Sairaanhoitaja Piia Törmänen, 38, on kotoisin Kolarista. Hän on työskennellyt muistisairaiden kanssa vuosia Övertorneålla, Tukholmassa, Kauniaisissa ja nyt Kokkolassa Honkaharjun palvelukeskuksessa. - "Pidän vanhuksista, sillä tämä työ on todella ihmisläheistä. Saan hoitaa heitä, jotka ovat rakentaneet tämän maan

"Meillä on Ventus 2 -vuodeosastolla 17 asukasta. Monilla on Alzheimerin tai Parkinsonin tauti tai aivohalvaus. Kaikki ovat vuodepotilaita. Yksi pystyy kävelemään hoitajan ja rollaattorin kanssa joskus päiväsaliin. Aina syötettäviä on 7, väsymyksen vuoksi välillä syötettäviä on 11. Muita autetaan. Aamuvuorossa meitä on neljä hoitajaa, iltaisin kolme.

Aamuvuorossa meitä on neljä hoitajaa, iltaisin vain kolme. Se on liian vähän, sillä asukkaat ovat kahden avustettavia. Yksin hoidetaan "kevyemmät" eli sellaiset, joita  pystyy yksin kääntämään sängyssä. Joka toinen tiistai on lääkärinkierto.  Suihkutus on kerran viikossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aamutoimet aloitetaan seitsemältä: pesulapuilla pesu, yövaippa vaihdetaan päivävaippaan, hiukset harjataan, lakanoita suoristetaan, vaihdetaan vaatteita, rasvataan ihoa ja siistitään huonetta.  Lounaan jälkeen on uusi vaipanvaihtokierros, ja asentoja vaihdellaan ettei tule painaumia ihoon. Iltatoimet aloitetaan jo ennen päivällistä. Sama kuin aamulla. Iltapala aloitetaan klo 19 jälkeen ja siinä menee noin tunti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Pidän vanhuksista ja työstäni. Saan hoitaa heitä, jotka ovat rakentaneet tämän maan."

Joillekin asukkaille ovat erilliset yö- ja päivävaatteet tärkeitä. Monilla on mukava asu päällä koko vuorokauden. Se vaihdetaan aina aamuisin.
Vaipat vaihdetaan aamulla, päivällä, iltapäivällä tai illalla ja yöllä. Vaipat ovat pintakuivia ja yövaippa vetää noin 3 litraa virtsaa. Makuuhaavoja estetään kaikin keinoin. Ravinnosta pitäisi saada paljon proteiinia, ja tarvittaessa annamme "energiajuomia" eli lisäravinnetta.

”Makuuttamisesta” puhutaan paljon negatiivisesti. Mutta esimerkiksi monelle huonokuntoiselle Parkinson-potilaalle ylösnousu vaatii valtavasti voimia.  
Verenkiertohäiriöiden vuoksi makuulla ollessaan hän saattaa olla hyvinkin virkeä, mutta pyörätuolissa väsähtää heti. Asukas ei välttämättä nauti siitä, että "pääsee" ylös.Harvoin istuminen saattaa jopa sattua jäykistyneisiin lonkkiin. Sänkyä saa säädettyä istuma-asentoon. Ja sängylläkin voi viedä päiväsaliin katsomaan hoitajien touhuja.ja senkin voi viedä päiväsaliin.

On ihanaa, kun vanhuksella käy omaisia. Mutta usein vierailu voi olla omaiselle tärkeämpää kuin muistisairaalle puolisolle. Usein me hoitajat mietimme, että onko omaiselle liian raskasta käydä joka päivä. Ehkä joku luulee meidän hoitajien odottavan sitä. Myös omaisen täytyy pitää huolta jaksamisestaan ja pitää taukoja käymisessä!

Tällaisessa hoitopaikassa tulee aina olemaan huutajia. He eivät voi kontrolloida sitä, tai huutavat ahdistuksen, ikävän, kivun tai sekavuuden takia. Joku huutaa apua vaikka hoitaja istuu vieressä. Joskus vanhus voi ihmetellä, että miksi isä ja äiti ovat jättäneet hänet tänne. Eli hän on muuttunut mielessään lapseksi. Huutoon on pakko tottua, vaikka välillä on raskasta, kun moni huutaa yhtä aikaa ja itsellä on kiire. Jos lohdutusyritykset eivät auta ahdistukseen, kokeilemme lääkettä.”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla