Vihdoinkin talvi! Avantouimarit, retkiluistelijat ja pilkkijät on päästetty piinasta! Uskaliaimmat talvifanit kokeilevat kellumista jäälauttojen keskellä.

Jäällä näkee kevään tulon

”Asumme Mikkelissä, mutta olemme vaimon kanssa paljon Rantasalmella mökillä. Rantasalmella on kunnan ylläpitämä 8 kilometrin rata, mutta erityisen tärkeä minulle on lomakeskus Järvisydämen retkiluistelurata. Se on Linnansaaren kansallispuiston huikeissa järvimaisemissa. Luistelen aina Linnansaareen ja takaisin, yhteensä 28 kilometriä. Siihen menee vähän toista tuntia sivu, mutta hyvällä kelillä matka taittuu tunnissakin.

Luistelen melko hitaasti, ja moni menee ohi, mutta usein menen koko matkan pysähtymättä. Jään joskus myös turisemaan tuttujen kanssa. Minulla on ollut 14 vuotta kausikortti radalle.

Vaimo on puolilla reissuistani mukana. Silloin otetaan rauhallisemmin: paistetaan nuotiopaikalla makkaraa ja juodaan kahvit. Luistelen ainakin perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin, koska viikonloppuisin rataa pidetään parhaimmassa kunnossa. Viikollakin käyn, joten luistelen vähintään 3–4 kertaa viikossa.

Paras luistelukeli on tyyni, aurinko paistaa, pakkasta on noin viisi astetta ja jää on juuri kunnostettu. Jos on useamman päivän nollakeli tai lämpöasteita, jää pehmenee. Tuiskulla en lähde ollenkaan.

Veneilen kesällä näillä samoilla seuduilla, ja on mahtavaa katsoa samoja maisemia talvella. Kevään tulon huomaa jäällä nopeammin kuin maissa, kun lokit tulevat etsimään sulaa vettä. Nautin ympäristöstä ja ulkona olosta. Luistinradan kiertäminen olisi tylsää.

Yritän luistella 500 kilometriä talvessa. Vielä ei ole tonni mennyt rikki, mutta 900 kilometriä on.Kymmeneen pakkasasteeseen asti parhaat vaatteet ovat villa-alusasu ja kevyttoppapuku. Repussani on aina vettä, lämmintä juomaa ja usein makkaraa.

Harrastin jo lapsena pikaluistelua. Kilpailin aktiivisesti piiritason kilpailuissa noin 35-vuotiaaksi asti. Retkiluistelun aloitin 14 vuotta sitten. Harrastusta aloittavan kannattaa ensin mennä opastetuille retkiluisteluretkille.”

Paavo Kokko, 68, Mikkeli

SaimaaHoliday -reitti (18 km) kulkee talvisin Rantasalmen lomakeskus Järvisydämestä Linnansaaren kansallispuiston halki Oravin makasiinikylään. Välinevuokrausta ja ohjattuja retkiä.
www.jarvisydan.fi

Koko perhe pilkille!

”Käyn neljän lapseni kanssa joka viikonloppu säiden salliessa pilkillä Rusutjärvellä Tuusulassa tai merellä Seurasaaren edustalla. Usein mukana ovat myös äitini ja joku neljästä sisaruksestani lapsineen. Vähän aikaa sitten kuollut isäni oli myös innokas kalastaja. 

Omassa lapsuudessani menimme aina viikonlopuksi pikkubussilla perhepilkille, ja se jäi päälle!

Lapset lähtevät innoissaan pilkille. Jäällä on pientä kinaa siitä, kuka saa ensimmäisenä kairata reikää. Äiti usein avustaa kahta vanhempaa lasta ja minä kahta nuorempaa. Laitan heille syötit vapaan, koska en halua heidän ottavan koko ajan hanskoja pois käsistään.

Kauniina päivänä viivymme 4–5 tuntia, huonolla kelillä pari tuntia. Meillä on eväänä ruokatermoksessa hernekeittoa.

Pilkkimisestä pystyy nauttimaan ihan vauvasta lähtien. Minulla on ollut vaununkoppa pulkassa mukana ja kesken pilkin imetin.

Pilkimme pienten ehdoilla, ja autan heitä paljon. Isommat saavat irrottaa itse saaliin koukusta. Elias, 7, on innokkain ja motivoitunein. Hän on kärsivällinen ja sinnikäs realisti. Jos ei tule kalan kalaa, hän toteaa, että seuraavalla kerralla sitten. Joskus tulee tuntikausien pilkkimisellä yksi kala, joskus kymmeniä kiloja.

Pilkkiminen on taitolaji, jonka oppii vuosien saatossa. Saalis riippuu monesta asiasta: jäästä, lumesta, valosta, veden väristä ja siitä, minkälaiset koukut ja välineet valitsee. Pilkkijän täytyy olla kärsivällinen, pitää osata lukea luontoa ja kunnon on oltava hyvä.

Kalastus on niin lähellä sydäntäni, että sen tuomaa iloa on mukava jakaa. On mahtavaa nähdä lasten riemu pilkillä."

Katja Saastamoinen, 37, lapset Emmi 5, Elias 7, Emil 8 ja Emilia 10, Hyvinkää
Isovanhemmat Veijo, 64, ja Virve, 59, Kastikainen, Helsinki

Kylmiin vesiin tulee himo

”Hurahdin avantouintiin 15 vuotta sitten, kun ystäväni kutsui minut vieraakseen uintikerhoon. Se oli kaunis keväinen pakkaspäivä, jolloin puitteet avantouintiin olivat kuin suoraan sadusta. Jäin heti koukkuun, kun hyinen hurmio valtasi koko kehoni. Iho tuntui ihanalta, kun nousin kylmästä vedestä.

Tiesin heti, että tätä haluan lisää. Laitoin hakemuksen seuran jäseneksi, ja muutaman kuukauden kuluttua minut hyväksyttiin. Avantouinti on Helsingissä suosittua ja seuroihin on pitkät jonot.

Pulahdan vähintään kolmesti viikossa. Käyn kolmesti avannossa ja välillä istun saunassa. Reissu vie tunnin verran. Ihailen merimaisemia ja vuodenaikojen vaihteluja saunanlauteilta. Paikka on paratiisi keskellä kaupunkia.  

Jos olen väsynyt ja stressaantunut, huolet jäävät avantoon. Saan siitä hyvää energiaa ja mielihyvää. Koen itseni myös pirteäksi, eikä flunssiakaan ole ollut. Nivelrikkoista polveani särkee paljon vähemmän aina talviuinnin jälkeen. Monet muutkin kehuvat avantouinnin lievittävän kipuja.

Uin meressä läpi vuoden, mutta talviuinti on suosikkini. Paras keli on aurinkoinen pakkaspäivä. Kova pakkanenkaan ei haittaa, mutta siihen yhdistyvä tuuli tuntuu ikävältä. Menen kyllä silloinkin avantoon! Muita apuvälineitä en tarvitse kuin avantotossut. Jotkut käyttävät käsineitä ja pipoa."

Vaatetusmyyjä Ritva Luhtala, 64, Helsinki

• Suomen Ladun rekisterissä on yli 200 talviuintipaikan yhteystiedot, www.suomenlatu.fi.
• Pääkaupunkiseudulla pääsee kokeilemaan ilman avantoseuran jäsenyyttä näissä paikoissa: Vantaan Kuusijärvellä, www.cafekuusijarvi.fi, ja Helsingin Kulttuurisaunassa, www.kulttuurisauna.fi.