Uniapnea on koetellut Jorma Heinosen, 71, terveyttä hankalin seurauksin. Nyt laite avittaa öisin Heinosen hengitystä, ja unen laatu on korjaantunut.

"Uniapneani on osin isäni peruja. Lapsena katsoimme, kun isän nukkuessa tämän pallea liikkui, mutta hengitys ei kulkenut. Ajattelimme, että isä varmasti vain pelleilee, kun ei hengitä.

Vanhemmiten myös minä aloin kuorsata. Ääni oli kuulemma kova. Kun olin purkamassa serkkupojan vanhaa kesämökkiä, niin serkku tokaisi, että ihme ettei vanha ja laho mökki hajonnut jo pelkästä kuorsausäänestäni.

Kuorsaamiseni kehittyi uniapneaksi 70-luvun lopulla. Vaimoni kertoi, että kesken kuorsaamiseni ääni yhtäkkiä katkesi ja hengitykseni lamaantui. Kun kuorsaamistani kerran nauhoitettiin, ääniraidalta selvisi, että hengityskatkokseni kestivät pahimmillaan yli kaksi minuuttia kerrallaan.

Kun havahduin katkokseen kesken unien, pomppasin istumaan ja hiki virtasi valtoimenaan. Minusta tuntui siltä, kuin keuhkoni olisivat olleet räjähdyspisteessä.

Leikkaus ei auttanut

Uniapnean ja vuosien kuorsaamisen seurauksena kurkunpäässäni oleva pieni kieli turposi lähes yhtä isoksi kuin oikea kieleni. Päädyin UPP- eli uniapnealeikkaukseen. Leikkauksessa pikkukieli otettiin pois ja muitakin veltostuneita osia, kuten nielurisoja ja pehmeää kitalakea, muotoiltiin uuteen uskoon.

Leikkauksesta toivuttuani tuntui, että se olisi auttanut, mutta todellisuudessa operaatio vei vain kuorsausäänen pois. Hengityskatkokset jatkuivat entisellään.

Olin uniapnean takia jatkuvasti väsynyt. Nukahtelin jopa kesken lauseen. Kun ajoin autolla, minun piti ennakolta tietää, missä tienvarren levähdyspaikat sijaitsivat. Siitäkin huolimatta saatoin nukahtaa autonrattiin aivan varoituksetta. Kävin muutaman kerran ojanpohjalla ja havahduin vasta, kun alkoi kolista. Eräänkin kerran olin tulossa uniapneakuntoutuksesta, kun päädyin kahdesti koluamaan pientareenperukoita.

Onneksi mitään vakavaa ei koskaan sattunut muille tiellä liikkujille tai minulle. Onni oli matkassa silläkin tavalla, että ojat sattuivat olemaan niin matalia, että sain ajettua auton ilman hinausapua takaisin tien päälle.

Tauti toi mukanaan myös muistikatkoksia. Lapseni saivat korjailla kertomuksiani, kun en muistanut, mitä aiemmin oli tullut sanottua. Kaksospoikani kuulivat kerran, kun puhuin puhelimessa puuta heinää. 'Ei se iskä noin mennyt', he huomauttivat.

Jorma ottaa astmalääkkeensä erityisen suuttimen kautta.
Jorma ottaa astmalääkkeensä erityisen suuttimen kautta.

Huonon unen kierteessä

Uniapnean lisäksi minulla on vaikea astma. Kun olin nuorempana astmani takia sairaalahoidossa, sain yhtäkkiä kovia kipuja rinta-alaan. Selvisi, että se oli infarkti. Vuosia myöhemmin jouduin ohitusleikkaukseen.

Uniapnea ei ole tehnyt hyvää astmalleni ja sydänsairaudelleni. Unenaikaiset hengityskatkokset, huono unenlaatu, päiväväsymys ja ylipaino vaaransivat sydämen terveyttä. Näistä tekijöistä syntyi toisiaan ruokkiva kierre. Minun tapauksessani kierre oli syytä saada katkeamaan muunkinlaisella hoidolla kuin leikkauksella.

Menin uusiin tutkimuksiin, ja sain CPAP-laitteen. Se on ylipaineeseen perustuva hoitomenetelmä, jossa hengitysilma siirtyy kasvoille asetettavan maskin avulla pienellä ylipaineella keuhkoihin ja estää hengitysteiden tukkeutumista unen aikana. Laite ei poista tautia, mutta parantaa unen laatua, vähentää päiväväsymystä ja keventää sydämen kuormitusta.

Laitteen kanssa nukkuminen oli pitkään vaikeaa. Vei kokonaista puoli vuotta tottua kasvoille asetettavaan kapistukseen. Ensimmäisten kuukausien aikana riuhtaisin naamarin päästäni keskellä yötä. En kuitenkaan pystynyt hengittämään, joten jouduin aina laittamaan maskin takaisin. Pikkuhiljaa maskiin tottui, ja enää sitä ei huomaakaan.

Päiväväsymys katosi

CPAP-hoito ei minun tapauksessani kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla. Kun tavallisella nukkujalla on veressään happea noin 12 yksikköä ja hiilidioksidia alle 7 yksikköä, minulla lukemat olivat päinvastoin: happea 7 ja hiilidioksidia 12 yksikköä. Astman vuoksi minulla ei ollut uloshengitysvaiheessa voimia tyhjentää keuhkoja kunnolla.

Unenlaatuni pysyi huonossa jamassa, kunnes sain niin sanotun kaksoisventilaatiolaitteen eli BPAP-kojeen. Tämä laitekokeilu onnistui. BPAP-laite lopetti puhaltamisen heti uloshengitysvaiheessa ja sain tyhjennettyä keuhkot ongelmitta. Happitilanne kehossani korjautui normaaliksi lähes saman tien.

Tällä hetkellä minulla on kotona VPAP-laite, joka on hieman kehittyneempi versio BPAP:ista. Olen siihen erittäin tyytyväinen, sillä nukun tätä nykyä sen avulla oikein hyvin.

Vanhemmiten unen määrä on tosin vähentynyt, mutta niinhän käy monelle, kun ikää kertyy tarpeeksi. Päiväväsymystäkään en ole potenut enää pitkiin aikoihin.

Toki säryt ja kolotukset joskus vaivaavat, ja silloin tulee nukuttua huonommin. Laite kuitenkin korjaa kaikki uniapneasta johtuvat, unen laatuun liittyvät puutteet. Luotan maskiini sataprosenttisesti.

Teksti jatkuu kuvan alla.

Vinkkejä vertaisille

Uniapneassa omahoito on merkittävä osa potilaan hyvinvointia. Pitkään minäkin kävin säännöllisesti lenkillä ja uimassa, mutta nyt nivelrikko polvessani ja astma ovat äityneet niin pahoiksi, että kuntoilu on jäänyt ja painoa tullut lisää.

Hiljattain olin eläkeläisporukan kanssa Haapsalussa kuntoutuksessa, ja kun altaat olivat siinä lähellä, vesiliikunta maistui taas. Koetan ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa käydä taas uimahallilla kotipuolessakin.

Sen olen oppinut, että monisairaan ei kannata liikoja murehtia. Olen luontaisestikin hyvin myönteinen ihminen ja tyytyväinen siihen, että terveyttä on vielä tämänkin verran jäljellä. Moni tuttava on ihmetellyt, kuinka jaksan päivästä toiseen. Heille vastaan, että myönteisyys on ainoa eteenpäin vievä konsti.

Henkistä jaksamista olen ammentanut etenkin vertaisvaikuttamisesta. Olen Suomen Uniapneayhdistyksen puheenjohtaja ja pidän täällä Lahdessa uniapneapotilaiden vertaistukitapaamisia. On hienoa kuulla toisten, samaa tautia sairastavien kokemuksia ja antaa itsekin jaksamisen ja hyvän olon vinkkejä muille.

Sen olen oppinut, että ilman hyvää unta ei pitkälle pötki. Uni on niin kokonaisvaltainen juttu. Oivalsin, että hyvä uni lähtee rauhoittumisesta ja ajatusten nollaamisesta. Rentoutan itseäni nukkumaan mennessä niin, että kuuntelen omaa hengitystäni. En laske lampaita tai hengityskertoja, vaan keskityn siihen, miten oma hengitykseni rytmittyy. Sen verkkaiseen, toistuvaan ääneen on rauhaisaa nukahtaa."

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.