Markku Pietikäinen on 51-vuotias eläkkeellä oleva rajavartioaseman koiranohjaaja ja Rajavartioliiton pääluottamusmies.
Markku Pietikäinen on 51-vuotias eläkkeellä oleva rajavartioaseman koiranohjaaja ja Rajavartioliiton pääluottamusmies.

Rajavartija Markku Pietikäinen jäi sairauden takia eläkkeelle 51-vuotiaana. Uusi alku ja sisäinen rauha löytyivät monen raskaan ja rajun käänteen jälkeen.

"Olen isoveli, vaikka meillä on veljeni kanssa vain puolen tunnin ikäero. Emme ole identtisiä mutta erottamattomat olimme jo lapsuudessa, Pietikäisten villit kaksoset. Kaksi rasavilliä poikaa, jotka vannoivat verivalan, että pitäisimme aina toisistamme huolen.

Asuimme lapsuutemme Kainuussa, Kuhmon Rajakankaan rajavartioasemalla, jossa isämme työskenteli ylirajavartijana.

Nuorena olisin halunnut sairaanhoitajakouluun. Laitoin kuitenkin paperit Rajavartiolaitokselle, jonne pääsin vuonna 1981. Isä oli siitä ylpeä.

Ensimmäisten työvuosieni aikana hain ja pääsin sairaanhoitajakouluun kaksi kertaa. En kuitenkaan aloittanut koulua, sillä ura rajavartijana oli turvallisempi vaihtoehto perhettä perustettaessa.

Menin naimisiin vuonna 1983, ja saimme vaimoni Annelin kanssa tytön ja pojan, joilla on vain vuosi ikäeroa. Ostimme mukavan omakotitalon Kuhmosta.

Toimin Rajakankaan rajavartioasemalla koiranohjaajana, kunnes minut valittiin Rajavartioliiton päätoimiseksi pääluottamusmieheksi vuonna 1991.

Siitä alkaen tein töitä niin sanotusti kellon ympäri. Sairauslomapäiviä ei tullut juuri pidettyä, vaikka aihettakin olisi ollut.

KUN KAKSOSVELJENI KAATUI ja joutui tajuttomana teho-osastolle helmikuussa 2011, minä toimin hänen lähiomaisenaan.

En osannut aavistaa, että pian myös minä makaisin teho-osastolla.

Veljeni oli jo herännyt tajuttomuudesta huhtikuussa, kun sairastuin tuntemattoman viruksen aiheuttamaan aivotulehdukseen. Se ilmeni niin, että kun tyttäreni pyysi minua tuomaan kupin kahvia, toin hänelle keittiöstä lenkkimakkaran. Ihmisten nimet ja kasvot katosivat muististani. Loppuun asti tiedostin kuitenkin perhettäni katsoessani, että nämä ihmiset ovat minulle erittäin rakkaita.

Makasin kaksi viikkoa tajuttomana ennen kuin aloin toipua. Palasin töihin syyskuussa. Lokakuussa pidimme veljeni kanssa yhteiset 100-vuotisjuhlat, kun täytimme kumpikin 50 vuotta. Isämme piti helpottuneen puheen.

Läheiset olivat ehtineet pelätä sekä minun että veljeni hengen puolesta. Yksi veljistäni oli kuollut vain vähän ennen kuin me sairastuimme.

Minulla oli kuitenkin edessä vielä lisää hetkiä, joina kuolema tulisi lähelle.

Harrastukset ovat tärkeitä eläkkeellä olevalle Markulle. Hän onkin monessa mukana.
Harrastukset ovat tärkeitä eläkkeellä olevalle Markulle. Hän onkin monessa mukana.

SAIRAUS VAIKUTTI TYÖKYKYYNI. Pitkään asiaa pohdittuani jäin lopulta sairauseläkkeelle vuoden 2013 alussa, samaan aikaan kun Rajavartio- ja Merivartioliitto yhdistyivät.

Urasta luopuminen oli vaikeaa, mutta uusi alku tuntui myös hyvältä. 21 vuoden kiihkeä työputki vaihtui itse rakennettuun arkeen.

Eläkkeelle päästyäni koitti kesä, ja lähdin yksin kotiseudulleni Jämäslahdelle kalastamaan. Viivyin sillä reissulla kolme kuukautta. Ajelin venettä sähkömoottorilla, vetelin uistinta ja nautin hiljaisuudesta.

Aamuisin lähdin heti herättyäni järvelle ja palasin rantaan vasta pimeällä. Otin paljon maisemakuvia, tallensin auringonlaskuja. Joka ilta söin itse onkimani kalasaaliin illalliseksi. Se oli upea kesä.

Tunsin tarvetta olla yksin, ja sain kokea ihmeellistä rauhaa.

Ymmärsin, että minun oli luovuttava työstäni, en olisi jaksanut jatkaa.

En ollut tehnyt töitä normaalilla tahdilla vaan aivan liikaa. Päätin keskittyä arkisista asioista nauttimiseen.

OLIN KIPEÄNÄ JOULUNA vuonna 2013. Kun vaimoni ja tyttäreni palasivat aattona kirkosta, he löysivät minut sohvalta oksennuksen peittämänä.

Heräsin teho-osastolla. Rintalastani oli murtunut rajusta elvyttämisestä.

Avasin silmäni ja näin vaimoni sängyn vieressä. Kurotin käsiäni, koppasin vaimon syliini ja supatin hänelle: ’Anneli, muista pitää ajasta kiinni!’

Tuntui tärkeältä kertoa hänelle, että me kuljemme täällä vain kerran, että elämä on arvokas.

Olin sairastunut rajuun keuhkokuumeeseen. Se oli aiheuttanut valtaisan oksentamisen, johon olin tukehtua. Ennen sitä olin ollut jo kahdeksan vuotta täysin raittiina, joten alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Pääsin kotiin tammikuussa, mutta pian heräsin taas teho-osastolla. Olin sairastunut suolihalvaukseen, joka hoidettiin leikkauksella.

Jälkikäteen ajateltuna uusi alku sai elämässäni tilaa vasta hyvin dramaattisten vaiheiden jälkeen.

HUHTIKUUSSA 2014 PÄÄTIMME vaimoni kanssa hakea avioeroa, ja Anneli muutti pois yhteisestä kodistamme. Olimme molemmat harkinneet päätöstä pitkään. Tuntui, että olimme lähes 35 vuodessa kulkeneet loppuun yhteisen tiemme avioparina.

Lapsissa päätös herätti pelkoa.

He epäilivät, että heidän äitinsä oli hylännyt minut ja vielä heti sairauden jälkeen. Tein kuitenkin lapsillemme selväksi, etten halunnut, saati tarvinnut heidän äidistään itselleni säälijää tai omaishoitajaa.

Rakastan ja ihailen vaimoani suuresti, soittelemme edelleen säännöllisesti. Viime joulun vietimme hänen luonaan Sastamalassa lasten kanssa. Mukana oli myös Annelin uusi miesystävä. Tulimme tutuiksi, ja alusta lähtien kokoonpano tuntui hyvältä.

VUOSI SITTEN KAKSOSVELJENI ehdotti, että panisin omakotitaloni Kuhmossa myyntiin ja muuttaisin hänen kämppäkaverikseen Ouluun. Tein niin.

Päätös oli hyvä, vaikka rakkaasta kodista luopuminen oli minulle ja lapsille rankkaa. Nyt asun kuitenkin lähempänä lapsiani.

Käyn myyjänä työskentelevän poikani kanssa katsomassa Oulun Kärppien otteluita. Tyttäreni kanssa lounastamme yhdessä. Hän on käynyt armeijan ja kouluttautunut sairaanhoitajaksi.

Kaksoisveljeni on yhä työelämässä. Hän suunnittelee jäävänsä eläkkeelle kymmenen vuoden kuluttua.

"Meille kaikille on täällä jokin tarkoitus", Markku Pietikäinen sanoo.
"Meille kaikille on täällä jokin tarkoitus", Markku Pietikäinen sanoo.

ON IHANAA OLLA ELÄKKEELLÄ. Olen luonteeltani erittäin sosiaalinen.

Ensimmäisen eläkevuoteni aloitinkin harrastusteni parissa.

Toimin Kuhmon kaupunginvaltuustossa ja muissa kunnallisissa luottamusmiestehtävissä sekä Kuhmon eläkkeensaajien puheenjohtajana.

Olen puuhannut erilaisissa järjestöissä nuoresta pitäen. Olen perustanut Rajan koiramiehet -yhdistyksen, ja olen sen ja Rajavartioliiton kunniajäsen. Kuulun Oulun eläkkeensaajien hallitukseen.

Erityisen tärkeä minulle on ollut hanke eläkeläisten mielen hyvinvoinnin tukemiseksi. Kävin juuri vertaiskoulutuksen yksinäisyyden ehkäisemisestä ja niitä oppeja yritän viedä eteenpäin omassa järjestötyössäni.

Toimin vertaisohjaajana tietotekniikkaa opiskeleville ikäihmisille.

Tapaamme koneen äärellä joko kotona tai kirjastossa ja opettelemme asioita kunkin lähtötason mukaan.

Lisäksi ylläpidän Eläkkeensaajien Oulun piirin ja Kuhmon eläkkeensaajien nettisivuja. Olen myös mukana hankkeessa, jossa tuodaan nettiluentoja kiinnostavista aiheista senioreiden ulottuville.

Töitä on siis edelleen, joskin palkattomia. Eläkkeellä olen oppinut sietämään niukkuutta.

En tarvitse uusimpia puhelimia tai laitteita, vaatteetkin voin ostaa kirpputorilta.

ELÄMÄN JA KUOLEMAN kysymykset on tullut mietittyä läpi viime vuosien aikana. Kuolemanpelkoni on kadonnut kokonaan. Olen hyväksynyt sen, että meidän jokaisen osa on lopulta lähteä täältä.

Uskon myös, että meille kaikille on täällä jokin tarkoitus, elämäntehtävä.

Entisen vaimonikin kanssa ajattelemme, että tulimme toistemme elämään siksi, että meillä oli toisillemme paljon annettavaa.

En nähnyt kuoleman porteilla valotunneleita enkä kokenut mitään muutakaan hengellistä. Silti kristilliset arvot myötätunnosta, läheisen rakastamisesta ja välittämisestä tuntuvat nyt erittäin tärkeiltä. Yritän toteuttaa niitä työnikin kautta.

Nyt 54-vuotiaana toivon tulevaisuudelta terveyttä, uusia haasteita ja miksei uutta suhdettakin. Pietikäisten villit kaksospojathan elävät nyt molemmat sinkkuina Oulussa."

Kuka?

Markku Pietikäinen

Syntynyt: 1961.

Kotoisin: Kuhmosta, Rajakankaan rajavartioasemalta. Asuu Oulussa.

Perhe: Eronnut, kaksi aikuista lasta.

Työ: Koiranohjaaja Rajakankaan rajavartioasemalla ja Rajavartioliiton päätoimisena pääluottamusmies, eläkkeellä.

Harrastukset: Valokuvaaminen, kävely, sosiaalinen media.

Vierailija

Markku Pietikäinen: "Elämän ja kuoleman kysymykset on tullut mietittyä"

Kun elämä oikein murjoo niin kyllä siinä päivittää elämänarvonsa kohdilleen nykyistä vastaaviksi. Useimmalla, kuin minullakin arvoista aivan kärkipäässä lienee terveys, muut tulevat sitten vaihdellen elämäntilanteiden mukaan. Jolla arvot kohdillaan, karsii kyllä elämästään kaiken turhan epäolennaisen, jättäen jäljelle vain olennaisen oman elämänsä laatuun vaikuttavat olennaiset asiat joista ei varmasti vähäisin ole oikeat, aidot ystävät!
Lue kommentti