Intialainen Shiv Sharma perusti hoivayrityksen Tampereelle

Kun Shiv Sharma saapui Suomeen, hän olisi halunnut heti töihin – mutta joutuikin vähäksi aikaa koulun penkille. Sen jälkeen kun Shiv alkoi kotona puhua hoivayrityksen perustamisesta, vaimo ei tykännyt ajatuksesta yhtään.

– Aloittaessani oman yrityksen kaikki varoittelivat, miten vaikeita ja tappiollisia ensimmäiset vuodet tulevat olemaan. Mutta minä selvisin, Shiv Sharma iloitsee.

Kotiapu- ja hoivapalveluita tarjoava Kehrälintu on Shivin, 33, ensimmäinen oma yritys. Sen toiminta käynnistyi vuoden 2015 alussa.

Oma yritys oli ollut kuitenkin mielessä jo paljon pidempään: Shivin suku on kotoisin Intiasta, jossa hän oli nähnyt yrittäjäelämää lapsuudestaan lähtien. Hänen vanhempansa ja veljensä toimivat niin ikään yrittäjinä. Oma yritys oli myös luonnollinen vaihtoehto, Shiv kuvailee.

– Viimeisenä oppisopimusvuotenani suunnittelin hoivayrityksen avaamista ja päätin tehdä sen heti valmistuttuani. Vaimoni Heidi ei tykännyt ajatuksesta. Hän olisi toivonut että olisin ottanut vastaan turvallisemman työn ja toimeentulon. Mutta koska oma yritys on minun pitkäaikainen ja suurin unelmani, hän päätti olla tukena. Enkä olisi ilman Heidiä pärjännytkään.

– Nyt ensimmäinen vuosi on takana ja yritykseni on vielä elossa.

”Suomi – eksoottisen tuntematon”

18-vuotiaana Shiv lähetettiin Eurooppaan kotoaan Jaipurista, Pohjois-Intiasta. Päätarkoituksena oli ansaita rahaa muulle perheelle, ja hän päätyi Espanjaan siirtotyöläiseksi. Shiv teki Aurinkorannikolla useita vuosia muun muassa ravintola-, maatalous- sekä varastotöitä, kunnes kauniin ja vaalean suomalaisnaisen tapaaminen muutti hänen elämänsä suunnan.

– Olin tarjoilijana eräässä Fuengirolan pizzeriassa, jonne Heidikin tuli tekemään viikonloppuvuoroja koulunsa ohella. Yhtenä iltana Heidi tuli kavereidensa kanssa pyytämään minua ulos työvuoroni jälkeen, Shiv sanoo.

Suomessa Shiv vieraili muutaman kerran, näki lunta ja koki kylmyyden. Kaikki tuntui hänestä niin eksoottiselta.

– En ollut edes kuullut Suomesta aiemmin. Aluksi rakastin lunta! Myöhemmin opettelin luistelemaan ja laskettelemaankin.

"Saisin paremman eläkkeen istumalla kotona valtion tuella."

Kun nuoripari avioitui, Shiv sai oleskelulupansa ja pääsi muuttamaan Suomeen vuoden 2010 tammikuussa.

– Olin Espanjassa yksinäinen, sillä Heidi oli asunut jo puoli vuotta Jyväskylässä. Oli kiva päästä vihdoin Suomeen. Olisin halunnut heti töihin, mutta jouduin vähäksi aikaa suomen kurssille. En ole koskaan ollut kouluihmisiä, joten hommasin itselleni pian työpaikan ilmaislehden jakajana. Siinäkin työssä opin suomea paljon nopeammin kuin kurssilla.

”Mummot vaikuttivat tykkäävän minusta"

Yrittäjyys ja hoiva-ala tykyttivät Shivin mielessä koko ajan. Ahkeran etsinnän jälkeen Shiv sai ensin harjoittelupaikan ja sitten oppisopimuspaikan jyväskyläläisestä vanhusten palvelukeskuksesta. Päivät menivät Kyllikinkadun keskuksessa, illat suomen kielen opinnoissa.

– Oppisopimus oli minulle hyvä tapa suorittaa lähihoitajan tutkinto. Rakastin työtä vanhusten parissa ja myös mummot vaikuttivat tykkäävän minusta. Tulin heidän kanssaan hyvin toimeen.

Jouluna 2014 Shiv valmistui vanhustyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi ja oli operaatio Kehrälinnun käynnistämisen aika. Samaan aikaan he muuttivat Heidin kotikaupunkiin Tampereelle – lähemmäs tyttärensä isovanhempia eli hoitoapua. 

Yrityksensä luvat ja vakuutukset Shiv oli selvittänyt etukäteen. Tampereella hän haki starttirahaa. Sen turvin Shiv kertoo uskaltaneensa aloittaa täysin nollasta. Oman toiminnan käynnistäminen tuntui silti aluksi ”hirveän kalliilta, vaikealta ja byrokraattiselta”.

– En voi käsittää, miten paljon rahaa menee esimerkiksi vakuutuksiin ja kirjanpitoon. Saisin varmaan paremman eläkkeen istumalla kotona jollakin valtion tuella. Intiassa se raha, minkä asiakas sinulle maksaa, jää omaan käyttöösi. Täällä se ei todellakaan mene niin, vaan asiakkaan maksamasta rahasta vain pienen pieni osa jää kulujen jälkeen tuloksi. Shiv kertoo.

Epätoivon hetkiä oli uudella yrittäjällä muitakin.

– Alussa asiakkaita oli nolla ja piti keksiä, että mitä minä nyt päivät teen ja mistä minä niitä asiakkaita löydän. Oma yritys on opettanut ennen kaikkea stressin ja epävarmuuden sietoa. Jos kalenterissa näyttää joku viikko tyhjältä, täytyy uskaltaa luottaa siihen, että kyllä se puhelin vielä soi.

Olen kuullut vanhuksilta ja omaisilta, kuinka lasku tulee tunnista ja oikeasti hoitaja on ollut paikalla kymmenen minuuttia. Monet isot yksityiset firmat tekevät kotikäynnit tosi kiireellä, kuvailee pienyrittäjä Shiv Sharma kotipalvelun tilannetta Suomessa.
Olen kuullut vanhuksilta ja omaisilta, kuinka lasku tulee tunnista ja oikeasti hoitaja on ollut paikalla kymmenen minuuttia. Monet isot yksityiset firmat tekevät kotikäynnit tosi kiireellä, kuvailee pienyrittäjä Shiv Sharma kotipalvelun tilannetta Suomessa.

”Lähetän osan rahoistani Intiaan"

Vapaa-ajan ongelmia Shivillä ei enää ole. Päivät menevät Kehrälinnun pyörityksessä, illat yrityksen paperitöissä ja perheen parissa.

– Kalenterin varaustilanne näyttää nyt hyvältä ja asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluuni. Olen onnellinen ja teen työtäni vanhusten kanssa aina iloisin mielin. Yritys tuottaa sen verran, että pystyn maksamaan asuntolainaani ja ostamaan ruokaa perheelle.

Edelleenkin Shiv lähettää osan tienaamistaan rahoistaan perheelleen Intiaan. Hänen mukaansa kovin paljoa ei silti lähetettäväksi jää, koska eläminen Suomessa on sen verran kallista.

– Pyrin lähettämään edes pieniä summia. Siellä elintaso on matalampi, joten niilläkin on merkitystä.

Kotoaan ja omasta kulttuuristaan Shiv sanoo imaisseensa vahvan kunnioituksen vanhempia ihmisiä kohtaan. Se taito puuttuu hänen mielestään suomalaisilta. Hän ei käsitä sitä, miten lapset ja nuoret puhuvat täällä vanhemmilleen ja opettajilleen.

– Kaikkea itseään vanhempia pitää kunnioittaa ja napsauttaa suu kiinni, vaikka jokin ärsyttäisi.

Synnyinmaastaan Shiv kertoo kaipaavansa eniten perhettään ja intialaista ruokaa.  Intiassa perhe on iso ja kotona on aina paljon väkeä sekä vieraita, hän mainitsee.

– Täällä on tosi rankkaa, kun ollaan vaan ydinperheellä ja molemmat vanhemmat käyvät töissä ja silti pitää töiden jälkeen hoitaa lapset ja kotityötkin vielä. Intiassa apuna olisivat jopa tädit, serkut ja mummot.

”Asiakkaat opettavat perinneruokien salat”

Kehrälinnun ydinalaan kuuluvat ikäihmisten erilaiset kotipalvelut, kuten lähihoitajan henkilökohtainen hoiva, lääkehuollossa avustaminen, asiointiapu ja kotiaskareiden tekeminen. Myös palveluseteleitä käyttävät omaishoitajat ovat löytäneet Shivin sijaismahdollisuuden, kun he haluavat itse päästä hetkeksi vapaalle.

Kotipalveluyrittäjänä  Shiv sanoo oppineensa paljon suomalaisesta kulttuurista. Asiakkaat ovat opettaneet hänelle jopa suomalaisten ruokien tekemistä – ja tietenkin suomen kieltä, joka tosin on hänestä yhä haastavaa.

– Suomeni tulee joka päivä sujuvammaksi, kun juttelen asiakkaitteni kanssa ja kuuntelen heitä. Haluan piristää jokaisella käynnilläni asiakkaan päivää. Haluan myös, että kaikki asiakkaat ovat sataprosenttisen tyytyväisiä työni jälkeen ja että heille jää minusta hyvä fiilis.

"Yksi asiakas on perunut palvelun sen vuoksi, ettei hän halunnut tummaihoista siivoajaa. Kuulemma naapurit voivat alkaa juoruta."

Vaikka Shivin ihon väri ei ole ollut ongelma asiakkaille, hän huomaa asenteiden koventuneen.

– Aikaisemmin en kohdannut Suomessa rasismia, mutta nyt kadulla tullaan joskus sanomaan törkeyksiä. Yksi asiakas on perunut palvelun sen vuoksi, ettei hän halunnut tummaihoista siivoajaa. Kuulemma naapurit voivat alkaa juoruta.

Toistaiseksi Kehrälintu on yhden miehen yritys, jossa vaimo auttaa jonkin verran. Shivin tavoitteena on kasvattaa toimintaa sen verran, että viiden vuoden päästä hänellä olisi yrityksessään vähintään viisi työntekijää. 

– Haaveilen siitä, voisin palkata lisää väkeä enkä joutuisi enää tekemään itse raskaimpia töitä, kuten siivouksia ja ikkunanpesuja. Eläkkeellä haluaisin muuttaa Intiaan ja palkata kotiapulaisen.

Se, mikä on Shivin tämänhetkisessä elämässä tärkeintä, tiivistyvät kahteen sanaan: Perhe ja työ.

– Haluan, että yritykseni menestyy, mutta se ei saa tapahtua perheen kustannuksella. Jos minulla on joskus paljon rahaa käytettävissäni, en tiedä mitä minä sillä yksin teen, jos ei ole perhettä.