Suomalainen Susanna nautti arjesta trooppisella saarella

Susanna Pätäri vaihtoi urastressin rentoon elämään Indonesiassa. Tropiikissa tuore palkkatyökin maistuu. Onnellisuutta tuo kissojensuojeluprojekti.  

– Olen laihtunut, ruskettunut ja ikääntynyt, Susanna Pätäri, 46,  listaa muutoksia, joita neljä vuotta tropiikin auringon alla ovat tuoneet.

Mutta suurin muutos on sisäinen. Se tuntuu onnellisuutena ja tasapainoisuutena.

– Stressikäyrä on enimmän aikaa melko matalalla ja kynnys hermojen menettämiselle on kasvanut aika korkeaksi. Pitkää pinnaa täällä vaaditaankin, asiat kun eivät juuri koskaan suju tismalleen kuten on luvattu ja sovittu. Mutta kyllä kaikki aina lopulta jotenkin hoituu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Täällä” tarkoittaa Balista länteen sijaitsevan Lombokin saaren tuntumassa olevia Gili-saaria Indonesiassa. Susanna asuu Gili-saarista suurimmalla Gili Trawanganilla, joka vetää puoleensa reppureissaajia kaikkialta maailmasta. Hotellit ja ruokapaikat ovat pieniä eikä saarella ole lainkaan autoliikennettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös: Balin parhaat elämykset x 11

Pomona tienaa 600 euroa

Susanna lähti Suomesta marraskuussa 2011 ja kierteli aikansa Aasiassa, kunnes asettui Gilille. Ensin hän eli säästöillä ja Suomesta saamillaan vuokratuloilla, mutta nykyisin hänellä on indonesialainen työlupa ja työpaikka.

– Olen pomona pienessä Eden Cottages -hotellissa lähellä kotiani. Kuukausipalkkani tästä duunista kattaa elämiskulut juuri ja juuri.

Susannan työpaikka Eden Cottage -majatalo.

Susanna laskee, että hänellä menee elämiseen noin 600 euroa kuukaudessa.

– Tämmöinen persaukinen hippielämä tropiikissa on aika ihanaa. Kunhan saa vuokran maksettua ja ruokaa napaan, sekä kylmän oluen silloin tällöin, niin ei paljon muuta kaipaa.

Vuokra Susannan pikku talosta on hieman yli 300 euroa. Loput palkastaan hän käyttää ruokaan, sähköön, kaasuun, veteen ja työlupaan, joka maksaa reilut 2000 euroa vuodessa.

– Päivän sapuskat  saa warungeista, eli pienistä ruokakojuista, eurolla tai parilla. Itse kokkaamalla rahaa kuluu vielä vähemmän.

– Työluvan saaminen ja töissä käymisen mahdollistaminen on välttämätöntä, jotta voin jatkaa täällä asumista ja kissaprojektini pyörittämistä.

Murtovaras ei vienyt uskoa ihmisiin

Kissoihin liittyy Susannan rankin kokemus Gilillä.

– Kotiini murtauduttiin ja kaikki kissaprojektin rahat varastettiin. Olin monta päivää aivan sekopäinen itkupilli ja edelleenkin kotona on vähän turvaton olo.

Kurjuuden vastapainoksi Susanna sai myötätuntoa ja käytännön apua.

– Kissaprojektille suorastaan tulvi lahjoituksia, niin yksityisiltä ihmisiltä kuin täällä toimivilta yrityksiltäkin. Noin viikossa olimme jälleen rahallisesti tassuillamme ja hommat saattoivat jatkua entiseen malliin. Otin tästä opikseni: kissoilla on nyt oma pankkitili ja rahat ovat siellä tallessa.

– Muuten en ole koskaan tuntenut oloani täällä turvattomaksi. Enemmän on pelottanut vaikkapa Helsingin keskustassa viikonloppuöinä.

– Kunhan pitää järjen päässä ja käyttäytyy asiallisesti paikallisia tapoja ja kulttuuria kunnioittaen, niin aivan leppoisasti täällä saa elellä.

Gili Trawaganilla käy valtavasti turisteja, mutta rauhallisia rantapätkiäkin löytyy.

Suomeen kesäfestareille

Susannan suomalaiset ystävät parveilevat Gilillä mielellään talvisaikaan.

– On kivaa, kun he tulevat, mutta surullista, kun he lähtevät. Onneksi on internet ja sosiaalinen media.

Suomessa Susanna on ollut lähtönsä jälkeen vain kerran. Tänä kesänä edessä on uusi matka pohjoiseen.

– Blogini voitti Vuoden 2015 Matkailublogi -äänestyksen ja sain palkinnoksi matkalahjakortin jolla ostin lennot Suomeen. On ihan mahtavaa päästä tapaamaan ystäviä ja äitiä ja käymään festivaaleilla.

Susannan mielestä suomalainen rock- ja metalli ovat maailman parasta musiikkia. Gilillä soi ainainen reggae.

 

Gili-saarten ajoneuvot ovat yksihevosvoimaisia. Hevoskärryjen lisäksi sallittuja kulkupelejä ovat polkupyörät ja sähkömopot.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla