Oulussa syntynyt Hannele Duval on aina halunnut asua ulkomaille. Ensimmäinen etappi oli Pariisi, mutta kun tuli aika laittaa tytär kouluun, edessä oli muutto Englantiin.

− Olen lapsesta saakka halunnut asua ulkomailla. Jo ensimmäisellä Kanarian-reissulla tokaisin vanhemmilleni, että haluan jäädä sinne, sanoo markkinointikonsulttina työskentelevä Hannele Duval.

Vähän yli parikymppisenä 1980-luvun loppupuolella Hannele lähti vuodeksi Pariisiin opiskelemaan. Se oli hänen mielestään hyvä tekosyy lähteä ulkomaille.

Kun hän sitten teki gradua, hän oli aika paljon Pariisissa ja hankki sieltä kirjallisuutta ranskalaisista elokuvista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jorma Uotinen: ”Pariisi räjäytti tajunnan”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sekään ei vielä tyydyttänyt Hannelen kaukokaipuuta. Valmistuttuaan hän vietti Brasiliassa yhden talven.

− Sen jälkeen olisin halunnut lähteä pidemmäksi ajaksi Etelä-Amerikkaan, mutta vanhempani eivät ihastuneet ajatuksesta. Sanoin, että hyvä on, sitten lähden Pariisiin.

Naimisiin meno toi työluvan

Suomi ei ollut vielä EU:ssa, joten Hannele ei voinut aluksi käydä töissä. Se onnistui kuitenkin, kun hän meni naimisiin jo ensimmäisellä Pariisin-reissulla tapaamansa Gilles Duvalin kanssa.

− Ehkä emme olisi menneet niin pian naimisiin, mutta sitä kautta sain paperit ja työluvan.

Näin Hannele asettui Ranskaan, ja pariskunnalle syntyi tytär, Celestine.

Kielet sekaisin

− Kun Celestine tuli kouluiäkään, aloimme etsiä kansainvälistä opinahjoa, jossa hän olisi voinut opiskella osittain englanniksi. Sellaista ei tuntunut Ranskasta löytyvän, Hannele kertoo.

Sitten Hannelelle tarjottiin Lontoosta työpaikkaa. Myös Gillesin matka maksettiin, kun he lähtivät katsomaan, tuntuisiko pesti sopivalta. Se tuntui, eivätkä Duvalit sen jälkeen enää halunneet jäädä Pariisiin, vaan muuttivat Lontooseen 2001.

Pelle Miljoona: ”Punk kolahti Lontoossa”

− Celestine meni kouluun täysin ummikkona, mutta nopeastihan lapset omaksuvat uuden kielen, Hannele sanoo.

− Siihen saakka olimme puhuneet hänelle sekä suomea että ranskaa.

Tyttären kanssa suomea

Nykyisin Hannele puhuu tyttärensä kanssa vähän suomea, mutta helposti kieli vaihtuu. Gillesin kanssa Hannele puhuu enimmäkseen ranskaa, mutta välillä sekaan lipsahtaa englanninkielisiä sanoja.

− On kai jonkinlaista laiskuutta, kun valitsee sen kielen sanan, joka tulee ensimmäisenä mieleen, Hannele naurahtaa.

Lähellä luontoa

Duvalit asuvat Lontoon lounaispuolella Epsomissa. Se kuuluu Surreyn maakuntaan ja on vehreätä aluetta. Junamatka Victorian tai Waterloon asemalta kestää reilun puolituntisen.

− Se on oikeastaan ensimmäisiä paikkoja Lontoosta lähdettäessä, jossa ollaan, ei nyt ihan maaseudulla, mutta melkein.

Hannele harrastaa paljon kuntoliikuntaa, joten alue sopii hänelle oikein hyvin. Lenkkeilymaastoja riittää, ja uimahalli ja kuntosalit ovat lähellä.

Lenkille suoraan kotiovelta

− Voi lähteä lenkille suoraan kotiovelta. Läheisillä niityillä menee polkuja, footh paths, joita voi juosta rauhassa. Varttitunnin automatkan päässä on metsä, Hannele kertoo.

Suomalaisella on tärkeätä olla lähellä luontoa. Hannele ei haluaisi elää täysin urbaanissa ympäristössä.

Helena Petäistö: ”Pariisista on päästävä metsään”

− Rakastan Ydin-Lontoota ja käyn siellä paljon, mutta en usko, että voisin asua siellä.

Epsomissa on laaja vehreä kukkula-alue, Epsom Down. Siellä pidetään vuosittain kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kuuluisa Epsom Derby -laukkakilpailu.

− Kuningatar Elisabet käy aina siellä. Pari vuotta sitten näimme hänet ja otimme kuvankin, kun hän ajoi ohi lierihatussaan.

Tiukka luokkayhteiskunta

Hannelen kokemuksen mukaan Englanti on edelleen luokkayhteiskunta. Se näkyy esimerkiksi Gillesin työpaikalla yksityiskoulussa, jossa vallitsee selvä hierarkia opettajien ja muun henkilökunnan välillä.

Oppilaat saavat tehdä melkein mitä vain, koska heidän vanhempansa maksavat koulutuksesta.

− Englannissa ihmisen puheesta tietää, mitä hän edustaa. Toisaalta ulkomaalaisen tilanne voi olla helpompi, koska häntä ei voi puheen perusteella sijoittaa mihinkään. Otsassa ei ole valmiiksi kastimerkkiä.

Tasa-arvoisuutta Englantiin

Suomesta hän haluaisi tuoda Englantiin tasa-arvoisuuden.

− Onhan Suomessakin varallisuudesta kumpuavaa eriarvoisuutta, mutta se on eri asia kuin luokkayhteiskunta. Suomessa ihmisen asemaa ei määrä se, minkä koulun hän on käynyt.

Hienostoladyna Lontoossa

Brittiläistä lastenkasvatusta Hannele on kummastellut. Illansuussa lapsille syötetään chicken nuggeteja tai muuta pikaruokaa ja sitten heidät laitetaan nukkumaan, etteivät he häiritsisi aikuisia. Perheet eivät koskaan syö kotona yhdessä.

− Me tulimme Ranskasta, jossa lapset otetaan kaikkeen mukaan. Me olemme aina toimineet suomalais-ranskalaisittain.

Kun Celestine oli pieni ja hänellä kävi kavereita kylässä, he saivat syödäkseen Gillesin laittamaa kunnon ruokaa.

− Kun lapsia tultiin hakemaan kuudelta, ruoka ei koskaan ollut vielä valmiina. Hakijalle piti sitten tarjota odottaessa lasi viiniä.

Nut roast pelastaa päivän

Tavalliset suomalaiset ruokalajit ovat Hannelen mukaan maailmalla suosittuja. Esimerkiksi lihaperunalaatikko kelpaa briteille. Kun tulee vieraita, hän yrittää aina miettiä sellaista tarjottavaa, mitä Englannissa ei ole.

− Brittiläistä keittiötä pidetään huonona, mutta on siinä hyviäkin ruokia, niin kuin kaikissa ruokakulttuureissa. Arvostan esimerkiksi tyypillistä sunday roastia, joka on juuresten kanssa kypsennettyä lammasta, porsasta, kanaa tai nautaa.

ET:n lukijoiden matkavinkit Lontooseen

Itse Hannele ei tosin syö lihaa, mutta onneksi on keksitty nut roast. Siinä on lihan sijasta pähkinää, mutta kaikki lisukkeet ovat samat kuin sunday roastissa.

− Nut roast on maukas ja täysipainoinen lounas. Perheet menevät yhdessä sunnuntaisin pubiin ja tilaavat sellaisen, Hannele kertoo.

Pubitraditio on voimissaan

Pubitraditio on voimissaan, vaikka paikkoja suljetaankin koko ajan. Pintti olutta maksaa 4,50−5 puntaa, 6−7 euroa, mutta supermarketista saa tölkin reilusti alle punnalla.

− On kurjaa, että pubikulttuuriin kuuluva sosiaalisuus kärsii, kun ihmiset latkivat halpaa olutta olohuoneessaa.

Hannelella on kodissaan suomalaisia esineitä: Alvar Aallon pöytä, Oiva Toikan lasilintuja ja Marimekon verhoja. Hänestä on tärkeää, että ympärillä on jotain muistuttamassa synnyinmaasta.

− Ikävöin suomalaista ruisleipää. Jonkinlaista vastaavaa täältä saa toreilta, mutta tykkäämme varsinkin aidoista ruispaloista, Hannele sanoo.

KUKA?

  • Hannele Duval, 50.
  • Markkinatutkimuskonsultti, syntynyt Oulussa.
  • Asunut Englannissa 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla