Sotkamolainen Taimi Komulainen ehti palvella Neuvostoliittoa toivoen sen romahtavan. Nyt hän toivoo toisenlaisia asioita.

Ilta tummuu Sotkamon raitilla. On näennäisen rauhallista, mutta Taimi Komulainen,50,  tietää, että yö voi tuoda eteen mitä tahansa. Ihan pienistä hän ei hätkähdä, Suomen ensimmäinen maahanmuuttajataustainen naispoliisi. Lisäksi Taimi on ensimmäinen entisen Neuvostoliiton miliisi, joka on valmistunut poliisiksi myös Suomessa.

Ryssäksi nimittelyä on pitänyt sietää siinä sivussa. Enemmän on kuitenkin tullut arvostusta. Erityisen kiitollinen Taimi on valinnastaan Pohjoismaiden ja Baltian naispoliisien järjestöön Suomen toiseksi edustajaksi. Tuorein konferenssi pidettiin viikko sitten Riiassa, ja Taimi pääsi vaihtamaan kieltä lennossa: viroa, venäjää ja englantia.

– Siellä kerrottiin, että maailman kriisialueilla on vaarallisempaa olla nainen kuin sotilas. Edes pakolaisleiri ei suojaa lapsia ja naisia väkivallalta.

Kielitaitoaan Taimi hyödyntää päivittäin vakituisessa virassaan Kainuun poliisissa, sillä itärajan tuntumassa pyörii aina turisteja ja vierastyöläisiä. Liki 15 vuodessa moni asia on muuttunut ja työ on käynyt raskaammaksi. Ihmiset ovat poliisia kohtaan entistä aggressiivisempia. Resursseja on vähennetty mutta etäisyydet ovat pysyneet pitkinä. Vuorotyökin vaatii veronsa.

– Joskus käyn kotona Kuhmossa vain nukkumassa.

Taimi, omaa sukuaan Krutto, on inkerinsuomalaisen isän ja virolaisen äidin tytär, joka varttui Länsi-Virumaalla. Miliisiksi Rakvereen hän päätyi tätinsä mallin mukaan, ja palveli Neuvostoliittoa toivoen sen romahtavan. Taimi oli itsekin kovilla: yöpäivystyksen jälkeen hän kiiruhti usein siivoamaan lisätienestejä saadakseen.

Noihin aikoihin hän tapasi myös miehensä, suomalaisen kuorma-autoalan yrittäjän, jonka kanssa hän muutti Kainuuseen. Mies jatkoi ulkomailla työskentelyä. Yhteiset, Suomessa syntyneet lapset ovat jo aikuisia ja opiskelevat Kuopiossa.

"Vanhimman lapsen tiedoissa tosin lukee yhä virheellisesti maahanmuuttaja”

Muutenkin hänelle on kertynyt yllin kyllin kokemusta suomalaisen byrokratian sudenkuopista. Alku uudessa kotimaassa oli ummikolle rankka.

– Kokemani epäoikeudenmukaisuus oli yksi kimmoke, miksi heti kielitaidon kartuttua, kahdeksan vuoden kotiäitiyden jälkeen, pyrin Tampereen poliisiopistoon.

Omalla tavallaan Taimi tuntee tehneensä pioneerityötä myös kotouttamisasiassa.

– Nykyiset tulijat pääsevät helpommalla, valmiin ”kurssituksen” piiriin. Monia pakolaisia olen myös viran puolesta haastatellut ja neuvonut: muista tämä, varo tuota... mutta suomen kieli pitää jokaisen opiskella itse.

Yksi Taimin parhaista oppimestareista oni Kari Tapion, joka ääntää laulun sanat niin selkeästi, että kaikki vivahteet aukeavat.

Poliisille fyysinen kunto on melkein yhtä tärkeä kuin henkinen kantti. Parhaiten molemmat akut lataa marjastus ja vaeltelu metsässä susikoira Moskun kanssa. Toinen puoli sydämestä on ja pysyy Virossa, jossa Taimi käy tapaamassa äitiään ja muuta sukuaan niin usein kuin mahdollista.

– Olen lojaali Suomelle, mutta iän karttuessa side synnyinmaahan tuntuu vahvistuneen.

Työasioitakin siellä voi vähän tuulettaa, sillä yksi Taimin veljistä työskentelee Virossa poliisina.

– It-asioissa he taitavat olla meitä hiukan edellä, mutta poliisin leipä on yhtä kapea molemmissa maissa.

Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne, pohtii Pirkko Arstila – itsekin turisti.

Veden pinta hohtaa kuunvalossa mustana silkkinä. Gondolieri sauvoo venettään, se kolahtelee kanaalin kivisiin seiniin. Samettityynyillä istuvat rakastavaiset takertuvat toisiinsa.

Matkakumppani ei herkisty, vaan tarkastelee gondolieriä käytännöllisesti: ”Työasento on hirveä. Hän muuttuu muotopuoleksi ja saa hirveitä särkyjä.” Niinpä, missä ovat turvaliivit ja kypärä?

Mutta Venetsiassa romantiikka myy. Olen lukenut Donna Leonin kirjat ja tiedän, että paikalliset inhoavat turisteja. Minäkin inhoan heitä – vai meitä? Kaupungin taustamusiikki on vesibussien keuhkotautista rahinaa ja turistien vetokärryjen kärinää. Palatsit reunustavat Pyhän Markuksen aukiota kuin uljas nuottiviivasto oman aikakautensa matemaattisessa rytmissä. Näkymän pilaa valtava risteilyalus, joka työntyy mozartmaiseen maisemaan kuin Tähtien sota. Paha näky.

Hotellimme on 1400-luvulta ja rakennettu ilman vatupassia – sen huomaa. Sähköjohtojen lonkerot kiipeilevät seinillä. Huone on kuusi metriä korkea, ja jossain siellä ylhäällä paistaa sähkölamppu, onneksi ei kaasuvalo. Tilan täyttävät sänky, pöytä ja mahtipontisesti drapeeratut ikkunaverhot.

Ikkunasta näen muuttokuorman kanavalla. Kippurajalkaiset tuolit ja plyysisohva on lastattu pieneen moottoriveneeseen. Toisessa veneessä matkaa perhe mukanaan paksu piironki ja jääkaappi. Kokassa seisoo onnellinen koira.

Vesibussista katsottuna palazzot lipuvat ohitse kuin elokuvan kulisseina. Illan tummetessa näen pariskunnan, joka kömpii pyjamissaan yöpuulle välittämättä sulkea ikkunaluukkuja. Turistin ahneudella tarkastelen heitä kuin alkuasukkaita savanneilla. Ovatko he ylhäisöä, henkilökuntaa vai turisteja?

Pakenemme ihmismassoja vuonna 1822 perustettuun Hotel Danieliin Canal Granden varrella. Aika pysähtyy.

Smokkipukuinen tarjoilija ilmestyy tyhjästä, katoaa tyhjään. Hiljaista. Kullattuja pylväitä. Silkkisiä nojatuoleja. Komea kipsikatto. Mahtava, koristeellinen portaikko ohjaa kattoterassille, josta avautuu Venetsian loisto. Täällä kalliissa, ajan säilömässä miljöössä viipyy vielä se lumo ja charmi, josta kirjat kertovat ja runoilijat runoilevat.

Tulee haikea olo. Risteilyalukset ja 25 miljoonaa turistia vuodessa ovat pahan enne. Jonain päivänä kaikki vajoaa mereen, ja jälkipolville jää vain taru kuin uponneesta Atlantiksesta.

Kolumni on ilmestynyt ET-lehdessä 21/2017.

 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.