5 x kiinnostava elämäkerta

Raidin oloinen mies

Helsingin Sanomien ex-rikostoimittajan, Raid-dekkaristina tunnetun Harri Nykäsen muistelmakirja on hirtehinen työelämäkerta. Se piirtää kuvan uutterasta rakkikoirasta, joka ei säästänyt itseään eikä isokenkäisiä. Kirja kääntää esiin suomalaisen yhteiskunnan harmaan tai lähes pimeän puolen, josta tavallisella kansalaisella on vain kalpea aavistus.

Harri Nykänen: Likainen Harri – 20 vuotta Erkon renkinä. Docendo 2015.

Lohjalainen rautarouva

Eeva Joenpelto oli suorapuheinen ja kopeakin. Hänen elämäänsä mahtui säihkettä ja tunnustuksia, mutta myös suurta tragediaa.

Joenpelto teki suuren läpimurtonsa vasta 16. romaanillaan Vetää kaikista ovista. Samana vuonna 1974 hän erosi 29 vuoden jälkeen. Hän kirjoitti parhaan romaaninsa vihan vimmassa.

Helena Ruuska kertoo Joenpellon elämän mukaansa tempaavasti lapsuuden peltomaisemista Sammatista Helsingin seurapiireihin ja vanhuuden yksinäisiin päiviin.

Helena Ruuska: Eeva Joenpelto – Elämän kirjailija. WSOY 2015.

Happamatonta leipää

Jos haluat, että elämänkerta lisää ymmärrystäsi menneestä , René Nybergin sukuhistoria on hyvä valinta. Nyberg kertoo perheensä tarinan ja avaa samalla oven Suomen juutalaisten historiaan. Kirjan sanoma kulttuurirajojen ylittämisestä ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. R.K.

René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan. Siltala

Ykkönen muistelee

Minua kiinnostaa Pentti Saarikosken elämä. Runo aukeaa toisin, kun joku kertoo, mihin aikaan ja hetkeen se on kirjoitettu.

Samalla odotuksella tartuin Tuula Saarikosken, runoilijan ensimmäisen vaimon, muistelmiin. Vihdoin kouluaikojen kaverin ja nuoruudenrakkauden intiimi näkemys ja uusi luku Saarikoski-saagaan.

Vaan toisin kävi: kirja on kertomus Tuula Saarikoskesta, runoilija Pentti on sivuosassa. Hän tuli, meni ja vaikutti. Tuula Saarikoski löysi runoilijan luomasta kaaoksesta tien kirkkauteen, tiibetiläisyyteen.

Kirja on ajankuva 1936 syntyneen naisen elämästä. Ympärillä sattui ja tapahtui, ja lähes kaikki kansakunnan kaapin päällä istuvat olivat osa elämänpiiriä. Saarikoski kuvaa arkeaan kiihkotta, kaukaa katsoen.

Tuula Saarikoski: Kaaos ja kirkkaus. WSOY

Mies ja yhtiö

Olisiko Hannu Mäkelä Suomen Karl-Ove Knausgård? Samaan yksityiskohtaisuuteen hän ei yllä, mutta sama kaiken ruotimisen vimma häntä kyllä ajaa.

Luin kirjan ahmien. Muistelmiensa kolmannessa osassa Mäkelä keskittyy työelämään, aikaansa Otavassa. Herkullisia tarinoita ”Rempan veljesten” yhtiön kulissien takaa riittää, myös viiltävää itseanalyysia nuoresta miehestä uuden suomalaisen kirjallisuuden kätilönä. Hauskin on tarina Laila Hietamiehen, nykyisin Hirvisaaren putkahtamisesta kirjamaailmaan.

Hannu Mäkelä: Muistan. Otava.