Aiju von Schönemanin muistelmat ilmestyvät Turussa tänään. Kirjan kirjoitti ET-lehden toimituspäällikkö Sinikka Klemettilä.

Punainen nuttura, hersyvä tarinointi. Aiju von Schönemanin tuntevat Turussa kaikki. Pian hänestä voivat lukea muutkin. ET-lehden toimituspäällikön Sinikka Klemettilän kirjoittama Aiju – Aiju von Schöneman muistelee ilmestyy tänään Turussa.

Sinikka, onko kyseessä tilaustyö?

-    No ei todellakaan. Keksin Aijun ihan itse kuultuani häntä radiossa muutama vuosi sitten. Minut hurmasi Aijun tapa puhua: matala ääni, villi assosiointi historiasta nykyaikaan ja huumori. ET:n toimittaja Reija Ypyä teki Aijusta hienon jutun lehteen, mutta minusta tuntui, että Aijulla olisi enemmänkin kerrottavaa. Ja oikeassa olin.

Aiju on tehnyt elämäntyönsä Turun tuomiokirkon oppaana. Se ei kuitenkaan taida olla ainoa asia, mikä hänen maineeseensa on vaikuttanut?

-    Ei, mutta oppaan taidoista Aiju kyllä parhaiten tunnetaan. Hän on vain opastanut paljon muutakin. 80-luvun lopulla hän oli Retretissä, ja Turussa hän on vetänyt Koiramäki-kierroksia ja monenlaisia kaupunkikierroksia. Aiju on aina harrastanut elämyksellisiä opastuksia, sellaisten tekijänä hän on varmasti ensimmäisiä Suomessa. Lisäksi hänet tunnetaan Karjalan-matkoistaan. Aiju on itäinen ihminen, veri vetää varsinkin ortodoksisiin luostareihin.

Millaista on kirjoittaa näin puheliaasta ja eloisasta ihmisestä?

-    Ei ihan helppoa. Usein kysymys unohtui, kun Aiju karkasi tarinoiden merelle. Meillä oli varmaan noin kymmenen tapaamista, nauha pyöri, minä kyselin, Aiju kertoi. Sähköposteja vaihdoimme satoja, osittain jo kun purin nauhoja, ja vielä enemmän kun kirjoitin kirjaa. Olin mukana joillakin Aijun opastuskierroksilla ja kävin myös hänen vetämässään retriitissä. Sekin oli hieno, osoitus siitä, miten kristinuskon sanomaa voi välittää legendojen kautta hienovaraisesti ja tyrkyttämättä. Kyllähän Aijun vauhdissa oli pitelemistä. Hän täyttää lokakuussa 75, mutta eläkeläisen elämästä ei ole tietoakaan, opastuksia ja kaikenlaista menoa on lähes joka päivälle.

Mikä sinulle oli Aijun elämän suurin yllätys?

-    Ehkä sittenkin se, miten vahvasti väkivallan sävyttämä avioliitto psykiatri Armo Hormian kanssa on hänen elämäänsä vaikuttanut. Hän sai minut ymmärtämään myös sen, miten vaikea asia avioero aina on, vaikka liitossa olisi kaikki syyt rikkoa se. Tuo avioliittoluku on kirjan laajin, ja se oli myös raskain kirjoittaa. Luulen että sen muisteleminen oli Aijullekin vaikeinta.

Mitä olet muistojen luotettavuudesta?

-    Merete Mazzarella – muistaakseni se oli hän – sanoo, että muisti on kuriton ja muistomme ovat muuttuvaisia. Tietenkin muistamiseen vaikuttaa moni asia, eletyn elämän vaiheet ja nykyhetki. Uskon kuitenkin, että tapahtumat, jotka väkevimmin koskettavat tunteita, luovat myös kirkkaimmat muistot. Yksityiskohdat eivät ehkä aina ole just jetsulleen, mutta perusasiat ovat.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kurkistajassa ET:n toimittajat supisevat kulttuurimaailman kuulumisista (vain sinulle), kurkkaavat kulissien taakse ja vinkkaavat parhaista elämyksistä, ilmiöitä, kirjoista ja kuulumisista.

Onko sinulla sipisipi-juttu taidemaailmasta? Kerro meille!

Toimituksen yhteystiedot löytä täältä

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat