Kirjoitatko pöytälaatikkoon? Vai haaveiletko omien tekstiesi julkaisemisesta, mutta et tiedä, miten toimia? Kokenut kustannuspäällikkö antaa vinkit.
Oman kirjan julkaisusta haaveileva, mieti tarkasti, mitä teksiltäsi haluat. Se on ammattilukijan, Tammen kustannuspäällikkö Hannu Harjun ensimmäinen neuvo.
– Ihan aluksi kannattaa kirjoittajan aina punnita, onko teksti tarkoitettu enemmän itselle kuin muille, Harju aloittaa. Jos näin on, kirjoittamisesta ei luultavasti ole tulemassa uutta ammattia, pikemminkin hyvä harrastus.
Hannu Harjun vetämälle kotimaisen kaunokirjallisuuden osastolle saapuu vuosittain noin 1000 käsikirjoitusta. Aina niissä ei ole hänen mukaansa kovin tarkasti pohdittu, onko teksti valmista julkaistavaksi, siis julkisesti nähtäville tarkoitettua.
– Kun kirjoittaa pitkään itsekseen, onkin hyvä luetuttaa tekstiään muilla ja harjoitella ottamaan vastaan palautetta. Käsikirjoituksen pitää olla omasta mielestä mahdollisimman valmis, ennen kun sen lähettää kustantamoon, Harju neuvoo.
Tekstiä kannattaa jo kirjoittaessa lukea itse läpi ja korjailla eli editoida. Ja lukiessa on hyvä pyrkiä miettimään kirjoittamaansa erityisesti toisin silmin, kuin ensi kertaa, ja samalla on tarkkailtava, avautuuko aihe ja käsittelytapa, eteneekö kerronta vai jääkö jotain oleellista kertomatta.
Opettele odottamaan
Kun vihdoin pitkän kirjoitus-, lukemis- ja palauteprosessin jälkeen on tyytyväinen tekstiinsä ja luetuttanut sitä tarpeeksi kriittisillä ulkopuolisilla, sen sujauttaminen kustantamoon on ihan vaivatonta. Käsikirjoitus kuoreen ja postitus tai liitetiedoston lähetys kustantamon sähköpostiin riittää. Yhteystiedot löytyvät kaikkien suurimpien kustantamoiden internet-sivuilta.
– Mukaan on hyvä liittää pieni saatekirje. Siinä voi kertoa vähän itsestään ja esitellä lyhyesti käsikirjoituksen aihetta ja käsittelytapaa, Harju kertoo.
Kun käsikirjoitus on lähetetty, on syytä varustautua odottelemaan. Käsikirjoitus kirjataan sen saavuttua heti kustantamon tietokantoihin, mutta vastausta kannattaa ryhtyä kuitenkin odottelemaan vasta noin 2-4 kuukauden päästä.
– Vastaamme kaikille, mutta vastausten sisältö ja laajuus vaihtelevat suuresti. Jos käsikirjoituksessa on ainesta, mutta se ei vielä ole kypsä, perustelemme ehkä kantaamme laajemminkin.
Karu totuus on, että laajasta käsikirjoitustarjonnasta julkaistaan vain murunen. Siksi suurin osa kirjailijoiksi haaveilevista joutuu lukemaan palautekirjeestä ankean oloisen lauseen: ”Käsikirjoituksenne ei ylitä kustannuskynnystä.”
– Se on tylyä, mutta kustantaja tarttuu vain sellaisiin käsikirjoituksiin, joihin se uskoo. Vaikka pohtisimmekin vastauskirjeessä käsikirjoituksen rakennetta ja aihemaailmaa, se ei vielä ole lupaus julkaisusta. Sellaisen muotoilemme aina hyvin selvästi, sillä hyvistä käsikirjoituksista usein jopa kilpaillaan, Harju sanoo.
Joka aihe on kirjan arvoinen
Jos siis hylkykirje osuu kohdalle, kannattaa Hannu Harjun mielestä uudelleen pohtia, mitä omalta tekstiltä haluaa. Onko kirjoittaminen enemmän terapiaa tai vaikkapa omien muistojen läpikäymistä? Sopisiko itselle sittenkin paremmin vaikkapa omakustanne tai lähes joka paikkakunnalta löytyvä kirjoittajapiiri?
– Mitä enemmän tekstin kanssa työskentelee ja lukee muiden kirjoituksia, oppii myös sietämään palautetta ja muutosehdotuksia. Niitä on edessä myös jokaisella ammattikirjailijalla, Harju toteaa.
Entä pitäisikö vaihtaa aihetta? Vaikuttaako aihevalinta kovasti siihen, onko käsikirjoituksella tulevaisuutta? Tai kannattaako tietyn aihepiirin tekstit lähettää johonkin tiettyyn kustantamoon?
– Aiheella on yllättävän vähän loppujen lopuksi merkitystä, harvoin aihe edes pääse yllättämään. Uusia aiheita kun ei oikeastaan ole olemassakaan, kaikki on varmasti jo jollain tapaa käytetty. WSOY:n entinen kustannusjohtaja Vilho Viksten on joskus muotoillut asian niin, että ei aihe pilaa kirjaa, vaan se, miten sitä käsitellään. Tämä pitää paikkansa. Näkökulma, kieli ja kerronnan kokonaisuus ovat ne, jotka ratkaisevat, tuleeko käsikirjoituspinkasta kirja.
Aina silloin tällöin sitäkin onneksi tapahtuu. Myös silloin työ jatkuu. Käsikirjoitusta editoidaan, sen aihetta ja käsittelytapaa ruoditaan, ja kenties osia kirjoitetaan uusiksi. Pitkä tie on usein silloin vasta aluillaan.
