Suomalainen Raili Ojala-Signell tulkkasi prinsessa Dianan keskustelun

Raili Ojala-Signell, 64, on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi. Hän on ikänsä ollut välittäjänä kahden kulttuurin välillä.

”En ole kuuro, mutta en aivan kuulevakaan. Nämä molemman maailmat elävät minussa." Näin esittelee Raili Ojala-Signell itsensä. Hänellä on ollut mielenkiintoinen elämä, johon on mahtunut monenlaista.

”Elin onnellisen lapsuuden kuurojen vanhempieni ja kuulevan isoveljeni kanssa Säynätsalossa. Viittomakieli on äidinkieleni, ja puhumaan aloin vasta kaksivuotiaana. Säynätsalossa oli kiinteä noin 30 hengen kuurojen yhteisö.
Jouduin lapsena tulkkaamaan vanhemmilleni. Se oli usein ikävää, sillä kuulevat aikuiset eivät ymmärtäneet tulkkauksen vaativan aikaa ja puhuivat vauhdilla päälle lapselle vaikeista asioista.  

Suorasukaisuus kuuluu kuurojen maailmaan. Kun palasin vaihto-oppilasvuoden jälkeen 10 kiloa tuhdinpana sain kuulla siitä kyllästykseen asti. Kun tanssin kuuron miehen kanssa, hän kommentoi, että kannattaa tanssia kovasti niin laihdut. Kuurojen ja kuulevien maailmoiden perustava ero on siinä, että kuurojen maailma on hyvin visuaalinen. Kaikki tieto saadaan näkemällä. Kun kuuro huomasi lihomiseni, hän huomioi sen sanomalla siitä suoraan.

Työ vei ympäri maailmaa

Viittomakieltä ei ole tarvinnut keksiä, vaan se on ollut aina olemassa. Pitkään käytössä oli vain suppeaa arkikieltä, jota kuurot oppivat toisiltaan. 1970-luvun lopussa alkanut tulkkipalvelu mahdollisti kuurojen opiskelun kuulevien oppilaitoksissa. Viittomakieli alkoi kehittyä. Uusia viittomia keksittiin tarpeen mukaan.

Aloitin 1970-luvun puolivälissä työn Kuurojen liitossa. Matkustin ympäri Suomea ja ulkomaillekin, sillä olin yksi viidestä englannin taitoisesta tulkista Suomessa. Työhäni liittyi Kuurojen liiton toiminnanjohtajan Liisa Kauppisen henkilökohtaisena tulkkina oleminen. Elin upean elämän hänen rinnallaan, sillä hän on ollut pioneerina avaamassa monia uusia uria kuuroille. Matkustin hänen kanssaan yli 30 vuotta noin 70 maassa.

Yksi tärkeimmistä muistoistani on prinsessa Dianan tapaaminen Britannian kuurojen liiton satavuotisjuhlassa vuonna 1990. Tulkkasin hänen ja Kuurojen maailmanliiton pääsihteerin Liisan keskustelua.

Viittomakieli ei ole kansainvälistä. Joka maalla on oma viittomakielensä, joka on syntynyt sen maan kuurojen yhteisössä ja kulttuurissa. Ulkomailla tulkatessa voi tapahtua noloja virheitä. Ollessani Kolumbiassa minua onneksi varoitettiin suomalaisen ystävä-viittoman käytöstä. Siellä se näet tarkoittaa lesboa.

Suomessa on noin 5 000 viittomakieltä käyttävää kuuroa tai huonokuuloista ja 6 000–9 000 viittomakieltä käyttävää kuulevaa henkilöä. Meillä käytetään suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä.

Suomessa syntyy vuosittain 50–60 kuuroa tai vaikeasti kuulovammaista vauvaa. Melkein kaikille asennetaan sisäkorvaan implantti eli kuulokoje. Minusta on tärkeää, että kuurojen vanhempien implantoidun kuuron lapsen kanssa käytettäisiin myös viittomakieltä. Se on ylimääräinen kieli, josta voi olla hyötyä myöhemminkin."

Lue lisää Raili Ojala-Signellistä 5.11. ilmestyvästä ET-lehdestä 18/2014.