Ensin Helsingin kirjamessut, sitten Finlandia-ehdokkaat ja lopuksi Finlandia-voittajan julistus. Kannattaako?
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.
Vaan kun ei ole. Yksi mielensäpahoittaja ei pelasta kirjakauppaa, vaikka mielensäpahoittelua myydään tällä hetkellä kovakantisina, pokkareina ja elokuvana.
Kotimaisen kaunokirjallisuuden myydyimpien teosten listalla oli syyskuussa kaksi Tuomas Kyrön kynäilemää Mielensäpahoittajaa; kärkipaikkaa piti uutukainen Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.
Todellisuudessa kirjakaupassa eletään ankeita aikoja. Alkuvuodesta painettujen kirjojen euromääräinen myynti laski yli 10 prosenttia. Sähkökirjojen myynti lisääntyi jonkin verran, mutta sen varaan kirjakauppa ei voi laskea tulevaisuuttaan.
Päinvastoin. Juuri päättyneillä Frankfurtin messuilla puhuttiin muustakin kuin teemamaa Suomesta. Kustannusala on huolissaan verkkokauppa Amazonin kuukausimaksulla toimivasta kirjastosta, jossa 650 000 teoksen valikoiman saa ladattavakseen kymmenellä eurolla kuukaudessa.
Kirja-ala törmää pian samaan todellisuuteen kuin äänitekauppiaat aiemmin 2000-luvulla. Myynti romahtaa, kun kuluttaja saa kympillä kuukaudessa käyttöönsä rajattoman sähköisen levyhyllyn tai kirjaston.
Hittikirjat hiipuvat
Kirja-alan vaikeudet näkyvät myös myydyimpien kirjojen myyntimäärissä. Viime vuoden myydyin kaunokirja Laila Hirvisaaren Me, Keisarinna möi noin 63 000 kappaletta. Hirvisaaren edellisen kirjan myynti oli 84 000. Viisi vuotta sitten Hirvisaarta myytiin vielä yli 118 000. Osan pudotuksesta selittää kirjakerhojen kuihtuminen.
Toisaalta kaunokirjallisuuden osuus kirjojen kokonaismyynnistä on vain 15 prosenttia. Tietokirjat ja oppikirjat ratkaisevat, miten alalla menee.
Alkuvuonna kaunokirjallisuuden myynti laski melkein viidenneksen, tietokirjojen seitsemän prosenttia.
Miltä joulusesonki näyttää, siirtyykö alkuvuoden alavire myös joulukauppaan, Suomen kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho?
– Se on miljoonien eurojen kysymys. Kirja-ala elää usein muista suhdanteista irrallaan ja esimerkiksi 1990-luvun lama oli kirjakaupalle hyvää aikaa. Nyt on pohjana myös Frankfurtin kirjamessujen tuoma noste ja monilta menestyskirjailijoilta on uutuuskirjat markkinoilla, joten lähtökohdat joulukauppaan ovat hyvät.
Lähiviikot ratkaisevat
Kustantajien liikevaihdosta yli 40 prosenttia syntyy isänpäivän ja joulun välissä.
Elektroniikkakauppa ei tarjoa tänä jouluna pukinkonttiin mitään mullistavia uutuuksia, lähinnä uusia laitesukupolvia. Siksikin kirjojen joulukauppa voisi piristyä.
Sähkökirjasta ei tule hittiä tänäkään jouluna, vaikka lukemiseen soveltuvia laitteita alkaa olla joka taloudessa. Kirjat myydään edelleen painettuina, jos myydään.
Sakarin Laihon mukaan vaikeuksissa kärvistelevä marketkauppa on varovainen sisäänostoissaan.
– Toivottavasti ei niin varovainen, että kuluttajille joudutaan myymään jouluruuhkassa ei-oota.
Murroksen kynnyksellä
Suomenkin horisontissa siintelee kirja-alan suuri murros. Kuluttaja, joka on tottunut ostamaan kympillä kuussa kaiken maailman musiikin, voi haluta jatkossa kympillä kuussa myös kaikki maailman kirjat.
120 euron sijoitus kirjoihin vuodessa on merkittävä summa ja lisäisi monen kohdalla kirjoihin käytettyä rahamäärää, mutta suomalaisille kustantajille siitä jää vain roposia, mikäli palvelun tuottaa joku ylivoimainen kansainvälinen sisäänostaja kuten Amazon.
– Pieni kielialue on toistaiseksi suojellut meitä, Sakari Laiho sanoo.
Hän ei suostu veikkaamaan, onko vuoden lopussa myydyin kirja Mielensäpahoittaja, Teemu Selänteen urasta kertova kirja vai tuleva Finlandia-voittaja.
Jos Anne Brunila nostaisi Finlandia-voittajaksi koko vuoden tasaisesti myyneen ja kirjallisesti ansiokkaan Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, se voisi tehdä jopa Jäät eli nousta nykyään harvinaiseen 100 000 kappaleen myyntiin. Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja Jää myi aikoinaan sen verran.
Lukisit nyt, nuori mies
Kirjojen suurkuluttajat, joita on noin 16 prosenttia kansasta, ostavat yli puolet kaikista yksityisten ostamista kirjoista.
Tyypillinen suurkuluttaja on korkeakoulututkinnon suorittanut pääkaupunkiseudulla asuva 40-49-vuotias nainen, jonka kotitaloudessa on lapsia.
Suurkuluttajien vastapainona on joka viides suomalainen, joka ei osta yhtään kirjaa vuodessa. Nuoria miehiä tässä joukossa on huolestuttavan paljon.
– Kyllä tässä jotain uutta Potter-ilmiötä kaivattaisiin, Laiho sanoo viitaten Harry Potterin vaikutukseen 1990-luvulla syntyneiden lukemiseen.
Vaan entäpä ne suurkuluttajat, vieläkö helsinkiläisnainen ramppaa kirjakaupassa entiseen malliin.
– Ikävä kyllä ei, mutta toisaalta yhden kirjan ostajia on tullut lisää, Laiho kertoo.
Kirjastosta ahkerasti lainaavaa ei siis lasketa kirjojen suurkuluttajaksi?
Senkään takia en osta uusia kirjoja, kun meille "ei mahu mihikää". Vinttikin pursuilee itse ostettuja, voitettuja sekä lapsuudenkodista seuranneita kirjoja.
Ennen kirjoja ostettiin paljon. Ne, joihin ei haluttu liimata ex libristä, myytiin divariin ja ostettiin uusia. Sitten tulivat kirjakerhot, jotka täyttivät kirjoilla vapaat tilat. Nykyisin divarit ostavat vain harvinaisuuksia ja dekkareita. Ihmiset ovat oppineet, että kirja on typerä sijoitus, kun se löytyy kirjastosta.
Kirja ei kuole, mutta paluuta entiseen ei ole. Paperia on liattu painokoneissa sietämättömästi liikaa. Kirjojen kustantajien on nieltävä ahneutensa ja siirryttävä uusiin medioihin. Suuret painotalot on muutettava virastorakennuksiksi, liikuntatiloiksi ja loft-asunnoiksi. Kustantajien asia on kouluttaa ihmiset uusiin tekniikoihin ja laskettava susbtanssin hinta järkevälle tasolle. Lisää messuja ja vähemmän palkintoja.
-s.
50-luvulla monessa kirjahyllyssä oli vain Raamattu sekä Täällä Pohjantähden alla kirjasarja, olemmeko palaamassa samaan? Ennen minäkin ostin tiheään tahtiin kirjoja omakseni mutta nyt on tahti hiipunut pariin kirjaan vuodessa. Aivan uuden, avaamattoman kirjan käteen saaminen tuottaa ihan fyysistäkin mielihyvää. Aivan tietoisesti olen pyrkinyt vähentämään kirjoja hyllystäni, tosin on muutamia teoksia jotka seuraavat minua myös vanhainkotiinkin, esim. Sinuhe on sellainen.
Lukeminen ei minun kohdallani ole kuitenkaan hiipunut, olen vain siirtynyt kuluttamaan enemmän kirjaston kirjoja, eli yhteiskunnalle kiitos kirjastoista.
Noin kirja kuukaudessa. Siinä keskimääräinen tahti. Talvella enempi. Ostokirjat on pari vuodessa kun uutuudet saa nopsaan lainastosta.
Kirjakerhot ovat varmasti olleet isossa roolissa lukemiseen liittyen. Kirjoittaja viittasi että kirjakerhojen tarjonta olisi heikentynyt. En usko niinkään, että kirjakerhojen määrä olisi merkittävä tekijä. Jos katsoo esimerkiksi kirjakerhot.fi -sivua niin luulisi 15 kirjakerhon valikoimasta löytyvän jokaiselle nuorelle jotain luettavaa. Ehkä ongelmana on enemmän ajankäytön muuttuminen. Aikaa käytetään videopeleihin ja muuhun vastaavaan, eikä vanhemmat osaa ohjata lapsia lukemisen pariin. Tässä kirjakerhot kyllä ovat kirjaston ohella aivan loistava apu. Kirjasto ehkä häviää vielä hiempun sillä, että sinne pitää fyysesti muistaa mennä, kun taas kirjakerhon kirja tipahtaa postiluukusta aina määräajoin. Itse kyllä suosittelen lämpimästi tukemaan lapsien lukuharrastusta. Olipa se sitten kirjakerho, kirjasto tai joku muu tapa. Kirppariltakin kirjoja saa edullisesti. Tärkeintä kuitenkin on että kirjoja on saatavilla silloin kun niille olisi lukijoita.