Sain nauttia harvinaisesta ilosta, teatterin ensi-illasta. Juha Hurmeen omasta tekstistään KOM-teatterille ohjaama Muuttomiehet oli hauska ja ajatuksia herättävä.

Se tuli mieleen, että muuttajalla on pakaaseissaan monenlaista menneisyyden lastia, joka elää ihmeen sitkeästi. Eletyn elämän rojua voi tarkastella myös maailma mittakaavassa, ekologisesti. Esineisiin liitetyille rakkaille muistoille saa hellästi nauraakin, Hurme tuntui ohjauksellaan sanovan.

Mainio teos, mutta myönnettävä on, että mielenkiintoni kohdistui aika tavalla myös yleisöön. Katsomossa oli näyttelijöitä enemmän kuin lavalla!  

Jo aulassa bongasin Esko Salmisen ja Aino Sepon. Pian ohi vilahti Eskon tytär Kreeta Salminen. Palon näyttelijäklaanista tunnistin vielä Emmi Parviaisen. Hänen työtään olen ihaillut Kansallisteatterissa.

Näytelmässä esiintyneen Vilma Melasniemen vanhemmat Kristiina Halkola ja Eero Melasniemi etsivät viime hetkellä paikkoja täpötäydestä katsomosta.

KOMin perustajiin kuuluva Pekka Milonoff näkyi hänkin tulleen katsomaan jälkikasvunsa esiintymistä. Juho Milonoff (kuvassa Eeva Soivion kanssa) oli näytelmän hykerryttävän filosofinen muuttomies. KOMin oma ohjaaja Lauri Maijala, oli paikalla hänkin, kuten myös isänsä, näyttelijä Seppo Maijala.

KOM sijaitsee vanhaan elokuvateatterin paikalla Helsingin Kapteeninkadulla. Tila ei ole suurensuuri, joten väliajalla lämpiössä julkkikset ja me tavikset olemme ihan kylki kyljessä. Kun sitten jonotin vesitilkkaa peräkanaa kirjailija Juha Itkosen kanssa, olin jo kysyä tuttavallisesti hänen ensivaikutelmaansa siihenastisesta, mutta hän ehti solahtaa väkijoukkoon.

Oli kiinnostavaa seurata, miten katsoja-näyttelijät reagoivat.

Esityksen aikana silmäni hakeutuivat näyttämön tapahtumista katsomon puolelle. Oli kiinnostavaa seurata, miten katsoja-näyttelijät reagoivat. Nauravatko he samoille asioille kuin minä?

Taiteilijat kertovat usein haastatteluissa siitä, miten merkityksellisiä ovat yleisön reaktiot.

Siinä istuessani mietin, antavatko kollegat toisilleen erityistä kannustusta rampin yli. Jotain sellaista ilmassa tuntui.

Kommentit (1)

sirkka Kuparinen

Olin siellä minäkin. En oikein pitänyt esityksestä, paljon tyhjää puhetta, joka tuntui naurattavan kovin nuoria opiskelijoita. Raamatun heittely ja pilkkaaminen ei myöskään miellyttänyt. Olen nähnyt sillä näyttämöllä monin verroin parempaa tuotantoa vuosien saatossa, tämä oli pettymys.

Seuraa 

Kurkistajassa ET:n toimittajat supisevat kulttuurimaailman kuulumisista (vain sinulle), kurkkaavat kulissien taakse ja vinkkaavat parhaista elämyksistä, ilmiöitä, kirjoista ja kuulumisista.

Onko sinulla sipisipi-juttu taidemaailmasta? Kerro meille!

Toimituksen yhteystiedot löytä täältä

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat