Jari Järvelä Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2007.
Jari Järvelä Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2007.

Kirjat elävät kirjailija Jari Järvelän mielestä joulumyyntiä pidemmälle. Hän käy läpi vuoden keskustelemassa kirjoistaan. Miltä tuntuu puhua yhä uudelleen omasta kirjastaan?

Syksyllä putkahtaa kirjoja markkinoille lähes joka päivä. Silloin niistä myös kirjoitetaan ja puhutaan eniten. Lehdet julkaisevat arvioita, jaetaan kirjallisuuspalkintoja, kirjailijat käyvät esiintymässä messuilla, kirjakaupoissa ja kirjastoissa.

Mutta miltä tämä kaikki tuntuu kirjailijasta olla yhtäkkiä paljon esillä, kun on kirjoittanut pitkään omassa rauhassaan? Ja miltä tuntuu puhua kirjasta yhä uudestaan? 

15 kirjaa julkaisseen kirjailija Jari Järvelän mielestä alkusyksy on aina hankalin.

– Kun kirja ilmestyy, olen itse tehnyt siihen viimeiset muutokset jo useita kuukausia, joskus jopa puoli vuotta aiemmin ja käytännössä jo sukeltanut sisään ihan uuteen tarinaan. Suoraan sanottuna ensimmäisten kysymysten aikaan tekisi mieli vain kadota jonnekin.

Viikot eivät toistensa veljiä

Tänä syksynä ilmestynyt Särkyvää-romaani on kuljettanut Järvelää puhumassa paikasta toiseen noin kerrasta kahteen viikossa. Sen lisäksi on erilaisia puhelin- ja sähköpostihaastatteluita. Samalla Järvelä kirjoittaa jälleen  jo uutta teosta.

Siksi kirjailijan syksy onkin hänestä aina hyvin kaksijakoista aikaa.

–  Syksyissä tuntuu vaikuttavan jokin kosminen laki. Toiset viikot ovat kauhean kiireisiä ja siinä kaiken työkiireen keskellä yleensä hajoaa vielä jääkaappi, pesukone tai auto tai verovirastosta tulee kummallinen kirje. Sitten seuraava viikko saattaa olla hyvin rauhallinen. Onneksi olen oppinut ottamaan ilon irti näistä rauhallisista kirjoitusviikoista.

"Kerros nyt jotain itsestäs"

Järvelä ei kauheasti jännitä haastatteluita, tosin hän on myös päättänyt antaa itselleen luvan munata. Se kun on parempi vaihtoehto kuin suunnitella hirveästi omia sanomisia etukäteen.

– Hyvä haastattelu on sellainen, jossa haastattelija on lukenut kirjan mistä puhutaan ja haastattelusta muovautuu vuoropuhelua, Järvelä pohtii.
Hän myöntää törmänneensä myös toisenlaisiin tilaisuuksiin. Pahimmat muistot ovat uran alkupäästä ja yllättäen ihan tältä syksyltä.

– Ihan ensimmäinen haastatteluni oli kustantamon järjestämä tilaisuus. Markkinointimiehellä, joka minua haastatteli, ei ollut kirjaa mukana eikä hän ollut lukenut sitä. Hän aloitti, että ”Kerros nyt jotain itsestäs”. Luulin silloin, että tällainen oli ihan normaalia kirjamaailmassa, Järvelä kertoo ja toteaa, että haastattelijan tietämättömyys aiheesta tekee haastattelusta todella raskaan, kun vetovastuu siirtyy haastateltavalle.

On tietysti myös muulla tapaa hirveitä haastatteluita. Yhteen sellaiseen Järvelä törmäsi viime sunnuntaina.

– Helsingin kirjamessuilla esiintymiseni ilmoitettiin peruuntuneeksi, kun seisoin lavan vierellä kirja kädessä vuoroani odottamassa. Katsomo tyhjeni, ennen kuin ehdin sinne jonkin tietokonemöhläyksen takia. Kyllä siinä otsasuonet alkoivat pullottaa.

Kirja elää joulua pidemmälle

Jari Järvelä ei ahdistu kirjasyksyn aikatauluista ja hänen mielestään yleisön kiinnostus kirjaan ei tyrehdy jouluun, niin kuin usein ajatellaan. Kirjahaastatteluja riittää hyvin myös keväälle, vaikka kirjaa ei silloin enää markkinoinnillisesti ole olemassa.

– Nykyinen syksystä jouluun tiivistynyt kirjaähky on kirjailijan näkökulmasta aika keinotekoista. Kyllä sitä itse lukee, kirjoittaa ja puhuu kirjallisuudesta aika tasaisesti ympäri vuoden, hän toteaa.

Jari Järvelä: Särkyvää. Tammi 2014.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kurkistajassa ET:n toimittajat supisevat kulttuurimaailman kuulumisista (vain sinulle), kurkkaavat kulissien taakse ja vinkkaavat parhaista elämyksistä, ilmiöitä, kirjoista ja kuulumisista.

Onko sinulla sipisipi-juttu taidemaailmasta? Kerro meille!

Toimituksen yhteystiedot löytä täältä

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat