Kirjailija Laura Honkasalo sijoitti uuden romaaninsa 1960-luvulle. Hän on varma, että ihmiset olivat silloin aika lailla erilaisia kuin nykyään.
"Ajat muuttuvat, ihmiset ei." Siinä on sanonta, johon kirjailija Laura Honkasalo ei oikein usko.
– Mitä enemmän olen tutustunut eri aikoihin ja eri vuosikymmeniin, sitä varmemmaksi olen tullut siitä, että aika muuttaa myös ihmistä. Että tavat ja olosuhteet vaikuttavat meihin enemmän kuin aina uskommekaan, Honkasalo pohtii.
Hellyys näkyi neulekuvioissa
Laura Honkasalo on viimeksi uppoutunut 1960-luvulle, sillä hän sijoitti tuoreen romaaninsa Perillä kello kuusi toisen aikatason vuoteen 1966.
– Se on todella kiinnostava vuosikymmen. Tapakulttuuri mullistui ja elettiin suurta rakennemuutoksen aikaa, joka alueella haluttiin uudistua, Honkasalo selittää.
Vaikka moderni elämä oli jo tuolloin vallalla, Honkasalon mielestä me ihmiset olemme muuttuneet 1960-luvultakin paljonkin.
Innostava tieto: Lukeminen lievittää stressiä ja auttaa ihmissuhteissa
– Elämä oli paljon konkreettisempaa. Ei ollut esimerkiksi tapana puhua henkisistä asioista, ainakaan samalla tavalla kuin nykyään. Eikä vaikkapa siitä, miltä vuosikymmen taaksepäin sodittu sota oli tuntunut. Isoäitini, joka oli muuten puhelias ihminen, ei koskaan kertonut sairaanhoitajan työstään sodassa.
Myös hellyyden osoittaminen on nykyään ihan toista kuin 1960-luvulla.
– Äitini on joskus sanonut, että kun lapselle tehtiin jokin villapaita normaalia vaikeammalla neulekuviolla, se oli suurin hellyydenosoitus.
Supi-supi-seksistä asiallisuuteen
Myös ihmisten suhde seksiin ja seksuaalisuuteen on muuttunut Honkasalon mielestä 50 vuodessa dramaattisesti.
– Silloin seksiasiat olivat supi-supi-asioita, joista keskustelu asiallisesti oli lähes mahdotonta.
Kirjaansa varten Honkasalo kävi arkistossa läpi vuoden 1966 Helsingin- ja Ilta-Sanomat. Hän yllättyi siitä, kuin seksistisiä niiden otsikot ja tekstit usein olivat. Keskustelu tasa-arvosta ei ulottunut vielä valtamediaan.
– Toisaalta ei puhuttu rakentavasti seksiasioista, mutta vihjailtiin ja annettiin ymmärtää, hyvin miehiseen sävyyn.
Keskustele: Millaisen elämäkerran sinä kirjoittaisit?
Voiko lapsi tuntea?
Yksi suurimpia muutoksia on Honkasalon mielestä kuitenkin tapahtunut suhtautumisessa lapsiin.
– Ei vielä minunkaan lapsuudessani 1970-luvulla haluttu oikein ymmärtää lapsia, vaikka silloin alkoikin ilmestyä kasvatusoppaita, joissa pohdittiin, miten lapsi kokee asiat ja että lapsen tunne-elämä eroaa aikuisista. Nykyajan kasvatusvinkkelistä katsottuna muutos on ollut todella nopea.
Juuri tällaisten eroavaisuuksien takia historia kiinnostaa Laura Honkasaloa ja saa kaivautumaan eri vuosikymmeniin.
– Olen kirjoittanut 1970- ja 60-luvuista, seuraavaksi keskityn ehkä aavistuksen kauemmas, 1930-lukuun, Honkasalo arvelee.
