Vihaatko vai rakastatko Temptation Islandia? Tosi-tv-ohjelmia rakastava mediatutkija Veijo Hietala kertoo, miksi hän pitää sarjasta.

Temptation Island, Viettelysten saari valaisee keskiviikko- ja torstai-iltaisin tropiikin auringollaan suomalaisten tv-ruudut.

Ohjelman Suomi-versiossa Aki ja Rita, Simo ja Jasmina sekä muut pariskunnat taistelevat ympärillä liehittelevien sinkkujen houkutuksia vastaan. Tai eivät taistele.

Ja mitä tapahtuu heidän parisuhteilleen, kestävätkö ne? Tätä me katsojat seuraamme silmä kovina viikosta toiseen.

Tai siis tarkennettuna: osa meistä katsoo, osa ei. Osa paheksuu.

– Aina on ihmisiä, jotka vihaavat oikein järjestelmällisesti tosi-tv-ohjelmia, mediatutkija Veijo Hietala hymähtää.

Hänen mielestään viha on siirtynyt hiljalleen saippuasarjoista tosi-tv:n puolelle.

– Muistatko, kuinka 1990-luvun alussa monet vihasivat Kauniita ja rohkeita? Osa haluaa asettua kaiken tällaisen yläpuolelle, ja heillähän on siihen tietysti täysi oikeus.

Koukuttava ihmiskoe

Mutta Veijo Hietala nauttii Temptation Islandin kaltaisten tosi-tv-ohjelmien maailmasta. Hän myöntää usein koukuttuvansa niihin. 

– Ja siihenhän sarjan teho pitkälti perustuu, jännityksen ja tunnelman luomiseen, ja miten se osataan katkaista niin sopivaan kohtaan, että varmasti katson seuraavankin jakson.

On ohjelmissa silti Hietalan mielestä paljon muutakin.

– Niiden tapa käsitellä ihmissuhteita on usein ihan vertaansa vailla. Olen yrittänyt muun muassa houkutella  psykologi-veljeäni katsomaan Big Brotheria. Eihän missään nykyään saisi tutkijat tehdä vastaavanlaista ihmiskoetta, sehän olisi ihmisoikeuksien vastaista, Hietala toteaa.

Hän itse pitää erityisesti tosi-tv-sarjoista, joissa on paljon tunnetta.

– Kadonneen jäljillä on sellainen. Nyt katson englantilaisversion uusintoja. Tuossa pari iltaa sitten totesinkin vaimolle sarjan alkaessa ja kasa voileipiä edessäni, että mahtavaa, nyt saa taas itkeä paidan märäksi.

Keskustelu käynnissä: Katsovatko muut Temptation Island Suomea?

Tirkistelyn lumo

Me elämme Veijo Hietalan mielestä tätä nykyä uusromantiikan aikaa. Kun järki ohjasi maailmankuvaamme tovin, nyt on tunteiden vuoro. Tästä uusromantiikasta tosi-tv-sarjat ottavat kaiken irti.

– Tunneilmaisu on nykyään usein tosi-tv-ohjelmissa railakkaampaa kuin fiktiossa. Tunteet myös tuntuvat aidommilta, koska niitä ei ole näytelty.

Toisaalta voimme Hietalan mielestä pällistellä ihmisiä, joihin ei milloinkaan muuten tutustuisi. Nämä ohjelmat todistavat hänen mielestään, ettei tylsää ihmistä ole olemassakaan. Kaikista saadaan kaivettua jotain kiinnostaa. Ja toisaalta voimme eläytyä, surra mukana, halveksia – ja myös nauraa, se on myös suuri osa viehätystä.

Joskus Hietala löytää itsensä hämmästelemästä, kuinka typeriä jotkut sarjoihin osallistujat voivatkaan olla. 

– Siinäkin on silti jotain optimistista. Täysin mahdottomalta tuntuva ihminen kuitenkin elää ja hengittää täällä pallolla muiden mukana, vaikka vaikuttaisikin täysin idiootilta.

Kaikki fiktio perustuu Veijo Hietalan mielestä tirkistelyyn ja haluumme tirkistellä. Tosi-tv-formaatissa se on vähemmän peiteltyä kuin vaikkapa taide-elokuvassa.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että nykymuotoinen romaaninkin juuret ovat tirkistelynhalussamme. 1700-luvulla kun syntyi niin sanottu porvarillinen romaani, jonka suosio perustui juuri siihen, että tavalliset ihmiset pääsivät lukemaan vertaistensa elämästä.  Sitä samaahan me tirkistelemme televisiosta.

Ihmiselämän koko kirjo

Kovin tavalliselta ei Temptation Island Suomen asukkaiden tosi-tv-elämä vaikuta. Eksoottinen saari, alkoholinhuuruista biletystä, erotiikkaa. 

– Siinä pyöritellään kuitenkin jatkuvasti monia perustunteita, mustasukkaisuutta, ihastusta, joihin eläytyä. Ja samalla etenee mahtava erehdyksiin, hämäyksiin ja hämmennykseen yllyttävä juoni. Koko sarjaa leimaa eroottinen lataus ja odotus siitä, kuka kenties lankeaa sitoutumisesta viettelykseen. Kun sarjassa vielä on tarkoin mietitty kattaus erilaisia ihmistyyppejä, joista osaan voi samaistua ja osaa inhota, on ymmärrettävää, että moni viihtyy sarjan äärellä.

Hietalan mielestä tosi-tv-sarjojen ideat voivat olla todella outoja, mutta jos sen henkilöt ovat kiinnostavia, katsojatkin kiinnostuvat.

– Se on ihan sama fiktiossakin, joka elää ja kuolee hahmojensa mukana.

 Se pitää paikkaansa myös viettelysten saarella. Jos sen tosielämän hahmot siirrettäisiin fiktioon, lopputulos olisi todella epäuskottava. Eihän tuollaisia alfauroksia voi olla, ajattelisimme.

Nyt siis seuraamme herkeämättä vielä useamman viikon pysyykö porilainen bodari-Aki päätöksessään. Pystyykö hän juhlimaan täysin rinnoin viettelijäsinkkujen keskellä ja silti olemaan uskollinen Ritalleen? Siis olemaan vaihtamatta ”Ferraria Ladaan”, niin kuin mies itse totesi.