Suhteessa väestöön Suomessa on paljon enemmän etunimiä kuin monissa muissa maissa. Almanakasta löytyy kuitenkin vain 873 nimeä.

Suomi on poikkeksellinen etunimien maa.

– Vielä 1980-luvun alussa suomalaisilla oli käytössä noin 32 000 etunimeä ja 2000-luvun alussa niitä oli 50 000. Nyt nimiä on jo lähes 100 000, kertoo dosentti Minna Saarelma-Paukkala Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta.

Hän tuntee nimimuotien kehityksen ja povaa seuraaviksi suosikeiksi suurten ikäluokkien nimiä.

– On kuitenkin vaikea ennustaa, nouseeko Raija, Ritva vai Pirkko. Vauvan vanhemmat eivät ehkä valitse 1950-luvun suosikkinimeä vaan jonkun muun tuon aikakauden nimen. Esimerkiksi Venla ei ollut 1900-luvulla erityisen suosittu nimi, mutta nyt on.

Lue lisää: Ovatko nämä suomalaisten seuraavat suosikkinimet?

Poika nimeltä Nietos

Suomessa annetaan myös poikkeuksellisen paljon nimiä, joita ei ole kenelläkään muulla.

– 2000-luvun tytöt ovat saaneet sellaisia uniikkinimiä kuin Karpalo ja Vanilja, pojat Nietos ja Jyly. Toissa vuonna syntyneistä tytöistä kuusi sadasta sai nimen, jota ei ole kenelläkään muulla. Pojilla luku oli neljä sadasta.

Uniikkinimiä on paljon, sillä suosikkinimiäkin annetaan vain alle kahdelle prosentille ikäluokasta. Emma-nimen sai viime vuonna 445 tyttöä ja Onni-nimen 431 poikaa. Suomessa syntyy noin 60 000 lasta vuodessa.

– Erikoisella nimellä vanhemmat haluavat korostaa lapsensa yksilöllisyyttä. He jopa ajattelevat persoonallisen nimen auttavan muita muistamaan lapsen. Toki myös maahanmuuttajat ja kahden kulttuurin perheet lisäävät nimimäärää. Vaikutteita otetaan televisiosarjoista, elokuvista ja muusta kulttuurista.

Pieni perintö papalta

Etunimien kärkikymmenikkö on Suomessa melko pysyvä. Eeva ja Antti eivät koskaan kuulosta täysin mahdottomilta. Toisen nimen listalla pitävät pintansa vuodesta toiseen Maria, Helena, Katariina, Kristiina, Juhani, Johannes, Olavi ja Tapani.

Monissa katolisissa maissa lapsille annetaan pyhimysten nimiä ja niiden kansanomaisia muotoja. Samoin isovanhempien mukaan nimeäminen on Euroopassa vahva perinne.

Islamilainen nimistö on suppea: profeetan perheenjäsenet, Koraanin keskeiset henkilöt ja Muhammedin vaimojen sekä tyttärien nimet. Muslimeilla on lisäksi kuvailevia, vaikkapa naisen kauneuteen liittyviä nimiä.

– Amerikassa ovat muotia intiaaninimet eli luontonimet, joilla on merkitys. Siellä ei ole nimilakia, joten etunimeksi voi antaa vaikka sukunimen.

Sarin ja Mikan ylivoimaa

Suomessa heräsi 1800-luvulla kansallisuusaate, suomalaisia nimiä suosittiin. Sitä ennen nimet olivat paljolti ruotsalaisia. Kirkonkirjoihin merkittiin Fredrika, vaikka henkilöä aina kutsuttiin Riikaksi.

– Nimenanto oli luovaa, ja uusia nimiä tuli satoja, esimerkiksi Rauha, Tyyne, Armas ja Tarmo. Monia nimiä annettiin ensin sekä tytölle että pojalle, esimerkiksi Suloa ja Rauhaa, Minna Saarelma-Paukkala toteaa.

Sota-aikana nimenanto yhdenmukaistui, sillä kansakunta halusi olla yhtä, tavallisia Pirkkoja ja Erkkejä. Suuret ikäluokat syntyivät vuosina 1945–50 ja tuon ajan suosikkinimiä olivat Kaija, Mirja, Raija, Jorma, Pentti ja Seppo. Tyttöjen yhdysnimet, kuten Eeva-Maija, tulivat muotiin.

– Samannimisyys oli Suomessa yleisintä 1960-luvun lopulla. Seitsemän prosenttia ikäluokasta saattoi saada nimen Sari tai Mika, nimiasiantuntija toteaa.

Itse keksitty jyrää

Suomen kieleen on helppo luoda uusia nimiä.

– Luontonimien lisäksi suosittu tapa keksiä nimiä on muunnella olemassa olevia. Henjan, Injan, Renjan ja Vinjan tunnistaa heti tytön nimiksi.

Lumi-nimestä on kehitelty Luminja, Lumiina, Lumiella ja Lumiisa.
Perheissä on entistä vähemmän lapsia, siksi nimeen kiinnitetään paljon huomiota. Nykyisin noin puolet vauvoista saa kolme etunimeä.
Helsingin Käpylässä asuu ekohenkisiä ihmisiä, jotka voivat nimetä lapsensa niin sanotulla Käpylä-nimellä. Se on kulttuuri- tai luontonimi, kuten Kaarna ja Kivi.

Lapselle annetun niin sanotun euronimen halutaan kuulostavan kansainväliseltä. Esimerkiksi Anton ja Laura ovat tunnistettavia tytön tai pojan nimiä Euroopassa.

– Lähiönimissä kirjoitetaan Nico c-kirjaimella tai Alexandra x-kirjaimella, koska se vaikuttaa hienommalta. Voi miettiä, miltä nimi kuulostaa sukunimien Möttönen tai Mutikainen kanssa.

Maistraatti pitää nimikuria

Nimilain mukaan tytölle ei saa antaa pojan nimeä ja päinvastoin, mutta uutta nimeä voidaan antaa kummallekin sukupuolelle, kunnes tilanne vakiintuu. Esimerkiksi Tuisku vakiintui tytön nimeksi.

Nimi ei saa olla kotimaisen nimikäytännön vastainen, siinä ei esimerkiksi saa olla numeroita. Nimestä ei saa olla lapselle haittaa.

– Maistraatti hyväksyy tai hylkää nimen ja voi pyytää lausunnon oikeusministeriön nimilautakunnalta. Hylätyt nimet ovat esimerkiksi muodoltaan hankalia. Niissä on suhuässiä ja heittomerkkejä. Pitkään keskusteltiin, onko Karhunpoika sopiva, eikä sitä hyväksytty, kertoo Minna Saarelma-Paukkala.

Almanakan nimipäiväluettelo uudistetaan joka viides vuosi. Tänä vuonna siihen tulee 39 uutta nimeä, kuten Aava, Isla, Janni, Kiira, Melissa, Nanna, Pipsa, Eemi, Kasper, Nooa, Okko, Peetu ja Sisu.

– Almanakassa on nyt 873 nimeä. Uudistuksessa ei yleensä poisteta vanhoja nimiä. Okko poistettiin 1950-luvulla ja tekee nyt paluun.