Muistatko iloisen ja reippaan Tiinan? Aika monen sukupolven lapset muistavat. Anni Polva kun ehti kirjoittaa reippaan tytön tarinoita peräti 30 vuotta.

Koska todellisen sarjakirjojen kuningattaren, Anni Polvan, syntymästä tuli viime vuonna – tammikuun kuudentena päivänä – kuluneeksi 100 vuotta, hänen kustantajansa Karisto painatti menestyskirjailijansa muutamasta valitusta Tiina-kirjasta yhteisniteen Tiina ja mummo.

Nyt seuraa kuitenkin heti tunnustus. Inhosin omassa 1970-lukulaisessa lapsuudessani tiiviisti Tiinaa. Hän oli mielestäni auttamattoman vanhanaikainen. Kävin itse peruskoulua, osallistuin rauhanmarsseihin ja aloin tiedostaa maailman epäoikeudenmukaisuutta. Tiina, sodanjälkeisen sukupolven oppikoululainen eli pirteää ydinperhearkea, jossa kaikki tietävät paikkansa. Paitsi Tiina, joka taisteli tytönroolia vastaan. En ymmärtänyt, miksi hänen piti nostaa tyttöydestään niin hitonmoinen melu.

Päätän tehdä testin. Alan lukea Tiinaa. Enää se ei tunnu vanhanaikaiselta. Vähän kömpelöltä, mutta oikeastaan aika virkistävältä. Ei eroperheitä, ei sosiaalisia ongelmia. Myös 10-vuotias tyttäreni tarttuu kirjoihin innoilla. "On kiva, että Tiina ei liikoja sure ja mieti. Se mieluummin tekee. Sillä on energiaa."

Se on totta. Ja itse asiassa Tiinan poikamaisuuskin tuntuu paljon tuoreemmalta kuin 1970-luvulla. Silloin kun pidin tyttöjä vähintään yhtä mahtavina kuin poikia. Sitä ajatusta on pahasti ja moneen kertaan yritetty sen jälkeen järkyttää.

Tiinoja tarvitaan, edelleen.

Anni Polva: Tiina ja mummo. Karisto.

Kommentit (1)

Mummeli57

Itse luin silloin kaikki mahdolliset Tiina-kirjat ja pidin kyllä niintä. En sitten tiedä miltä tuntuisi nyt mummona lukea.

Seuraa 

Kurkistajassa ET:n toimittajat supisevat kulttuurimaailman kuulumisista (vain sinulle), kurkkaavat kulissien taakse ja vinkkaavat parhaista elämyksistä, ilmiöitä, kirjoista ja kuulumisista.

Onko sinulla sipisipi-juttu taidemaailmasta? Kerro meille!

Toimituksen yhteystiedot löytä täältä

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat