Savonlinnalalainen Leo Löppönen, 65, luo puusta ainutlaatuista taidetta.
Jos en ole viikkoon veistänyt moottorisahalla, sisältä alkaa tulla kupliva tunne, että nyt pitää päästä luomaan kotkaa tai karhua. Näissä fiiliksissä veistoksista tulee parempia kuin pakolla vääntäen.
Sain aivoinfarktin vuonna 2008 ja olin sen jälkeen pitkään huonossa hapessa. Minun piti lopettaa opettajan työt, mutta jotain tekemistä piti keksiä.
Muistin, että nuorena tein veistoksia. Kun tokenin, aloin veistää puuta. Ensimmäinen hahmo oli karhu, metsän kuningas, joka on perinteinen veistokohde.
Ensimmäinen veistokseni oli karhu.
Hahmottelen aluksi kynällä veistoksen muotoa ja lähden lohkomaan isolla moottorisahalla paloja pois.
Saha pienenee työn edistyessä. Suurimmillaan sahan laippa on puoli metriä, ja pienimmän sähköakkusahan terän pituus on kuusi senttiä.
Viimeinen työkalu on hiomapaperi. Siinä välissä käytän talttaa, puuraspia ja käsihiomakoneita.
Pienimmän sahan terä on 6 senttiä.
Puuta saan omasta metsästä, jota on yhdeksän hehtaaria mökin ympärillä Puumalassa. Minulle myös tarjotaan puuta, joka ei laadultaan kelpaa teollisuuteen tai on sinne liian isoa.
Kuusi ja haapa ovat erityisen miellyttäviä veistää, koska ne ovat pehmeämpiä ja siksi helpommin muokattavia kuin moni muu. Minulla on varastossa niiden lisäksi muun muassa tammea ja mäntyä.
Lohiveistokseen valitsen ison puunrungon, jonka halkaisija on ainakin 90 cm ja korkeutta vähintään metri. Halkaisen sen, ja alan työstää puolikkaasta veistosta.
Lohiveistos vaatii suolaa.
Ihan lopuksi sivelen valmiin lohen pinnan suolavedellä. Se imee nestettä, pitää pinnan kosteana ja vähentää puun halkeamista.
Poltan kaasulla lohelle tumman selän ja värjään sen rautasulfaattiliuoksella nätin harmaaksi. Lohen luomiseen menee viikon verran.
Minulta tilataan paljon töitä. Teen niitä pikkuhiljaa mökilläni metsän keskellä. Täällä aukeaa maailma, jota ei voi kaupungissa ajatellakaan. Saan täällä toteuttaa itseäni.
Tykkään eniten puun viimeistelystä ja oikean muodon hakemisesta. On mahtavaa, kun saan eläimen hahmon elävän näköiseksi. Puu antaa minulle silloin vastakaikua.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 1/2022.
