Aivoinfarkti voi kehittyä salakavalasti pikkuhiljaa – tunnista aivojen hälytysmerkit

1. Mitä tarkoittaa kirjainyhdistelmä AVH?

AVH eli aivoverenkiertohäiriö on yhteisnimitys useille eri sairauksille. Niistä yleisin on aivoinfarkti eli tukos aivovaltimossa. Tukoksen vuoksi osa aivoista ei saa tarvitsemaansa happea ja on vaarassa tuhoutua.

Aivoverenvuodossa taas aivoverisuoneen, tavallisimmin pieneen aivovaltimoon, tulee repeämä, josta vuotaa verta aivokudokseen. Vamman aiheuttama aivoverenvuoto voi tulla myös aivokalvon alle.

TIA on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö.

Tyypillisiä oireita ovat kehon toisen puolen äkilliset halvausoireet.

2. Millaisia ovat aivoverenkiertohäiriön oireet?

Tyypillisiä oireita ovat kehon toisen puolen äkilliset halvausoireet: käsi tai jalka tuntuu voimattomalta ja puutuneelta tai toinen suupieli alkaa roikkua. Puhe saattaa muuttua sammaltavaksi ja sanat voivat olla hukassa. Osa näkökentästä voi sumentua tai ilmetä kaksoiskuvia. Aivoverenkiertohäiriöön voivat viitata lisäksi äkilliset tasapaino- ja kävelyvaikeudet yhdessä huimauksen kanssa.

TIA:ssa oireet ovat samantyyppisiä, mutta ne menevät ohi nopeasti, yleensä minuuteissa.

Tukos aivovaltimossa ei useimmiten aiheuta särkyä. Sen sijaan aivoverenvuotoon liittyy toisinaan muiden oireiden lisäksi äkillinen ja kova pääkipu.

3. Voiko aivoverenkiertohäiriö jäädä huomaamatta?

Viime vuosina on tullut lisää tietoa niin sanotusta pienten suonten taudista. Sillä tarkoitetaan salakavalasti kehittyvää aivoinfarktien sarjaa. Vasta kun alkaa ilmaantua selkeitä oireita ja aivot kuvannetaan, paljastuu kymmeniä pieniä huomaamatta jääneitä infarkteja.

80 prosenttia tapauksista olisi estettävissä elämäntapoja muuttamalla.

Pienten suonten tauti heikentää kognitiivisia kykyjä ja kymmenkertaistaa muistisairauden riskin. Ikääntyvällä, muistioireilevalla henkilöllä tulisikin epäillä Alzheimerin taudin ohella pienten suonten tautia varsinkin silloin, jos hänellä on useita AVH:n riskitekijöitä.

Onneksi jopa 80 prosenttia tapauksista olisi estettävissä kokonaan elämäntapoja muuttamalla ja omiin riskitekijöihin vaikuttamalla.

4. Miksi AVH-oireita ei saa jäädä seurailemaan rauhassa?

Mitä nopeammin aivoverenkiertohäiriön hoito aloitetaan, sitä paremmin se tehoaa. Jos oireita ilmaantuu, on ehdottoman tärkeää soittaa aikailematta hätänumeroon 112.

Sairastunut ei yleensä itse huomaa avuntarvetta.

Sairastunut ei yleensä itse huomaa avuntarvetta tai ei osaa ottaa yhteyttä oikeaan paikkaan. Tällöin menetetään arvokasta aikaa. Omalle terveysasemalle ei pidä mennä jonottamaan eikä varsinkaan lähteä itse auton rattiin.

Sairaalassa selvitetään kuvantamistutkimuksessa, onko aivoissa tukos vai vuoto. Niiden oireet saattavat muistuttaa toisiaan, mutta hoidot ovat aivan erilaiset.

Myös ohimenevät TIA-oireet pitää tutkia, sillä ne enteilevät vakavamman aivoverenkiertohäiriön ilmaantumista - usein jo lähipäivinä.

5. Millaisia hoidot ovat?

Kun kyse on aivoinfarktista, aloitetaan mahdollisimman nopeasti tukoksen liuotushoito. Siinä suoneen tiputetaan lääkettä, joka hajottaa hyytymiä samaan tapaan kuin elimistön omat mekanismit. Jos löytyy kaulavaltimon ahtauma, saatetaan tarvita verisuonikirurginen leikkaus, pallolaajennus tai verkkoputken asentaminen valtimoon.

Pieni osa aivoverenvuodon saaneista hyötyy leikkaushoidosta. Erityisesti aivojen pinnalle, aivokalvon alle muodostunut hyytymä pystytään poistamaan kirurgisesti. Aivojen suonista saatetaan myös löytää aneurysmia eli pullistumia, jotka voisivat myöhemmin revetä. Ne kannattaa tukkia suonensisäisessä toimenpiteessä tai joskus leikkauksessa.

Jopa 10 prosenttia aivoinfarktin saaneista voidaan jatkossa hoitaa trombektomian avulla.

6. Mikä on trombektomia?

Viime vuosina liuotushoidon rinnalla aivoinfarktien hoidossa on yleistynyt trombektomia eli menetelmä, jossa tukos poistetaan mekaanisesti suonen sisältä käsin. Jopa 10 prosenttia aivoinfarktin saaneista voidaan jatkossa hoitaa trombektomian avulla. Se käy tilanteisiin, joihin liuotushoito ei sovi tai riitä.

Trombektomiassa ohut muovikatetri viedään nivusvaltimon kautta aina aivovaltimoon saakka. Tukos vedetään ulos verkkoputken avulla tai imua käyttäen.

7. Ovatko lääkehoidot muuttuneet viime vuosina?

Kymmenettuhannet aivoinfarktin sairastaneet suomalaiset ovat tottuneet ottamaan päivittäin verenohennuslääke Marevania, joka ehkäisee tukoksien uusiutumista. Marevanin huono puoli on sen vaatima tiivis laboratorioseuranta sekä ravinnon ja muiden lääkkeiden vaikutukset tehoon.

Marevanin tilalle on tullut uusia valmisteita, jotka ovat päässeet Kela-korvauksen piiriin.

Nyt Marevanin tilalle on tullut uusia valmisteita, jotka ovat vastikään päässeet myös Kela-korvauksen piiriin. Uuden sukupolven lääkkeet ovat vähintään yhtä tehokkaita eivätkä vaadi jatkuvaa verikokeissa hyppäämistä.

8. Miten tavallisia aivoverenkiertohäiriöt ovat?

Ne ovat varsin yleisiä. Aivoinfarktin saa joka vuosi noin 18 000 ja aivoverenvuodon noin 1 800 suomalaista. Ohimeneviä TIA-oireita kokee vuosittain noin 5 000 henkeä. Päivittäin aivoverenkiertohäiriöön sairastuu siis keskimäärin 68 suomalaista. AVH on suomalaisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy.

9. Voiko sairastumisen välttää?

Omaan AVH-riskiin on mahdollista vaikuttaa noudattamalla kohtuullisia elämäntapoja. Aivoverenkiertohäiriölle altistavat varsinkin korkea verenpaine, ylipaino, tupakointi, alkoholin liikakäyttö, liikkumattomuus, korkeat kolesteroliarvot ja tyypin 2 diabetes.

Samat riskitekijät lisäävät sekä aivoverenvuodon että -infarktin todennäköisyyttä. Myös perinnöllinen alttius vaikuttaa.

Eteisvärinästä johtuvat aivoinfarktit ovat vakavimpia.

10. Onko tarjolla uusia keinoja torjua AVH?

Moni tietää jo korkean verenpaineen haitoista, mutta eteisvärinän merkitystä aivoinfarktien aiheuttajana ei tunneta yhtä hyvin. Eteisvärinä on rytmihäiriö, jossa sydämen syke muuttuu epäsäännölliseksi ja yleensä nopeaksi.

Aivoinfarktin riski pienenee jopa 80 prosenttia, jos eteisvärinä havaitaan ajoissa ja hoidetaan tehokkaasti verenohennuksella. Uuden teknologian avulla oireettoman eteisvärinän voi huomata itse. Älypuhelimiin on vastikään tullut sovelluksia, jotka paljastavat eteisvärinän erillisen anturin kautta tai ilman lisälaitetta. Myös uudet verenpaineen kotimittarit tunnistavat epäsäännöllisen sykkeen.

Eteisvärinästä johtuvat aivoinfarktit ovat vakavimpia, ja jo oireeton eteisvärinän esiaste lisää AVH-riskiä. Siksi mahdollisuus tunnistaa eteisväri itse on iso muutos. Lisäksi tarvitaan tietysti aina lääkärin diagnoosi.

11. Kuinka moni paranee kokonaan?

Sairastuneista joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi. Muille jää eriasteisia haittoja, joista osa voi olla hyvin lieviä. Suurin osa tarvitsee kuntoutusta moni niin kutsuttua moniammatillista kuntoutusta.

Tyypillisiä fyysisiä haittoja ovat raajojen halvausoireet ja tunnottomuus.

12. Millaisia jälkiä AVH voi jättää?

Koska aivot säätelevät ihmisen kaikkea toimintaa, vauriot niissä vaikuttavat monin tavoin. Seuraukset voivat olla fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia.

Tyypillisiä fyysisiä haittoja ovat esimerkiksi raajojen halvausoireet ja tunnottomuus. Yksi yleisimmistä AVH:n vaikutuksista on afasia eli häiriö puhumisessa, puheen ymmärtämisessä, lukemisessa tai kirjoittamisessa. Tavallisia ovat myös muistin, hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden pulmat.

13. Millaista kuntoutusta AVH:n sairastanut tarvitsee?

Jokaisen AVH-kuntoutujan polku on omanlainen. Erityisen tärkeää on tehokas alkuvaiheen kuntoutus.

Moni AVH:n sairastanut hyötyy esimerkiksi fysio-, puhe- tai toimintaterapiasta ja moniammatillisesta kuntoutuksesta. Teknologian kehittyminen on tuonut uusia mahdollisuuksia. Erilaiset virtuaalipelit, simulaattorit ja etenkin robotiikka yleistyvät kuntoutuksessa.

14. Mistä saa vertaistukea?

Paikallisia AVH-yhdistyksiä toimii yli sadalla paikkakunnalla. Ne tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia yhteiseen toimintaan.

Valtakunnallinen Aivoliitto järjestää muun muassa sopeutumisvalmennuskursseja hiljattain sairastuneille. Liiton chat-palvelussa voi keskustella verkon välityksellä sairauden herättämistä ajatuksista. Lisäksi Aivoliitto kouluttaa eri puolille maata vertaistukihenkilöitä.

Sairastuneen itsensä lisäksi tukea kaipaavat myös läheiset. Heidänkin elämäntilanteensa on muuttunut usein yllättäen ja ehkä pysyvästi.

Asiantuntijana vastaava ylilääkäri, neurologian professori Risto O. Roine Turun yliopistollisesta keskussairaalasta ja Aivoliitto ry:stä.

Lähteinä lisäksi: aivoliitto.fi, terveyskirjasto.fi

Lue myös: