SITTEN JOSKUS

Kesä on mennyt.
Sure sitä en - nyt.
Kesän, auringon, lämmön itseeni imen.
Syksyn pimeyteen, tuuliin mukaani vien.

Kaipuu johonkin - mihin?
Pois arjen aikatauluista,
paineista ja palavereista.

Vielä on jaksettava.
Pyörän rattaana,
koneiston osana.
On oltava innovatiivinen ja innostava.

Vielä on elettävä muille,
muita varten.
Oltava kuuntelijana, auttajana, tukijana muille.

Mutta sitten joskus.
Liftaan muuttolintujen mukaan,
aurinkoon, lämpöön, kiireettömyyteen.
Sitten joskus.

Ruustinna