Rakkaus mullisti Martin elämän ja teki hänestä japanilaisen Marutein

Marutei Tsurunen, 77, on diakoni ja suomalaissyntyinen japanilainen poliitikko. Tsurunen toimi demokraattien edustajana Japanin parlamentin ylähuoneessa vuosina 2002–2013 sen ensimmäisenä länsimaalaissyntyisenä jäsenenä.

Tsurunen syntyi Pielisjärvellä ja asuu Kamakurassa japanilaisen vaimonsa kanssa.

Marutei Tsurunen:

"Halusimme 1960-luvulla silloisen vaimoni Virpin kanssa Afrikkaan lähetystyöhön, mutta sinne ei tarvittu silloin lähettejä. Sitten näin lehdessä ilmoituksen, jossa Japaniin etsittiin lähettejä. Sanoin Virpille, että mitäs jos yritetään sinne.

En tiennyt Japanista juuri mitään, mutta ajattelin, että paikan päällähän sitä oppii. Joulukuussa 1967 minua, Virpiä ja kolmea lastamme oltiin vastassa Hanedan lentokentällä ja tuleva esimiehemme sanoi: ’Uusi elämä odottaa teitä täällä.’

Asuimme kaksi vuotta Tokion Ikebukurossa, josta siirryimme töihin 130 000 asukkaan kylpyläkaupunkiin Bebbuun kirkon ylläpitämään lastenkotiin. Siellä nalkoi vahvistua tunne, että minun pitää mennä töihin kirkon ulkopuolelle, jotta voin päästä kunnolla sisälle japanilaiseen yhteiskuntaan.

Tutustuin nuoreen japanilaiseen naiseen Sachikoon, jonka kanssa päätin aloittaa uuden elämän. Päätökseni oli tietysti järkytys perheelleni ja melkoinen skandaali muutenkin.

Kriisi vei politiikkaan

Uusi japanilainen elämäni alkoi pohjoisten vuorten juurella Azunissa. Aloin elättää itseäni käännöstöillä ja englannin kielen opettajana, ja Sachiko jatkoi töitään sairaanhoitajana. Meille syntyi kaksi lasta, ja pidin yhteyttä myös vanhempiin lapsiini.

Muutimme 1980-luvun alussa Yugawaran rannikkokaupunkiin, jossa yritimme käynnistää ryhmäterapiatoimintaa kylpyläkaupungissa vieraileville aviopareille. Sille ei ollut riittävästi kysyntää, joten palasin opettamaan kieltä.

Ehdin jo vähän turhautua, että tässäkö tämä nyt on, kunnes keksin pyrkiä 48-vuotiaana Yugawaran kaupunginvaltuustoon.

Tein aktiivisen kampanjan ja keräsin yli tuhat ääntä. Valtakunnan politiikkaan lähdin pari vuotta myöhemmin, kun osallistuin ylähuoneen vaaleihin. Sain 340 000 ääntä, mutta se riitti vain varasijaan. Vakuutuin kuitenkin, että loppuelämäni kutsumus on japanilaisessa politiikassa.

Vaikka äänimääräni kohosi, jäin valitsematta myös kolmissa seuraavissa vaaleissa. Olin jo epätoivoinen ja pahasti velkaantunut, kun yksi senaattoreista erosi tehtävästään vuonna 2002 ja minusta tuli Japanin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori.

Keskiaikainen turistipyydys

Toisen senaattorikauteni aikana aloimme etsiä uutta asuinpaikkaa, joka olisi korkeintaan tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Yksi ystävämme ehdotti meille 180 000 asukkaan Kamakuraa, joka sijaitsee 50 kilometriä Tokiosta lounaaseen.

Paikka oli samuraihallinnon keskus Kamakura-kaudella 1192–1333, ja täällä on muun muassa liki kaksisataa buddhalaista temppeliä ja nelisenkymmentä šintopyhäkköä. Kaupungin keskiaikainen ilme ja historia kiinnostavat myös turisteja, joita käy noin 15 miljoonaa vuodessa.

Ihastuimme historian lisäksi Kamakuran luontoon, sillä kaupunkia ympäröivät vuoret kolmelta suunnalta ja Tyynimeri neljänneltä. Ilmasto on hyvin leuto. Lunta ei sada juuri koskaan.

Laitoimme kiinteistönvälittäjän etsimään meille vähintään 400 neliön  tonttia rauhalliselta paikalta, joka olisi kävelyetäisyyden päässä juna-asemasta. Tontti löytyi, mutta halpa se ei ollut. Pelkkä tontti maksoi puoli miljoonaa euroa.

Tilasimme Suomesta kaksikerroksisen hirsitalon, jonka yläkertaan muutti poikamme Tapio perheineen. Myös tyttäremme perhe asuu lähellä. Muutimme uuteen taloomme vuonna 2009. Elämä on rauhoittunut, kun jäin pois politiikasta viisi vuotta sitten.

Erakkoelämä eläkepäivillä

Luonto on minulle ja Sachikolle tärkeä. Kodistamme pääsee patikoimaan helposti sekä kukkuloille että meren rantaan.

Päivärytmimme on aika lailla vakio. Herään viideltä, syön aamupalan, luen lehden ja jumppaan. Sitten kirjoitan lounaaseen asti. Lounaan  jälkeen lueskelemme ja otamme päivälevon. Kolmelta lähdemme parin tunnin kävelylle ennen saunaa ja illallista.

Alle 200 000 asukkaan Kamakura sopii rauhalliseen erakkoelämään. Lähes kolmannes väestöstä on yli 65-vuotiaita. Nautin tällaisesta elämästä."

Marutei Tsurusen matkavinkit Kamakuraan:

1. KESKIAJAN ZENIÄ

Kencho-ji on yksi Kamakuran viidestä suuresta temppelistä. Temppelin vihki 1200-luvulla käyttöön kiinalainen zen-munkki Rankei do-ryu, jonka meditaatio-ohjeiden mukaan munkit viettävät edelleen yhdeksän tuntia päivässä ehdottomassa hiljaisuudessa.

Temppelialue koostuu useista rakennuksista ja puutarhasta. Jos pidät vuoristopolulla patikoinnista, kahden tunnin kävelymatkan päästä löytyy 1800-luvun lopulla valmistunut pyhäkkö. Kencho-ji on tunnettu myös kasvisruuistaan. Kenchin-jiru-keittoa voi maistaa temppelin ravintolassa.

• Pääsylippu noin 2,5 euroa

2. RUUHKAA PYHÄKÖSSÄ

Japanilainen uusivuosi alkaa käynnillä šintopyhäkössä. Tsurugaoka Hachiman-gu vetää vuoden ensimmäisinä päivinä neljä miljoonaa kävijää. Pyhäkköalueelle saavutaan punaisen Tori-i-portin kautta ja varsinaiseen pyhäkköön pitää kavuta 60 kiviaskelmaa. Vaikka kyseessä on šintopyhäkkö, buddhalaisuus on vaikuttanut sen historiaan vahvasti. Vuonna 2010 alueella kaatui yli tuhat vuotta vanha neidonhiuspuu, josta muistuttaa suuri kanto portaiden kupeessa.

3. TERVETULOA BUDDHAAN

Haluatko tietää, miltä näyttää Buddhan sisimmässä? Sen voi selvittää Kotoku-inin eli Kamakuran suuren Buddhan luona. Vuonna 1238 valmistunut 13-metrinen Buddha on sisältä ontto. Erillinen pääsylippu oikeuttaa katsomaan pronssiveistoksen myös sisäpuolelta. Ikarakuritekniikalla toteutetut metalliliitokset ovat kestäneet kovan testin: useampia hirmumyrskyjä, vuoden 1498 jättitsunamin sekä suuren maanjäristyksen vuonna 1923.

• Sisäänpääsy alueelle maksaa noin 1,5 euroa.

4. TALVELLA TARKENEE KIMONOSSA

Kamakuraa ympäröivät kolmelta suunnalta vuoret ja neljänneltä Tyynimeri. Kesäisin paikkakunta tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet rantaelämään ja vesillä liikkumiseen. Talvella ilmasto on leuto ja lähes aina lumeton. Jos aikaa on, Kamakurassa kannattaa varata päivä vuorilla patikointiin huikeissa maisemissa.

5. YÖKSI KYLPYLÄHOTELLIIN

Päivä Kamakurassa riittää vain pieneen osaan nähtävyyksistä. Kannattaa siis pohtia viipymistä yön yli. Tsurunen suosittelee majapaikaksi kuuman lähteen yhteyteen syntynyttä kylpylähotellia läheisellä Enoshiman saarella.

• Hotelli Iwamoto-ro, osoite Enoshima 2-2-7, Fujisawa

6. PEITTELEMÄTÖNTÄ RAHANPESUA

Zeniarai Benten Ugafuku Jinja on erikoinen lähteelle syntynyt matkakohde. Legendan mukaan ensimmäinen rahanpesijä oli Hojo Tokiyori vuonna 1257. Moni alkoi noudattaa hänen esimerkkiään siinä toivossa, että lähteessä liotetut rahat tuplaantuisivat seuraavana vuonna. Ainakin ne kastuvat ja rahatukkoja kuivatellaan iloisesti heilutellen. Japanilaisten rehellisyydestä kertoo se, että varkaita ei tarvitse pelätä.

7. KRÄÄSÄÄ & KÄSITÖITÄ

Monien pyhäkköjen oheen on syntynyt kirjavia kujia, joissa myydään pikaruokaa, matkamuistoja ja sekalaista pikkukrääsää. Kamakuran keskustan matalien talojen kivajalat puolestaan ovat täynnä pieniä käsityö-, muoti- ja sisustusputiikkeja. Tuotteet ovat laadukkaita ja persoonallisia, mutta hintavia.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 5/2017.