Yli 50 Kiinan-matkaa 30 vuoden aikana ja pisimmillään puolen vuoden reissu. Miksi ihmeessä, Anna-Liisa Huhtala-Fiskars ja Jarmo Uusi-Rintakoski?

Anna-Liisa Huhtala-Fiskarsia vähän naurattaa, kun häneltä kysyy, mikä Kiinassa niin vetosi häneen.

- Sanos se! En voi edes sanoa, että Kiina kolahti minuun, yhtäkkiä vain huomasin matkustavani maahan uudestaan ja uudestaan.

- Ja minä sain Kiinan myötäjäisinä, lohkaisee Jarmo Uusi-Rintakoski, Anna-Liisan puoliso vuodesta 1999.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anna-Liisa 64, ja Jarmo, 65, ovat toimittajia kumpikin, Jarmo myös kuvaaja. Anna-Liisa, joka nykyään on Kodin Pellervon päätoimittaja, aloitti Kiinan-matkailun 80-luvun lopulla. Sittemmin hän on myös toiminut matkanjohtajana ja asiantuntijaoppaana kymmenillä Kiinan-matkoilla sekä räätälöinyt erikoismatkoja ympäri maata.

Anna-Liisa ja Jarmo viihtyvät erityisesti läntisessä ja eteläisessä Kiinassa, joiden kehitys on ollut hitaampaa kun itäisen ja pohjoisen Kiinan.

- Esimerkiksi Tiibetin rajoilla elämä on vielä paljon yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa kuin idässä, vaikka muutos on ollut valtava sielläkin, Anna-Liisa kertoo.

Ja Kiinan valtava muutos oli lopultakin se asia, mikä pariskunnan koukutti Kiinan-matkailuun.

Vältä vertailua

Anna-Liisa ja Jarmo ovat tietysti oppineet paljon Kiinasta, sen historiasta, kulttuurista ja ajattelutavasta. Silti he virnistelevät, etteivät oikeastaan ymmärrä Kiinasta paljon mitään. Länsimainen ihminen on Kiinassa ikuisesti vieras, he sanovat. Eikä matkailu välttämättä avarra.

- Tarkoitan sitä, että kun ihminen tulee vieraaseen maahan, hän tulee sinne omien eväidensä kanssa. Kun hän näkee tutun asian, vaikka betonimyllyn tai sähköjohdot talojen seinillä, hän alkaa vertailla: toimiiko tuo niin kuin meillä. Lähtökohta on konkreettinen maailma Suomessa, ja kaikki suhteutetaan siihen. Se on ymmärrettävää, mutta johtaa väistämättä tietynlaisiin harhaannuttaviin mielikuviin, Jarmo sanoo.
- Vieraassa maassa, kannattaa vain katsella. Vertailu ei vie mihinkään, se vain tuhoaa, vie kyvyn ymmärtää. Syntyy kuvitelma, että tietää, ja silloin lakkaa ottamasta vastaan uutta, Anna-Liisa pohtii.

Rennosti ja reippaasti

Harva uskaltaa varmaan lähteä sellaisille reippureissuille, mihin Anna-Liisa ja Jarmo ovat tottuneet. Mutta muutama kiinan mielen sana ja hyvä opaskirja pitävät kyllä tiellä, jos haluaa vähän seikkailla ja nähdä uutta.

Anna-Liisalla on näille rohkelikoille muutama hyvä neuvo:

  • Hanki hyvä opaskirja, jossa on paikannimet myös kiinalaisilla merkeillä.
  • Varaa riittävästi aikaa, sillä Kiinassa asiat eivät hoidu käden käänteessä.
  • Muista: pelätä ei tarvitse, Kiina on turvallinen maa.
  • Opettele sopeutumaan. Tyydy pienellä paikkakunnalla vaatimattomaan hotelliin, mutta kun tulet isompaan kaupunkiin, jossa on valinnanvaraa, ota hyvä hotelli ja nauti elämästä.
  • Älä ole liian kiltti. Kiinalaisia on aina paljon, oleellista se, ettet jää ihmettelemään. Jos et rynnistä bussiin toisten lailla, seisot sillä pysäkillä lopun elämääsi. Ja hyväksy se ryntäily – suuttuminen ei johda mihinkään.

Jokiristeilyllä Jangtsella

Sisältö jatkuu mainoksen alla