Vantaalainen Ritva Aumo, 54, kärsi vatsakivuista jo pikkytyttönä. Uusi ruokavalio toi avun – ja onneksi sitä ei tarvitse noudattaa ryppyotsaisesti.
Vatsakipuni alkoivat 7-vuotiaana, kun menin kouluun. Iltaisin vatsaani nipisti ja vihloi ja oli vaikea saada unen päästä kiinni.
Lääkärit eivät löytäneet minusta vikaa. Myöhemmin tajusin, että kivut liittyivät stressiin ja jännittämiseen.
Parikymppisenä sain diagnoosin: ärtyneen paksusuolen oireyhtymä. Nykyään tilaa kutsutaan ärtyvän suolen oireyhtymäksi. Sain lääkettä närästykseen ja turvotukseen sekä ohjeet välttää kahvia ja rasvaista ruokaa. Vatsakivut eivät kuitenkaan hellittäneet.
Pahinta oli turvotus. Suolisto oli täynnä ilmaa ja vatsa pullisteli kuin olisin ollut kuudennella kuukaudella raskaana. Kivut olivat kovat ja voin välillä pahoin, varsinkin jos piti istua pitkiä aikoja. Söin pahoinvointilääkkeitä. Vatsani ja suolistoni tähystettiin useaan kertaan, mutta mitään ei löytynyt.
Bakteerit juhlivat
Ärtyvän suolen oireyhtymää eli IBS:ää on kahta sorttia: ripuli-IBS ja ummetus-IBS. Olin tyytyväinen, että omani oli ummettavaa laatua. Se ei rajoita elämää niin paljon kuin ripuli.
Olin joskus lukenut lehdestä fodmap-ruokavaliosta suolistovaivojen hoidossa, mutta olin ennakkoluuloinen enkä siksi innostunut siitä. Fodmap tarkoittaa paksusuolessa fermentoituvia eli käyviä hiilihydraatteja, joita on monissa ruoka-aineissa. Pelkäsin, etten pystyisi syömään juuri mitään.
Pari vuotta sitten kerroin työpaikkalääkärille oireistani ja hän sanoi: "Jos syöt vehnää ja sokeria, bakteereilla on suolessasi juhlat."
Aloin ensimmäistä kertaa ymmärtää, että vatsavaivojen ja syömäni ruuan välillä oli yhteys. Menin ravintoterapeutille, jonka kanssa juttelimme lisää fodmap-ruokavaliosta.
Kiellettyjen ruoka-aineiden listalla oli monia, joista pidin. Nyt jätin ne syömättä: pavut, kikherneet, linssit, punajuuret, avokadot ja maa-artisokan sydämet. Pasta ja leipä vaihtuivat gluteenittomiin, maitotuotteet laktoosittomiin. Söin paljon kasviksia, rasvaa välttelin.
Suolistoni rauhoittui ja vatsakivut hellittivät. Kivuissa oli pahinta niiden epämääräisyys. En koskaan tiennyt, mistä ne johtuivat ja miten kauan ne kestäisivät. Kaikki muuttui selkeäksi. Jos syön tiettyjä ruoka-aineita, vatsani reagoi.
En halua pingottaa
Ravintoterapeutin mukaan akuutissa vaiheessa fodmap-ruokavaliota kannattaa noudattaa tiukasti, mutta oireiden hellittäessä voi syödä rennommin. Joustavuus sopii minulle. En esimerkiksi halua ottaa omia eväitä mukaan kyläreissuille.
"Keltasipulista saan ikävät väännöt, mutta punasipuli sopii vatsalleni."
Osa "kielletyistä" ruoka-aineista sopii kuitenkin osalle potilaista. Jos vatsani on kunnossa, pystyn syömään esimerkiksi kukkakaalia ja parsakaalia kypsennettyinä, mutten raakana. Keltasipulista saan ikävät väännöt, mutta punasipuli sopii vatsalleni. Pystyn myös silloin tällöin syömään palan vehnäpatonkia salaatin kanssa tai kuivahtanutta ruisleipää. Testaamalla olen löytänyt rajani.
Välillä syön rennommin ja vatsani oireilee enemmän. Kestän sen, koska tiedän sen johtuvan valinnoistani.
Ärtyvän suolen kanssa pitää nukkua hyvin, välttää stressiä ja harrastaa liikuntaa.
Myös riittävä veden juominen on tärkeää. Pyrin juomaan töissä puoli litraa aamupäivällä, toisen satsin iltapäivällä.
Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.
Mikä ihmeen FODMAP?
- Noin joka kymmenes suomalainen kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä. Se on tila, jossa ruoansulatuskanava – etenkin suolisto – on ylivirittynyt ja liian herkkä ärsykkeille. Tutkimuksissa kolme neljästä potilaasta on hyötynyt fodmap-ruokavaliosta.
- Fodmap on lyhennys englannin kielen sanoista Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides and Polyols. Kyseessä ovat huonosti imeytyvät hiilihydraattiyhdisteet, jotka alkavat käydä eli fermentoitua paksusuolessa. Ruokavaliossa pyritään rajoittamaan fodmap-yhdisteiden saantia niin, että herkän vatsan ja suoliston oireet pysyvät hallinnassa.
- Fodmap-ruokavaliota noudattava seuraa yksityiskohtaisia sallittujen ja kiellettyjen ruoka-aineiden listoja. Lisäksi löytyy lista ruoka-aineista, joita voi mahdollisesti syödä pieniä annoksia kerrallaan. Niiden sopivuus itselle jokaisen pitää testata itse.
Lähde: Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! Otava 2016.
