Rintasyövästä toipunut Anneli Jäätteenmäki, 68: ”Mietin, miksen jäänyt sairauslomalle, vaikka oli hirvittävän väsynyt”

Huippupolitiikan jättänyt Anneli Jäätteenmäki (kesk.) nukkuu nykyisin pidempään kuin hänen miehensä Jorma Melleri.

Viimeistään kahdeksalta Annelikin herää, sillä sauvakävelyreitit kutsuvat häntä ja uutispäällikön töistä Yleisradiosta eläköitynyttä Jormaa.

– Syömme Jorman kanssa aamupuuron, luemme pari tuntia päivän lehtiä ja tarkastamme sähköpostit. Sen jälkeen voimme lähteä ulos. Kun aurinko paistaa ja kävelyreitit kutsuvat, se on elämän eliksiiriä, sanoo Anneli.

Kun aurinko paistaa ja kävelyreitit kutsuvat, se on elämän eliksiiriä.

Eläköidyttyään Anneli on nukkunut paremmin. Euroopan parlamentin ensimmäisinä vuosina uni ei vielä häiriintynyt viikoittaisista lentomatkoista ja aikaeroista, mutta kuusikymppisenä reissaaminen alkoi häiritä.

Brysseliin iltakoneella. Uni ei tule. Maanantaiaamusta lähtien päivät täynnä tohinaa. Viikonlopuksi kohti koti-Suomea. Lentokentällä onkin oltava aina vain aikaisemmin turvatarkastuksessa. Lento myöhässä. Lakko yllättää...

– Se vei elämästä kaipaamani rytmin. Rupesin miettimään, haluanko enää viettää elämääni lentokentillä.

Luopumispäätös oli vaikea, kun ihmiset pyysivät taas jatkamaan.

Pohdinta lisääntyi, kun puoliso jäi eläkkeelle ja pariskunnan koti siirtyi Helsingistä Lapualle. Vuonna 2014 Anneli päätti, että nämä olisivat viimeiset EU-vaalit.

– Olin aina ollut kiltti tyttö, ja päätös oli vaikea, kun ihmiset pyysivät taas jatkamaan. Sitten mietin, että itse kuitenkin päätän elämästäni, Anneli sanoo.

Liikuntakalenteri ei anna fuskata

Pari vuotta poissa politiikasta kuitenkin riitti. Anneli asettui ehdolle kuntavaaleissa 2020, sai Lapuan suurimman äänipotin ja on nyt valtuuston puheenjohtaja.

– Elän hyvää aikaa, sillä stressi on historiaa ja saan hoitaa voimieni mukaan yhteisiä asioitamme.

Ehkä tärkein akkujen lataaja on liikunta.

Anneli merkitsee kalenteriinsa liikuntakertojen keston ja kilometrit: uinti 40 minuuttia, sauvakävelyä seitsemän kilometriä, kuntosalilla 1,5 tuntia. Puolen kilometrin kauppareissu ei pääse tilastoon. Hän merkitsee vain viiden kilometrin lenkin, 4,9 kilometriä ei riitä.

Ei vauhtini tietenkään ole enää sama kuin nelikymppisenä.

Vuoden lopussa hän laskee, kuinka monta liikuntakertaa on ollut. Yleensä tapahtumia on noin 300.

– Tarkemman kirjanpidon aloitin, kun ryhdyin harjoittelemaan maratonia varten. Oli ohjelma, jota piti noudattaa, ja tahdoin maratonjuoksulla osoittaa itselleni, että kykenen siihen.

Nykyisin Annelin pitävät reippaassa vauhdissa sauvat varsinkin, kun on pysyttävä siskon rinnalla.

– Ei vauhtini tietenkään ole enää sama kuin nelikymppisenä, ja sen olen hyväksynyt. Nyt tarkoitus onkin ennen muuta pysyä terveenä ja hyväntuulisena.

Rintasyöpä keskellä kevättä

Monessa politiikan huipputehtävässä marinoitunut Anneli asettui ehdolle vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleihin. Hänestä tuli äänikuningatar uskomattomalla lähes 150 000 äänellä.  

Mutta kahden vuoden kuluttua elämä sai yllättävän käänteen, kun Annelilta löytyi rintasyöpä. Naiselta, joka ei ollut koskaan tupakoinut, käytti kohtuullisesti alkoholia ja jota ei ylipainokaan vaivannut.

Sairaalassa kysyttiin, haluaisiko Anneli käyttää takaovea käydessään hoidoissa.

Kysymys hätkähdytti. Pitikö omaa sairauttaan jotenkin hävetä tai pitää se piilossa, varsinkin jos oli näkyvässä asemassa?

Anneli päätti kertoa avoimesti syövästään. Hän kävi Helsingissä sädehoidossa viitenä päivänä viikossa ja käveli hoitoihin, koska takaisin kotiin tullessa saattoi tehdä pienen kävelylenkin kevätauringon valaisemalle meren jäälle.

Pitikö omaa sairautta jotenkin hävetä tai pitää se piilossa?

– Mieleeni jäivät tuosta vaiheesta aurinkoiset kevätpäivät. Vertaistuki oli myös tärkeää, ja juttelin paljon ystävän kanssa, joka oli kokenut saman sairauden hoitoineen.

Viiden vuoden kuluttua seurantakäynnillä Anneli todettiin terveeksi. Hän on miettinyt monta kertaa, että miksei hän missään vaiheessa jäänyt sairauslomalle, vaikka oli hirvittävän väsynyt.

– Oli tyhmää, etten ottanut sairauslomaa. Jälkeenpäin tajusin, miten väsynyt silloin olin. Halusin pitää kynsin ja hampain elämästä kiinni. Kun jatkoin töitä, se kertoi, että elän. Ehkä pelkäsin, että otteeni kirpoaisi, kertoo Anneli.

Lue lisää Anneli Jäätteenmäen hyvän elämän oivalluksista: ET Terveys 5/23. Tilaajana voit lukea jutun täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.