Makeanhimo oli viedä Seppo Palmiselta mielenterveyden. Uusi elämä alkoi, kun hän taisteli itsenä eroon kakkujen ahmimisesta.

Torvet soivat, suu kävi ja kansainväliset käsimerkit viuhuivat. Niin Seppo Palminen, 69, käyttäytyi liikenteessä muutama vuosi sitten.

Sepolla oli jatkuvasti huono olo: hän oli kiukkuinen, ei saanut nukuttua eikä pystynyt olemaan paikallaan. Hän pelkäsi, että oli tulossa hulluksi.

Onneksi yksi fiksu lääkäri ymmärsi, mistä saattaisi olla kysymys, ja määräsi Sepon viiden tunnin sokerirasituskokeeseen. Miehen sokeriarvot romahtivat kolmannen tunnin kohdalla, ja diagnoosina oli hypoglykemia: elimistö ei pysty pitämään verensokeria tasolla, jolla ihminen tuntee olonsa hyväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sellaiselle ihmiselle kuin Seppo sokeri on myrkkyä ja aiheuttaa riippuvuuden. Sokeri oli kuin huumetta, jota oli pakko saada tai tunnetilat järkkyivät. Alkoi vuosikausien kamppailu paremman olon puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Paino putosi itsestään

Tänä päivänä Seppo on tyyni, iloinen ja hyvinvoiva. Hän on mukaillut lääkäri Antti Heikkilän oppeja ja löytänyt itselleen ruokavalion, joka pitää verensokerin tasaisena. Siihen eivät kuulu sokeri eivätkä muut nopeat hiilihydraatit, joita muun muassa pullat tai vehnäsämpylät sisältävät.

Seppo oli aiemmin saattanut syödä ison suklaalevyn muutamassa minuutissa. Kun nopeat hiilihydraatit jäivät pois, vieroitusoireet olivat kovat. Viikon ajan mies koki muun muassa hurjia vilunväristyksiä.

Seppo ei karppaa, vaan syö monipuolisesti ruokaa, jossa ei ole sokeria eikä nopeita hiilareita. Hän syö esimerkiksi ruisleipää, mutta valitsee leivän, jossa ei ole vehnää, sokeria tai siirappia. Sellaisia on kaupan hyllyissä yllättävän vähän.

Seppo ei ole missään vaiheessa varsinaisesti laihduttanut, mutta painoa lähti ruokavaliomuutoksella 18 kiloa. Kokonaiskolesteroli putosi 6,3:sta 3,6:een.

Himo vaanii taustalla

Kun Seppo muutti ruokavaliotaan, makeanhimo sammui. Sokeri vaanii kuitenkin aina kulman takana.

– Voisin väittää, etteivät hiilarit enää himota, mutta en uskalla henkseleitä paukutella. Tiedän, että tämän homman munaaminen on yhdestä naksauksesta kiinni niin kuin alkoholistilla, Seppo pohtii.

Hän yrittää välttää vaaran paikat. Jos tiedossa on juhlat, hän syö kunnolla proteiinia niitä ennen. Näin ei tule houkutusta käydä kakkujen kimppuun.

Kovia paikkoja ovat juhlat, risteilyt ja lomamatkat.

– Sisäinen puheeni käynnistyy heti: ”Ei tänne olla niuhottamaan tultu!” Silloin saattaa tulla muutaman päivän herkkuputki, mutta aika nopeasti huomaan, että nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni.

Myös alkoholin kanssa Seppo joutuu olemaan tarkkana. Hän voi juoda kaksi lasia viiniä, mutta kolmas lyö jo kaiken läskiksi. Silloin itsekuri katoaa ja mies syö kaksin käsin herkkuja. Samasta syystä Seppo ei juo koskaan alkoholia tyhjään vatsaan.

Onneksi sokerihimosta puhutaan

Seppo on iloinen siitä, että sokeri ja sen vaikutukset ovat nousseet viime aikoina otsikoihin. Hän on pohtinut, kuinka paljon suomalaisissa on niitä, jotka eivät sokerikoukussaan edes tiedä, miltä hyvä olo oikeasti tuntuu.

– Tuntuu hassulta nähdä, kun ihmiset itseään hyväilläkseen ottavat leivoksia tai ahmivat karkkeja. Itsehyväilyähän olisi se, että jättäisi nuo tuotteet väliin.

Seppo on miettinyt sokerikoukkuaan ja riippuvuuksia paljon. Ajatuksista on syntynyt Buddhan eväät -niminen kirja. Se on painavaa, mutta riemastuttavaa luettavaa.

”Ei ole gurua, joka sanoisi sinulle, että tätä pöperöä syömällä tulet onnelliseksi. On vain omaguruja. Jokainen valaisee itse itsensä, on paras asiantuntija kokeilemaan, mikä toimii, mikä ei.”

Lissu

Olenpa kovinkin samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Nuorena sain väsymysoireiden tutkimusten yhteydessä myös hypoglykemia-diagnoosin. Sen ja hampaiden hyvinvoinnin takia jätin myös sokeripitoiset tuotteet pois ruokavaliostani. Sittemmin retkahdin, mutta nyt olen taas noudattanut mahdollisimman järkevää sokeritonta ja vähäsuolaista ruokavaliota.
Sairaalavierailu hiljattain sai aikaan kovasti ihmettelyä. Luulisi, että niissä ympyröissä nimenomaan kiinnitetään tiukkaa huomiota siihen mitä potilaille tarjotaan. Minä olin ollut 20 tuntia syömättä ja juomatta. Sitten vihdoin tuotiin ruokaa. Siinä vaiheessa tietenkin olisin syönyt ihan mitä vaan, mutta mieluimmin kyllä terveellistä ja ravitsevaa perusruokaa. Mitäpä siinä tarjottimella sitten olikaan? NAKKIKASTIKETTA (reilusti suolaa), perunoita, pieni kaalisalaatti, vähän punajuuria, ruisleipä, maito ja jälkiruoaksi maustettu MAKEA JUGURTTI. Mikähän on syynä, ettei tuota asiaa saada kuntoon, kun asiantuntemusta ei todellakaan voi puuttua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla