Onko Unto Koistisen maalauksella mitään arvoa, kysyy ET-lehden lukija. Lue, mitä keräilyn asiantuntija Pentti Avomaa kertoo.

Mieheni on perinyt tämän Unto Koistisen öljymaalauksen lapsuuskodistaan. Rehevän naisen muotokuva on vuodelta 1956 (37 x 50 cm).

Olen ollut huomaavinani, että Koistisen niin sanotuilla kamee-naisilla on kysyntää taidehuutokaupoissa. Entä tällaisen vähän vanhemman teoksen arvostus?

Nimimerkki Espoolainen

Unto Koistisen maalauksilla on ollut jatkuvasti kysyntää, ja runsaahkosta tarjonnasta huolimatta hintatasokin on hyvin pitänyt pintansa. Alastomista naisista – yhdistettynä omaperäiseen maalaustyyliin - tehdyt maalaukset ovat hänen erikoisalaansa, ja ne tuntuvat viehättävän myös nuorempia taiteen harrastajia. Tyylissä on jotain picassomaista. Hintataso on kuitenkin lähempänä varttuneempien taiteen keräilijöiden lompakkoa.

Koistinen harjoitti taiteilijan opintojaan jo 1930-luvulla, mutta teki syrjähypyn toisen maailmansodan aikana poliisin ammattiin. Sodan päätyttyä hän kuitenkin palasi taiteilijanuralle, mikä oli onneksi ainakin maan taide-elämälle ja ehkä myös poliisilaitokselle. Mielenkiintoisemmistakin syrjähypyistä kuiskailtiin pääkaupungin kulttuuripiireissä.

Tuo lukijan mainitsema kamee-nimitys tulee muuten kovalevylle valkoiselle pohjalle kaiverretuista ja koistismaisesti niukoin värein patinoiduista naishahmoista. Nämä työt muistuttivat kameekoruja.

Unto Koistinen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1963.

"Laittaisin hintahaarukan huutokaupassa 3 000-6 000 euroon."

Koistisen maalauksia 1950- ja 1960-luvulta ei ole läheskään niin paljon tarjolla kuin 1970-luvun töitä. Varhaisemmat ovat todennäköisesti arvokkaampia, mutta hinta riippuu niin monista muistakin seikoista – mm. aiheesta ja taulun koosta.

1960-luvulta peräisin olevia öljyväritöitä - joissa on suunnilleen samanlainen aihe kuin lukijan lähettämässä kuvassa – on myyty Hagelstamin ja Bukowskin huutokaupoissa yleensä 1.500-3.000 euron hintaan, mutta onpa Bukowskilla maksettu hänen Kaunotar-öljyvärityöstään peräti runsaat 18.000 euroa. Se oli vuodelta 1968 ja isokokoinen, 123X95 cm.

Koska tämä lukijan omistuksessa oleva työ on melkoisesti pienempi, mutta 1950-luvulta, laittaisin hintahaarukan huutokaupassa 3 000-6 000 euroon.

Jos Suomen talous lähtisi taas kunnolla käyntiin, tämä hinta-arvio olisi todennäköisesti alakantissa.

Mitä haluat kysyä antiikista ja keräilytavaroista?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.