Keräilijä on törmännyt harvinaiseen kulhoon, jonka leima aiheuttaa asiantuntijallekin päänvaivaa.

Pystyttekö kertomaan jotain esineestä? Arvoa? 14 cm korkea 18 leveä 7 syvä. Ikoni keskellä on wedgewood jasper iconi, muuta en tiedä.

Samantha
 

Näin asiantuntija vastaa:

"Tästä astiasta tulikin päänvaiva. Sehän on varsin hieno ja todennäköisesti kohtalaisen vanha, ja näyttää ainakiin kuvan perusteella todella englantilaisen laatuposliinin valmistajan Wedgwoodin ns. jasper-posliinilta. Sellaisena sen moni ostaisi vaikkapa eurooppalaiselta kirpputorilta ja olisi ostokseensa tyytyväinen. Jasper-posliini on valkoista, mattamaista kivitavaraa, joka poltetaan korkeassa lämpötilassa. Menetelmän kehitti Josiah Wedgwood jo 1770-luvulla.

Tunnetuin ja alkuperäisin koristeväri on kalpean sininen – kuten tämänkin astian väri on. Myöhemmin otettiin myös muita värejä käyttöön. Tuo vaalean sininen väri tunnetaan myös nimellä Wedgwoodin sininen, joten käsitehän siitä tuli.

Ja ikonikin – astian kyljessä oleva kuvio – viittaa vahvasti Wedgwoodiin.

Jasper sentään

Asia olisi tällä selvä ja hinta-arvio kohtalaisen helppo antaa, mutta onneksi lukija lähetti kuvan myös leimasta astian pohjassa. Leima ei ole Wedgwoodin. Sinänsä se ei ole ongelma, sillä monet muutkin posliinitehtaat Wedgwoodin jälkeen alkoivat valmistaa astioita ja koriste-esineitä samalla jasper-menetelmällä. Niitä astioita ei tietystikään saa myydä Wedgwoodin valmistamina, mutta niitä toki voidaan myydä astioina, jotka ovat vaikkapa Wedgwoodin sinisiä. Ostajalta vaaditaan ylettömästi valppautta huomata sanontojen ero.

Maljan pohjassa oleva leima muistuttaa epäilyttävän paljon kuuluisan italialaistehtaan Ginorin leimaa 1800-luvun lopulta, muttei kuitenkaan ole sellainen. Astia ei siis ole myöskään Ginorin valmistama.

Tämä myöhemmin yhdysvaltalaisomistukseen siirtynyt posliinitehdas on Wedgwoodin tapaan kuuluisa korkealuokkaisista tuotteistaan.

Ei voi kuitenkaan suoraan väittää, että kyseessä olisi tehtaan väärennös, sillä mahdollista on, että Ginorin leimaa muistuttava kuvio pohjassa onkin jonkun maahantuojan leima. Tehdasleima se on siinä tapauksessa, että leima on lasitteen alla. Kehotankin astian omistajaa katsomaan leimaa tarkemmin, onko se lasitteen alla vain päällä. Jos se on päällä, se on siis tehty myöhemmin kuin itse malja, ja sen on voinut maahantuojan lisäksi tehdä erehdyttämismielessä myös astian myynyt kauppias. Koska leima näkyy yllättävän selkeästi, se viittaa siihen, että astia ja leima ovat varsin eri ajoilta.

Todennäköisesti astia – tai ainakin leima - on tehty Italian markkinoita ajatellen. Siellähän Ginorin tehdas tunnetaan hyvin, ja sitä arvostetaan.

Käyttöarvoahan maljalla tietysti on, mutta hinta-arviota sille on mahdoton antaa – Wedgwoodin tai Ginorin tuotteille sellainen kyllä löytyisi.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia reittejä tämä astia on Suomeen tullut."

Pentti Avomaa

Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.