Menneen ajan kamerassa on tunnearvoakin, mutta erityisesti tässä kiinnostaa esineen nykyinen arvo. Onko sitä? Katso, mitä keräilyn asiantuntija vastaa.

Olen saanut isäni vanhan kameran. Kamerassa ei ole vuosilukua. Jos oikein muistan, niin isäni yritti ottaa kameralla valokuvaakin kokeilumielessä 1960-luvulla. Muistan vain, että kameran hinta oli aika korkea, koska isäni maksoi sitä osamaksuna. Olisin kiinnostunut kameran hinnasta.

Nimimerkki Seija

Nykyajan pieniin, elektroniseen muistiin tallentaviin digikameroihin tottuneet nuoret varmaan naureskelevat isoisoisänsä aikaisia painavia kamerakömpelyksiä, mutta kaikilla tuotteilla on historiansa ja kehityskaarensa ja kukaan ei tiedä, miltä nykyinen huipputekniikka ja yleensä maailma näyttävät silloin, kun näillä nykynuorilla on aikanaan lapsenlapsenlapsia.

Kameran kehitys on optiikan, tallennusmateriaalin, hienomekaniikan jne. kehitystä, ja siinä on merkittävän panoksensa antanut myös kuvassa olevan kameran – tai ainakin kameran optiikan sulkimineen – valmistaja, saksalaisyritys Steinheil Münchenistä. Levykamera näyttäisi olevan1900-luvun alkuvuosikymmeniltä – todennäköisesti 1920-luvulta. Puulaatikkokameroita tehtiin kyllä jo 1800-luvulla, mutta tässä näyttää olevan oikein Compur-keskussuljin, jonka kehittämisessä Steinheililla oli merkittävä rooli.

Lue myös: Kannattaako näihin kohteisiin nyt sijoittaa?

Kamera on melkoisen näyttävä muisto menneiltä ajoilta: se on kooltaan avaamattomanakin 28x31x10 cm, ja painoa on lähes 4 kiloa. Kantokahva on tuiki tarpeellinen, koska rintataskuun kameraa tuskin saa sujautettua. Myös kamerassa käytettävät lasilevyt – joille kuvat siis valotettiin – painavat aika paljon, joten ei ihme, että filmikamerat syrjäyttivät ne.

Suomeen on tuotu enimmäkseen halpoja puulaatikkokameroita, joiden valmistajia oli aikanaan paljon. Steinheil valmisti kameroita, mutta myös optiikkaansa muille kameranvalmistajille legendaarinen Leica mukaan lukien, ja juuri optiikan kehittäjänä tehdas tunnetaan ja sitä arvostetaan. Tässäkin kamerassa on objektiivin valovoima 4,5.  Yhtiön tähtitieteellisiä laitteita käytetään yhä mm. monissa observatorioissa.

"Samantyyppisistä puukotelollisista levykameroista on maksettu 100–300 euroa."

Käsityö näkyy

Juuri samanlaista kameraa ei ole näkynyt alan huutokaupoissa maailmalla myynnissä, mutta samantyyppisistä puukotelollisista levykameroista on maksettu 100–300 euroa. Lisäarvoa tuovat messinki- ja nahkaosat.

Monet keräilijät arvostavat näissä kameroissa olevaa ammattitaidolla lakattua ja kiillotettu puupintaa, joka on usein mahonkia. Usein niissä on myös hienoja messinkiosia. Nämä kamerat oli tehty kestämään.

Näitä levykamerakomeuksia tehtiin ”nykyaikaisen” valokuvauksen syntyajoista 1830-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin asti, joskin puun korvasi vähitellen metalli ja muovi, ja lasilevyjen tilalle tuli filmi.

Nahkaosat ovat näissä kameroissa ongelmallisimpia, sillä nahka alkaa helposti haurastua, ja kun se kerran niin alkaa tehdä, sitä ei oikein voi pysäyttää. Nahankin kuntoi vaikuttaa merkittävästi keräilyhintaan.

Mielenkiintoista: "Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Keräilijöillä on valinnanvaraa. Yhdysvalloissa tiedetään tosi keräilijöitä, joilla voi olla jopa 3.000 kameran kokoelma. Yleisesti voidaan sanoa, että tunnettujen valmistajien kameroista – esimerkiksi amerikkalaiset Kodak, Blair ja American Optical, saksalaiset Leica ja Voigtländer, ruotsalainen Hasselblad – maksetaan huomattavasti enemmän kuin tuntemattomammista merkeistä. Kameroiden ohella jotkut keräävät myös objektiiveja.

Valokuvauksen harrastajien hyllyyn tällaisen historiallisen kohteen luulisi sopivan hienosti. Suomessa heitä on paljon, mutta varsinaisia alan keräilijöitä kuitenkin melko vähän, ja kameran hinta olisi varmasti lähempänä sataa kuin 300 euroa.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.  Katso lisää ja lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.