Menneen ajan kamerassa on tunnearvoakin, mutta erityisesti tässä kiinnostaa esineen nykyinen arvo. Onko sitä? Katso, mitä keräilyn asiantuntija vastaa.

Olen saanut isäni vanhan kameran. Kamerassa ei ole vuosilukua. Jos oikein muistan, niin isäni yritti ottaa kameralla valokuvaakin kokeilumielessä 1960-luvulla. Muistan vain, että kameran hinta oli aika korkea, koska isäni maksoi sitä osamaksuna. Olisin kiinnostunut kameran hinnasta.

Nimimerkki Seija

Nykyajan pieniin, elektroniseen muistiin tallentaviin digikameroihin tottuneet nuoret varmaan naureskelevat isoisoisänsä aikaisia painavia kamerakömpelyksiä, mutta kaikilla tuotteilla on historiansa ja kehityskaarensa ja kukaan ei tiedä, miltä nykyinen huipputekniikka ja yleensä maailma näyttävät silloin, kun näillä nykynuorilla on aikanaan lapsenlapsenlapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kameran kehitys on optiikan, tallennusmateriaalin, hienomekaniikan jne. kehitystä, ja siinä on merkittävän panoksensa antanut myös kuvassa olevan kameran – tai ainakin kameran optiikan sulkimineen – valmistaja, saksalaisyritys Steinheil Münchenistä. Levykamera näyttäisi olevan1900-luvun alkuvuosikymmeniltä – todennäköisesti 1920-luvulta. Puulaatikkokameroita tehtiin kyllä jo 1800-luvulla, mutta tässä näyttää olevan oikein Compur-keskussuljin, jonka kehittämisessä Steinheililla oli merkittävä rooli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös: Kannattaako näihin kohteisiin nyt sijoittaa?

Kamera on melkoisen näyttävä muisto menneiltä ajoilta: se on kooltaan avaamattomanakin 28x31x10 cm, ja painoa on lähes 4 kiloa. Kantokahva on tuiki tarpeellinen, koska rintataskuun kameraa tuskin saa sujautettua. Myös kamerassa käytettävät lasilevyt – joille kuvat siis valotettiin – painavat aika paljon, joten ei ihme, että filmikamerat syrjäyttivät ne.

Suomeen on tuotu enimmäkseen halpoja puulaatikkokameroita, joiden valmistajia oli aikanaan paljon. Steinheil valmisti kameroita, mutta myös optiikkaansa muille kameranvalmistajille legendaarinen Leica mukaan lukien, ja juuri optiikan kehittäjänä tehdas tunnetaan ja sitä arvostetaan. Tässäkin kamerassa on objektiivin valovoima 4,5.  Yhtiön tähtitieteellisiä laitteita käytetään yhä mm. monissa observatorioissa.

"Samantyyppisistä puukotelollisista levykameroista on maksettu 100–300 euroa."

Käsityö näkyy

Juuri samanlaista kameraa ei ole näkynyt alan huutokaupoissa maailmalla myynnissä, mutta samantyyppisistä puukotelollisista levykameroista on maksettu 100–300 euroa. Lisäarvoa tuovat messinki- ja nahkaosat.

Monet keräilijät arvostavat näissä kameroissa olevaa ammattitaidolla lakattua ja kiillotettu puupintaa, joka on usein mahonkia. Usein niissä on myös hienoja messinkiosia. Nämä kamerat oli tehty kestämään.

Näitä levykamerakomeuksia tehtiin ”nykyaikaisen” valokuvauksen syntyajoista 1830-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin asti, joskin puun korvasi vähitellen metalli ja muovi, ja lasilevyjen tilalle tuli filmi.

Nahkaosat ovat näissä kameroissa ongelmallisimpia, sillä nahka alkaa helposti haurastua, ja kun se kerran niin alkaa tehdä, sitä ei oikein voi pysäyttää. Nahankin kuntoi vaikuttaa merkittävästi keräilyhintaan.

Mielenkiintoista: "Keräilijöitä Japania myöten" – onko tämäkin muumi arvokas?

Keräilijöillä on valinnanvaraa. Yhdysvalloissa tiedetään tosi keräilijöitä, joilla voi olla jopa 3.000 kameran kokoelma. Yleisesti voidaan sanoa, että tunnettujen valmistajien kameroista – esimerkiksi amerikkalaiset Kodak, Blair ja American Optical, saksalaiset Leica ja Voigtländer, ruotsalainen Hasselblad – maksetaan huomattavasti enemmän kuin tuntemattomammista merkeistä. Kameroiden ohella jotkut keräävät myös objektiiveja.

Valokuvauksen harrastajien hyllyyn tällaisen historiallisen kohteen luulisi sopivan hienosti. Suomessa heitä on paljon, mutta varsinaisia alan keräilijöitä kuitenkin melko vähän, ja kameran hinta olisi varmasti lähempänä sataa kuin 300 euroa.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.  Katso lisää ja lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla