Mihin on katoamassa sivistys, pohtii ET-lehden kolumnisti.
Mietin usein omaa tyhmyyttäni. Sukupolvien ketjussa tyhmyyteni paistaa häpeällisesti kuin lämpölampun alla lasitetulla parvekkeella tuikkivat muovikuusen kausivalot.
Vanhempani syntyivät 1920-luvulla hyväosaisiin helsinkiläisperheisiin. He uskoivat 1700-luvun aatteiden mukaisesti sivistykseen ja valistukseen, rakastivat 1800-luvun ihanteita myötäillen luontoa ja taiteita ja joutuivat 1900-luvun ideologioiden seurauksena sotaan.
Kotimme oli radikaalin vihreä.
Kotimme oli porvarillinen, mutta nykymittapuiden mukaan radikaalin vihreä.
Vanhempani eivät tehneet suuria hankintoja, he perivät ja kierrättivät. Jokaisella huonekalulla oli tarina, me tiesimme, kenen kodista se oli meille päätynyt.
Äiti rakasti romukauppoja, niistä hän osti kaikenlaista vanhaa ja käytettyä, jonka pani kuntoon. Hän ompeli vaatteet ja minä perin ne veljeltäni, lopulta niistä tuli räsymattoja. Hän laittoi päivittäin ruokaa lähikaupasta ostamistaan tuoreista raaka-aineista eikä omistanut pakastinta tai astianpesukonetta.
Perin vaatteet veljeltäni ja lopulta niistä tuli räsymattoja.
Perheemme ei matkustanut. Äiti kävi pari kertaa Ruotsissa siskoni luona, ja kerran hän hoiti enoaan Kanarian-saarilla viikon, koska enolla oli niin paha astma, ettei hän pystynyt talvella tupakoimaan Suomessa.
Isällä oli joskus työmatka Mannheimiin, josta hän toi perheelle tuliaiseksi rasiallisen marsipaania. Eläkkeellä vanhempani tekivät viikon lomamatkan Ranskaan.
Isä kulki raitiovaunulla ja harrasti kävelyä, sen ohessa valokuvausta, lajien määrittelyä ja sienestystä. Kesät vietimme mökissä, jossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä.
Eläkeellä vanhempani tekivät viikon lomamatkan.
Isä harvensi metsää pokasahalla ja hakkasi halkoja kirveellä, äiti kokkasi, tiskasi ja ui kylmässä järvessä. Me lapset luimme kirjoja kynttilänvalossa ja tapoimme hyttysiä. Joskus heitin tikkaa.
Sitten aikuistuin. Opin syömään sisäfileetä arkisin ja parsaa ympäri vuoden, piipahtamaan ulkomailla vähintään kerran kuussa, saunomaan päivittäin asuntokohtaisessa sähkökopissa, ajamaan autolla ruokakauppaan, kävelemään metsän sijasta ostoskeskuksissa ja heittämään mitä tahansa pois raivatakseni tilaa heräteostoksille.
Toivottavasti opin lapsiltani jotain, mitä vanhempieni opeista unohdin.
Jalostin ihmiskuntaa ja tein kolme lasta, kaivoin heille ruokaa pakastimesta ja valmistin sen mikroaaltouunissa. Hukutin heidät muovikrääsään tarjotakseni yltäkylläisyyttä tylsyyden tilalle.
Nyt lapseni aikuistuvat. He eivät voi käsittää elämäntapaani ja pitävät minua tyhmänä. Toivottavasti opin heiltä jotain, mitä vanhempieni opeista jo unohdin.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
