Huutokauppakeisari-sarjasta tutut Heli ja Aki Palsanmäki tapasivat deittisivustolla vuonna 2005. Rakkaus mullisti Helin elämän – sekä ammatti että asuinpaikka vaihtuivat.
Heli Palsanmäki, 39, Uurainen
”Tein profiilin deittipalstalle puoliksi leikilläni vuonna 2005. Olin ollut yksin viisi vuotta edellisen pitkän suhteen päättymisen jälkeen, koska halusin tietää, millaista sinkkuelämä on. Yöelämä tuotti kuitenkin pettymyksiä.
Kirjoitin hakevani huumorintajuista, omilla aivoillaan ajattelevaa miestä, jota ei tuuli kaada kumoon. Latasin profiiliin kuvan itsestäni aurinkolasit päässä, etteivät tutut heti tunnistaisi.
Se oli lähinnä samanlaista humalaisten seksin vonkumista kuin baarissa.
Sain muutamia yhteydenottoja ja tapasinkin pari tyyppiä. Oli lähellä, etten heittänyt lusikkaa nurkkaan. Minä olin liikkeellä tosissani, nämä tyypit eivät. Se oli lähinnä samanlaista humalaisten seksin vonkumista kuin baarissa valomerkin jälkeen.
Aki vaikutti heti erilaiselta. Kirjoittelimme muutaman viikon, mutta aika pian vaihdoimme puhelinnumerot. Puhuimme usein monta tuntia ja väliajat lähettelimme tekstiviestejä taukoamatta. Keskustelumme olivat hauskoja, ja Aki vaikutti niin hyvältä tyypiltä, että aloin jarrutella. Tämä on liian hyvää ollakseen totta!
Akin profiilista puuttui valokuva.
Akin profiilista puuttui valokuva. Ennen ensitapaamista vaadin, että hän lähettää minulle kuvan itsestään. Jos ajaa 400 kilometriä Saarijärveltä Saloon, on selvää, ettei ihan saman tien lähde takaisin.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/huutokauppakeisari_vaimo_heli_palsanmaki.jpg?itok=gBh1e_uq)
Tiedän kyllä, että on viisasta sopia treffit julkiselle paikalle ja selvittää ennalta, kuka profiilin takana oikeasti on. Vastoin kaikkia suosituksia kutsuin kuitenkin Akin kotiini.
Yhteys välillemme syntyi heti.
Ensitapaamisemme kesti pari kolme päivää. Yhteys välillemme syntyi heti, ei tarvinnut yhtään jännittää. Mikä parasta, Aki oli yhtä hauska livenä kuin puhelimessa. Esittelin hänelle Saloa, jota hän ei tuntenut ennestään. Meillä oli tosi mukavaa.
Aki lähti kotiin, mutta tuli jo parin päivän kuluttua takaisin. Silloin esittelin hänet läheisilleni. Kolmannen käynnin jälkeen soitin ja ehdotin, että mitä jos hakisit Salosta töitä ja muuttaisit minun luokseni. Menimme kihloihin uudenvuodenaattona 2005 ja naimisiin 7.7.2007.
Otimme haasteen vastaan, vaikka minä en tunnistanut edes Arabian maitokannua.
Minä työskentelin elektroniikka-asentajana, ja Aki teki metallitöitä. Kun olimme asuneet Salossa vuoden, Akin isä kuoli äkillisesti. Hän oli toivonut, että joku jatkaisi hänen 19 vuotta toiminutta huutokauppayritystään Hirvaskankaalla. Otimme haasteen vastaan, vaikka minä en tunnistanut edes Arabian maitokannua.
Nyt olemme pitäneet huutokauppaa pian kymmenen vuotta, ja Huutokauppakeisari-tv-sarjassa on menossa seitsemäs kausi. Alun ujous on karissut meistä aikaa sitten.
Kaikkein eniten elämässä iloitsen kuitenkin siitä, etten poistanut profiiliani nettisivustolta ennen kuin Aki löysi minut.”
Lue myös:
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2018.
No mitäpä hyvää sanottavaa noista olisi,eipä tule heti mieleen.Ostavat tavaraa asenteella meille kaikki heti ja vielä rahaa mukaan että saavat matkakulut korvattua,Aki vääntelee naamansa kuin pikkulapsi jolta on paska tulossa housuun kun myyntihinnan kuulee,itsepä ovat huutokauppa paikan valinneet keskeltä korpea ei sinne rahamiehet/naiset lähde romua huutamaan niin turha valittaa,mielestäni erittäin itsekeskeisiä itsekkäitä ihmisiä.
Kiva on joskus katsella, mutta on kyllä alaarvoista
kaupankäyntiä. En myöskään ole ihastunut heihin erityisesti henkilöinä puolituhmine vitseineen. Hatun noston arvoista siltikin on, että saavat elämäänsä tuolla syrjäkylällä myönteistä vauhtia! Ja katsojille kohtuullisen mukavaa viihdettä.
