Riku Keto-Tokoi heräilee paljussa: "Elintaso parani, kun lapset häipyivät"

Riku Keto-Tokoi astelee kohti takapihansa kylpypaljua paljain jaloin ja ilman kylpytakkia, vaikka pakkasta on parikymmentä astetta. Paljun vesi on +40-asteista. Kello on seitsemän ja vaimo Anna-Maija on vielä nukkumassa.

– En henno herättää häntä, vaikka minä entisenä postimiehenä olen tottunut nousemaan aikaisin. Tykkään kaikista eniten kylpypaljusta pakkasella ja pimeässä. Katselen tähtitaivasta ja kuuntelen hiljaisuutta. Olen kuin osa luontoa.

Vuonna 2007 rakennetun paljun lisäksi pihalla on Lappi-henkinen kota ja uusimpana tynnyrisauna. Keto-Tokoiden neljä lasta kutsuvat vanhempiensa pihaa eläkeläisparatiisiksi, jossa hermo lepää.

– Olemme asuneet tässä talossa yli 40 vuotta mutta ennen ei ollut varaa tehdä näitä. Elintaso parani, kun lapset häipyivät, Riku nauraa.

Riku muistelee ensimmäisten kylpyjen olleen fantastiset.

– Me aikuiset ihmiset sukeltelimme. Käymme Anna-Maijan kanssa lähes joka päivä paljuilemassa aamupäivällä. Se on todellista arjen luksusta. Kylvemme pari tuntia ja vaikka kolmekin, jos pihasauna on lämpimänä. Hankintahinta 2700 euroa on tullut moneen kertaan mielihyvänä takaisin.

Palju on kaivettu osin maan sisään ja siinä on hyvä eristeet. Riku laittaa siihen suoraan lämmintä vettä ja pitää puilla lämpimänä.

– Täyttö lämpimällä vedellä maksaa viitisen euroa.

Rikun motto elämälle on ”ota rennosti, älä  märehdi”.

Haaveissa ulkomaan matka

Sisällä aamukahvilla Anna-Maija kehuu, että paljussa lillumisen jälkeen on jotenkin kevyt ja terve olo. Ja siellä pitää olla ajan kanssa.

– Menen tänään töihin iltavuoroon päiväkotiin, jossa olin ennen töissä. Siksi en voisi kuvitellaan meneväni tänään paljuun, Anna-Maija nauraa.

Riku on kuudetta vuotta eläkkeellä, Anna-Maija toista vuotta. Tutut rutiinit ovat syntyneet.

– Otan joka aamut tuhkat pois uunista, laitan pökköä pesään ja haen puita ulkoa. Samoin palju ja koiran kanssa lenkkeily metsässä kuuluu arkeemme. Joskus rikotaan rutiini ja ajetaan Kokkolaan kaupoille! Riku nauraa.

Vakavasti puhuen Riku ottaa aina lunkisti, päivän kerrallaan ja positiivisesti. Hän ei edes tunnista, mitä stressi on.

– Minä taas suunnittelen ja hermoilen jo etukäteen monia asioita, Anna-Maija hymyilee.

Hän kertoo lasten ja heidän puolisoidensa kutsuvan Rikua heimopäälliköksi. Hän on kouliutunut ottamaan muut huomioon jo nuoresta pojasta lähtien.  Yhdeksänlapsisen perheen äiti kuoli syöpään 42-vuotiaana, isä oli viikot matkatöissä ja 14-vuotias Riku jäi hoitamaan neljää 4-8-vuotiasta sisarusta.
Riku sanoo, että nykyisin lapset varmaan otettaisiin huostaan tuossa tilanteessa.

– Olin kotimiehenä, laitoin ruokaa ja pesin pyykit. Kodinhoitajakin kävi välillä ja isotäti kokkasi ruokaa. Suhde pikkusisaruksiin on enemmän isällinen kuin veljellinen, Riku toteaa.

Anna-Maija ja Riku ovat asuneet koko ikänsä Kannuksessa. Pieni  paikkakunta tuo turvallisuutta, kaikki on tuttua ja lähellä.

"Täällä maallakaan ihmiset eivät enää kyläile spontaanisti. Vaihdetaankohan kuulumiset nykyisin somessa?"

– Me emme ole facebook-ihmisiä. Tai seurustelu on siirtynyt kauppaan, sieltä ei tahdo päästä äkkiä pois kun on niin paljon tuttuja. Käymme usein 90-vuotiasta Paula-tätiäni ja Anna-Maijan 88-vuotiasta isää katsomassa, vaikka pärjäävät hyvin kotona, Riku sanoo.

Keto-Tokoin pariskunta viihtyy pihalla varsinkin kesällä.  Omakotitalossa on aina hommaa. Ja ainahan voi siirtyä vaikka kotaan  paistamaan makkaraa tai loimuttamaan lohta. Siellä on nukuttukin  lastenlasten kanssa kesällä.

Anna-Maija matkustaisi mielellään ulkomaille. Kaksi kertaa on oltu  Espanjassa, Barcelonan lähellä ja Teneriffalla.

– Kyllä lähdetään, Riku lupaa. Vaikka minä olen aina jo täällä niin  ruskea, että monet luulevat minun juuri tulleen Thaimaasta.  

Rikun motto elämälle on ”ota rennosti, älä  märehdi”.

– Sillä ei pitkälle pääse, jos on koko ajan huolissaan jostain.