Liikunnasta oli tulla laulaja Eino Grönille ammatti.

Harrastin painia ja yleisurheilua pikkupojasta lähtien. Paini oli suosittu laji Reposaaressa, missä vartuin. Sen pariin päätyivät kaikki, jolla oli vähänkin hauista.

Esikuvamme oli samalta paikkakunnalta kotoisin oleva painin olympiavoittaja Kelpo Gröndahl.

Kilpailuviettini oli kova, ja olin pitkään mukana junioritason painissa. 20-vuotiaana voitin pronssia Suomen Työväen Urheiluliiton painin mestaruuskilpailuissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Urani esiintyvänä artistina oli jo alkanut. Ajattelin kuitenkin, että takataskussa tulisi olla jokin muukin ammatti kuin laulaminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eino Grön ja Tuomo Karila painivat Rajatorpan väestösuojassa viime vuonna.
Eino Grön ja Tuomo Karila painivat Rajatorpan väestösuojassa viime vuonna.

Hain ja pääsin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Pajulahden urheiluopistoon vuonna 1962. Sain kämppäkaverikseni Melbournessa vuonna 1956 painin olympiakultaa voittaneen Kyösti Lehtosen. Elämä pyöri urheilun ympärillä. Välillä lähdimme Lahteen tanssimaan.

Useimmiten olin kuitenkin iltaisin ja viikonloppuisin itse esiintymässä. Joskus koulun johdolta tuli sanomista siitä, että minun olisi pitänyt keskittyä opiskeluun. Sain kuitenkin hoidettua kaikki osa-alueet kunnialla ja valmistuin koulusta.

Esiintymisteni takia koulussa tuli sanomista.

Minut valittiin Helsinkiin Suomalais-venäläisen koulun liikunnanopettajaksi, ja kävin jo esittäytymässä siellä. Levytyksiä ja keikkoja tuli kuitenkin niin paljon, että jouduin perääntymään. Ilmoitin, että en voi ottaa työtä vastaan.

Sen jälkeen aloin täysipäiväiseksi laulajaksi. Se päätös ei ole koskaan kaduttanut.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla