Hyvää pyhäinpäivää ja Halloweenia! Loppusyksyn juhlapäivien kunniaksi julkaisemme ET-lehden lukijoiden mysteeritarinoita. Karmivan nautinnollisia lukukokemuksia kaikille.

Perheleirin painajainen

"Kustavissa, Laupusten kartanossa, järjestettiin perheleiri vuoden 1985 kesäkuussa. Meidänkin porukka vietti viikon upeassa ympäristössä kauniin luonnon keskellä.

Päivisin uitiin ja retkeiltiin, illalla saunottiin ja pelattiin pihapelejä sekä nautittiin puutarhassa maukkaita makkaroita ja muurinpohjalettuja. Kotiinlähtöä edeltävänä päivänä ihmettelin, kun yksi nuori nainen tyttärineen olikin joukosta poissa. Illalla kun mentiin saunaan, kuului pukuhuoneen ovi käyvän pariin otteeseen. Mutta kun mentiin katsomaan, ei siellä näkynyt ketään.

Seuraavana aamuna, kun kokoonnuimme pihalle odottamaan kyytiä kotiin, saimme kuulla kummia. Kartanon talonmies kyseli meiltä, joko olimme nähneet Laupusten kuuluisan kummituksen, joka on koko kylässä tunnettu. Kerran oli kartanossa ollut emäntä, joka oli kuollut epäselvissä olosuhteissa, epäillään että surmattu puolisonsa toimesta. Sen jälkeen naisparan rauhaton haamu on vaeltanut entisessä kodissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Perheleirimme järjestäjä soitteli kesken lähtöpuuhien työnantajalleen ja kertoi kuulumisia: kummajaisten kanssa on seurusteltu. Tuo leiriläinen, joka oli edellisenä päivänä puuttunut ruokapöydästä, oli keskellä yötä lähtenyt lapsineen ajamaan koti-Turkuun säikähdettyään outoja tapahtumia. Yöllä hänen huoneensa suljettu oli ovi avautunut itsekseen, ja huoneesta oli kuulunut askelia, vaikkei ketään näkynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös kartanon tarkoin yöksi lukittu raskas ulko-ovi oli ollut aamulla auki. Ja takkahuoneessa olivat aikuiset illalla kuulleet askelia portaista, joilla ei kävellyt kukaan näkyväinen.
Nämä kaikki ilmiöt eivät käsittääkseni voineet olla sattumaa: kyläläisten kertomukset, useiden leiriläisten omat havainnot, ja vanha rikostapaus.

Sen jälkeen veljeni oli vielä useita päiviä kotiinpaluun jälkeenkin vähän säikky, ja vilkuili arkana ulos ikkunasta ilta-aikaan. Onneksi se sitten unohtui. Mutta tuolle perheleirille emme enää myöhempinä kesinä menneet."

"Yöllä hänen huoneensa suljettu oli ovi avautunut itsekseen."

 

Hevosenkellot toivat kuolinviestiä

”Muistan kuinka lapsuudessani puhuttiin paljon etiäisistä ja kerrottiin enneunista ja yliluonnollisita kokemuksista. Äitini ja isotätini Matleena keskustelivat usein aamutöitä tehdessään näkemistään unista ja pohtivat niiden merkitystä. Itsekin näin enneunia melko nuorena ja ensimmäisen "etiäisen" koin kuusivuotiaana.

Lapsuuskotini sijaitsi lähes 300 metriä korkealla vaaralla Koillismaalla. Pihapiirissä oli kolme taloa, kaksi navettaa, talleja, aittoja, latoja, varastoja, saunoja , riihiä, tuulimyllyjä ja lukuisa määrä muita vanhoja rakennuksia, joista vanhimmat oli tehty jo 1750-luvulla. Olipa pihapiirissä oma paja ja ruumisaittakin.

Oli marraskuun hämärä iltapäivä vuonna 1960. Lumi oli jo maassa ja sateli hiljalleen pumpulilunta. Veljeni toi koulusta tullessaan meidän ja naapurin postin. Kuten tavallista, lähdin innokkaasti viemeään postia naapuriin pihan toiselle puolelle. Ylittäessäni pihamaata kuulin Lippamonvaaran hevosenkellojen kilkatuksen. Meiltä oli Lippamonvaaraan matkaa 5 kilometriä ja ajattelin, että joku on tulossa hevosella asioille tai kylään. Tuolloin ei talvisin aurattu tietä Lippamonvaaraa, vaan välimatka kuljettiin hevosella tai hiihtäen.

Palatessani naapurista kuulin yhä hevosenkellojen kilkatuksen, mutta ketään ei vain näkynyt. Juoksin sisälle ja ihmettelin asiaa vanhemmilleni. Vanhempani ja naapurimme tulivat myös pihalle. Kuuntelimme ja kuuntelimme kellojen ääniä, mutta ketään ei tullut. Tuntui kuin hevonen olisi vetänyt ylämäkeen raskastakin raskaampaa kuormaa. Isäni kävi katsomassa jonkun matkan päässä, että olisiko mitään sattunut. Mutta isäni palasi takaisin ja kertoi ettei näkynyt ketään – ei edes hevosen jälkiä. Hevosenkellojen ääni heikkeni ja loppui pikkuhiljaa kokonaan.

Vanhemmat ja ennen kaikkea me lapset olimme kovasti ymmällämme asiasta.

Seuraavana päivänä eräs naapuri tuli käymään ja kertoi, että Lippamonvaaran vanha emäntä Lyyti oli tuupertunut ja kuollut edellisenä iltapäivänä ollessaan rankametsässä hevosen kanssa. Asiasta kuultuamme isotätini totesi:" No, sitten ne eiliset hevosenkellon äänet olivat vain etiäisiä."

"Hevosenkellojen ääni heikkeni
ja loppui pikkuhiljaa kokonaan."

Yöllinen kauhutuijotus

"Muutimme toiselta paikkakunnalta ja ostimme 1950-luvun rintamamiestalon, jossa asunut edellinen pariskunta oli menettänyt vauvan. Vauva oli kuollut selittämättömästä syystä yläkerran huoneessa, jonne päätimme kuitenkin laittaa meidänkin makuuhuoneemme.

Ensimmäisinä öinä kuulin aivan kuin askeleiden ääniä, jotka loppuivat aina samaan kohtaan, yläkerran makuuhuoneen ovelle. Mies ei niitä kuullut, vaan hän väitti minun nähneen unta.

Olimme asuneet viikon verran talossa, kun heräsin keskellä yötä siihen, että tuntui aivan kuin joku tuijottaisi minua. Käännyin ympäri, ja sänkyni vieressä seisoi vanha nainen kumartuneena puoleeni. Hän katsoi minua ihan kuin tutkailevasti. Säikähdin ja suljin silmäni ja ajattelin, ettei tämä voi olla totta. Kun avasin silmäni, nainen oli kadonnut.

Tuon yön jälkeen askeleen ääniä ei enää kuulunut, aivan kuin tämä vanha nainen olisi halunnut varmistaa, että talo jää hyviin käsiin."

"Kun avasin silmäni, nainen oli kadonnut."

Mysteeripallo ja pilkut ihossa

"Se oli vuosi 1968 ja pyöräilin rippikouluun Ketunperäntietä Saloisiin.

Reiluhko kolmannes matkaa oli takana synkähkön metsän reunustamalla tiellä. Oli pilvinen alkuilta. Lintujen livertelyä ja oksien rasahtelua kuului etäämpää. Ja yhtäkkiä huomasin taivaalla kohdallani edessä häikäisevän keltaisen "pallon" viilettävän tien poikki eteenpäin – minusta katsoen suoraa linjaa oikealta vasemmalle.

Pallo halkoi pilvisen taivaan kahtia niin että kirkkaan sininen taivas jäi jälkeen kuin vanana, pilvien kuroutuessa vähitellen yhtenäisiksi - kuin mitään poikkeavaa ei olisi ollutkaan.
Ensireaktiona säikähdin, totta kai koska olin yksin keskellä ei mitään.

Mutta luotin siihen, että kun olin tällaisella matkalla, minulla olisi suojelus mukanani.

Kotiin palatessani olin yltä päältä punaisia pisteitä täynnä. Ihmettelin niitä vanhemmillenikin, mutta aamulla ne kuitenkin olivat jo tipotiessään.

Enkä ole tähän päivään mennessä yhtään viisaampi "pallon" suhteen."

"Luotin siihen, että minulla olisi suojelus mukanani."

Koiran pää irtosi kolmesti

"Kun olin 10-vuotias, näin merkillisen unen. Olimme perheeni kanssa yöpymässä niin kutsutussa pariladossa. Nukkuessamme koiramme oli laittanut päänsä vanhanaikaisen hevosvetoisen haravakoneen piikkien väliin.

Isän yrittäessä irrottaa koiraa pinteestä sen pää irtosi.

Kertoessani myöhemmin unesta veljelleni ja sisarelleni, hekin kertoivat nähneensä vastaavan unen.
Veljeni, joka oli neljä vuotta vanhempi, näki unessa koiran pään irronneen talutushihnan jäädessä ovenväliin. Sisaren unessa koiran pää jäi aidan rakoon ja irtosi isän auttaessa sitä.

Unien näkemiset tapahtuivat ennen isämme kuolemaa. Vaikka siitä on kulunut jo 50 vuotta, muistan omani aivan selkeästi.

Olen monesti pohtinut, oliko se enneuni meille kaikille kolmelle sisarukselle. Koira oli meille kaikille rakas. Tarkoittiko pään irtoaminen perheenpään poistumista?"

"Näimme unet ennen isämme kuolemaa."

 

Karu löytö keittiön muurauksesta

"1960-luvun mysteeritarinan keskiönä on perhe, jotka asuivat omakotitalossa vähän syrjässä, metsän reunassa. Talo ei ole kaukana lapsuudenkodistani.

Kerran kun perheen pojat olivat poissa kotoa, isä oli sillä aikaa muurannut keittiön uunin valmiiksi.

Äidistä ei kuulunut ja pojat alkoivat ihmetellä, mihin asti äiti oli oikein lähtenyt. Isä sanoi, että äiti lähti reissuun. Äitiä ei kuitenkaan vain kuulunut kotiin.

Sitten ihmiset alkoivat puhua, että nyt se mies on tappanut vaimonsa. Mies tunnettiin vähän hurjana miehenä. Kukaan ei pitkään aikaan, moneen vuoteen selvittänyt tapausta kunnolla. Lapset ja isä asuivat kotonaan silloin.

En tiedä, mistä mysteeri alkoi paljastua. Mutta niin kuitenkin kävi, että alettiin epäillä, että keittiön muurauksen sisällä olisi ruumis. Vielä kauheammaksi tapaus ilmeni, kun saatiin selville, että mies oli muurannut naisen elävänä sidottuna sinne sisään lasten ollessa poissa."

"Mies oli muurannut naisen elävänä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla