Ihan naurettava työura. Sellainen löytyy Ylen entiseltä fiktiopäälliköltä, tuottaja-käsikirjoittajalta Kari Kyrönsepältä. Hän on mies, jonka kädenjälki näkyy muun muassa sellaisissa tv-historian sketsisarjoissa kuin Ällitälli, Velipuolikuu, Mutapainin ystävät tai Hymyhuulet.

Kari Kyrönseppä löysi sketsiviihteen teon jo nuorena poikana. Ihan keskenkasvuisena, niin kuin mies Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tv-huumoria käsittelevässä luennossaan asian ilmaisi.

– Ällitälliäkin teimme nykymaailman mittapuulla 1970-luvun alussa aika erikoisella metodilla. Menimme etelähaagalaiseen Mustaan Hevoseen aamulla kello kymmeneksi, kun se aukesi. Lounasta alettiin tarjoilla kello 11 ja alkoholia kello 12. Tiukka työpäivä oli yleensä aika lyhyt, tunnin tai korkeintaan kaksi kestoltaan. Yleensä ne puolenpäivän jälkeen syntyneet ideat eivät enää seuraavana aamuna naurattaneet, Kyrönseppä muistelee.

"Ällitälliäkin teimme nykymaailman mittapuulla 1970-luvun alussa erikoisella metodilla."

Velipuolikuu nosti tähtiä

Vaikka Kyrönsepän käsikirjoittajaura käynnistyi varsinaisesti jo 1970-luvun Ällitällistä,  hänet muistetaan erityisesti 1980-luvulla sketsiviihdettä uudistaneesta Velipuolikuu-sarjasta. Sarja nosti suosioon myös nuoret näyttelijät Kari Heiskasen ja Pirkka-Pekka Peteliuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Löysin ensin sarjaan näyttelijäksi Peteliuksen. Se tapahtui niin, että kävin katsomassa Suomenlinnan kesäteatterin esityksen, jossa hänellä oli jokin aika pieni sivurooli. Silti hän touhusi roolin ympärillä ja lavan reunalla niin kiinnostavasti kaikenlaista, samalla kuitenkin näytelmää tukien, että kiinnostuin miehestä välittömästi, Kyrönseppä kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo Velipuolikuun suunnitteluvaiheessa selvisi, että Petelius ja Heiskanen olivat itsekin mainioita käsikirjoittajia.

– Usein hahmot syntyivät ikään kuin jo jonkin olemassaolevan ympärille. Heiskanen muun muassa toi Raivolan rysäpöksy -sketsin virolaismiehen piirteisiin jotain sukulaismiestään. Sitten alettiin vaatteiden ja maskin avulla rakentaa olemusta. Tärkeitä piirteitä hahmossa olivat muun muassa vähän epäistuva kauluspaita ja korokepohjakengät, jotka eivät edes näkyneet itse kuvassa.

Velipuolikuun kantava johtoteema oli, että kaikenlainen arvokkuus haluttiin tiputtaa alustaltaan.

– Nauroimme vähän kaikelle, poliitikoista uskovaisiin. Ei ollut minkäänlaista hyvän ja huonon maun rajaa. Jos mietimme hetkenkin, että voiko tällaista tehdä, vastaus oli aina, että voi.

Kun sarja sitten alkoi pyöriä televisiossa, sen suosio yllätti tekijätkin.

– Katsojatilastot näyttivät heti, että sarjan olivat löytäneet omakseen 9–14-vuotiaat pojat. Olimme aivan onnessamme. Jos tämän ikäiset kossit halusivat katsoa ohjelmaa, he pakottaisivat siihen pian koko perheen!

"Jos tämän ikäiset kossit halusivat katsoa ohjelmaa, he pakottaisivat siihen pian koko perheen!"

Mutaakin mustempaa huumoria

Kolmekymmentä vuotta Velipuolikuun jälkeen Kyrönseppä myöntää, että sarjan suosio oli monen asian summa.

– Ennen kaikkea se oli virtuoosimaisten näyttelijöiden juhlaa. Meillä myös ideat rullasivat. Yksi toistuva keino oli ennakkoluulojen vahvistaminen. Vahvistimme erilaisia ennakkoluuloja niin pitkälle, että jo ennakkoluuloinenkin alkoi pohtia niiden mielekkyyttä. Kyrönseppä myöntää jo nuorena mieltyneensä kaikenlaiseen absurdiin. Hän löysi dadaismin ja absurdin taiteen jo koulupoikana.

– Mielleyhtymille ja intuitiolle pitää antaa tilaa, jotta sketsit hengittävät. Tietysti joitakin sketsejä olisi voinut näin jälkeenpäin katsottuna hioa vähän pidempään, jotkut jäivät puolitiehen, mies toteaa.

Yksi abrurdi piirre on Kyrönsepän käsikirjoittamien tv-sarjojen nimet.

– Yleensä yritin, etteivät ne tarkoittaisi oikeastaan mitään. Saatoin kirjoittaa paperille useaan riviin sanoja, jotka juolahtivat mieleeni. Niin kuin vaikka veli ja puoli. Siitä tuli velipuoli. Kolmannelta riviltä nappasi kuun, yhdistin puolikuuhun. Velipuolikuu ei sitten enää onneksi tarkoittanut mitään.

"Teimme vielä absurdimman sarjan, Mutapainin ystävät."

Kun Velipuolikuun jaksot saatiin purkkiin, tekijät päättivät, ettei enää toista kautta tehtäisi.

– Teimme sen jälkeen vielä absurdimman sarjan, Mutapainin ystävät. Siinä oli vielä enemmän kierrettä ja outoutta kuin Velipuolikuussa. Näillä ehdoilla sain Heiskasen ja Peteliuksen houkuteltua mukaan.

Sarjan jälkeen miesten yhteistyö ei enää samassa muodossa jatkunut.

– Eräänlainen puolisalaisuus kai on, että yritimme vielä kolmatta sarjaa. Kaikki mitä kirjoitimme, oli kuitenkin jo niin synkkää, että totesimme pian ettei se enää viihdyttäisi ketään.

Niinpä kolmikon viimeiseksi yhteistyöksi jäi Mutapainin ystävät, jonka viimeisessä laulussa Petelius katsoo suoraan kameraan eli katsojaan ja laulaa: "Yhtenä yönä sirkus lähtee, sinä et."

Kavin Kino Tulio -salin luennoilla esiintyy muun muassa Kari Lumikero, joka puhuu kirjeenvaihtajan vuosikymmenistä;
maanantaina 23.11. klo 16. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Sörnäisten rantatie 25 A, Helsinki.

Kysely

Katsoitko televisiosta Velipuolikuuta?

Kyllä
Kyllä
100.0%
En
En
0%
Ääniä yhteensä: 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla