Pukkaako pihamaa nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa? Onneksi olkoon, kevään ensimmäinen sato on jo taattu! Muutaman tunnin kurssilla opit tuntemaan lisää luonnon ilmaisantimia vaikka lähimetsästä  – ja varomaan myrkkykasveja.

Paras aika villiyrttien keruuseen on tuota pikaa käsillä, sillä pieninä versoina ne ovat erityisen maukkaita ja ravinteikkaita. Vielä silti ehtii opettelemaan syötävien luonnonkasvien tunnistusta. Kursseja on tarjolla huhtikuusta kesäkuun alkuun eri puolilla Suomea.

Villiyrttikursseihin kuuluu yleensä teoriaosuus, joissa käydään läpi jokamiehenoikeuksia, keruuvälineitä ja -menetelmiä sekä lajien tunnistusta.

Syötäväksi kerättävien luonnonkasvien kohdalla tärkein sääntö on: kerää vain niitä kasveja, jotka tunnistat.

Kurssien maasto-osuudessa kasveja käydään tunnistamassa niiden omassa kasvuympäristössä, niitä kerätään oikeaoppisesti ja toisinaan vielä valmistetaan ne ateriaksikin.

Oheiseen listaan on koottu kevään kursseja eri puolilta Suomea. Jos sopiva tilaisuus sattuisi olemaan jo täyteen varattu, ei hätää. Syötävien luonnonkasvien tunnistusta ja käyttöä voi opetella vaikka kotoa poistumatta.

Villiruokaopas Heikki Ruususen ja keittiömestari Sami Tallbergin viime vuonna käynnistämä villiyrttikurssi verkossa  jatkuu yhä. Hortoilupioneerit Raija ja Jouko Kivimetsä kurssittavat ummikoista hortoilijoita sekä verkossa että Espoon luonnossa. Hortoilu on heidän luomansa sana villivihannesten etsimiselle ja keruulle. Sen pohjana on kreikankielinen horta-sana, joka tarkoittaa juuri luonnosta löytyvää vihreää syötävää.

Raija Kivimetsä on juuri julkaissut perusteellisesti uudistetun laitoksen teoksestaan Villiinny villivihanneksiin (WSOY). Kirja opastaa kädestä pitäen luonnosta kerättävän syötävän oikeaoppiseen käyttöön. Raija on löytänyt kasveille monenlaista hyötykäyttöä myös rohtoina.

Kirjaansa Raija on poiminut joukon helppoja villivihanneksia, joilla pääsee hyvin keräilyn ja herkuttelun alkuun. Siinä auttavat myös kirjan viitisenkymmentä ruokareseptiä. Tässä muutamia Raijan vinkkejä tuttujen kasvien käyttöön kotikeittiössä:    

Maitohorsma: versot ovat parsan kaltaista herkkua, vastapuhjenneet lehdet sopivat salaatteihin ja moniin lämpimiin ruokiin. Kuivatuista lehdistä tehty hieno jauhe ryydittää vohvelitaikinan. Kukilla voi maustaa juomaveden.

Piharatamo: nuoret lehdet käyvät samoihin tarkoituksiin kuin pinaatti. Suuriksi kasvaneiden lehtien voimakasta aromia voi hyödyntää kasvisliemenä, joka sopii maustamaan muhennoksia, pataruokia ja keittoja.  Ratamon siemenet tuovat gluteenittomiin leipomuksiin sitkoa ja muihinkin pähkinäistä makua.

Puna-apila: monikäyttöiset lehdet sopivat niin makeisiin kuin suolaisiin ruokiin ja sellaisenaan salaatti tai leivän päälle. Tuoreita kukkia ja lehtiä voi käyttää raakakakkujen ja -suklaan valmistukseen.

Vuohenputki: runsaskasvuinen kotipuutarhurien mieliharmi on todellinen villivihannesten ystävän aarre. Lempeän makunsa ansiosta nuoret vuoheputken lehdet sopivat sellaisenaan tai kypsennettynä melkeinpä mihin ruokaan vain. 

Kipin kapin kurssille

Viilivihannesten ja -yrttien tunnistaminen ja keräily kasvattaa yhä suosiotaan. Kursseja on tarjolla runsaasti, eri pituisina ja hintaisina. Oheisen listan kurssit ovat pääosin aikajärjestyksessä.

Tuomarlan tilan villiyrttikurssi, Sääksmäki

5.5. ja 9.6. klo 11–14,  21.5. klo 10–14 , 8.6. klo 17–20,

Villiyrttien tunnistusta keruuretkellä luomutilan mailla, lopuksi saalista valmistetaan kevyt lounas.

Hinta 15 e-30 e. (21.5. 50 e, sis. päivällisen).

Villiyrtti-ilta 12.5. ja 19.5. klo 18-20 Jämsä ja 17.5.  klo 18-20 Jyväskylä.

Aiheena helppokäyttöiset villiyrtit ja -vihannekset ja niiden tunnistus maastossa. Vinkkejä ruuanvalmistukseen ja säilöntään sekä maistiaisia villeistä leivonnaisista.

Hinta 20 e

Työväen Sivistysliiton villiyrttikurssi 20.5. klo 17–19.30 ja 21.5. klo 10–14.30, Turku  

Yhdeksän tunnin peruskurssi tutustuttaa kevätkauden yleisimpiin villiyrtteihin ja –vihanneksiin, keruuseen liittyviin asioihin ja kasvien soveltuvuuteen kotikeittiössä.
Hinta  40 e

Villiyrttiretket 21.5. klo 9–12 sekä 12.30–15.30 Hietasaari, Oulu

Oulun 4H-yhdistyksen kolmen tunnin retkellä opitaan kuinka rikkaruoho muuttuu ravitsevaksi rikkausruohoksi. Myös e-jäsenille.

Hinta 20–25 e

Hortoilun alkeiskurssi 26.5. klo 18–20,  Espoo

Opastajina hortoilupioneerit Raija ja Jouko Kivimetsä

Villiyrttikurssi 28.– 29.5., Siiponkosken koulu,  Haapajärvi 
Teoriaa, retkeilyä ja ruokailua, järjestäjänä luomuruuan verkkokauppa Bioapetit.
Hinta 145 e

Kesytä villivihannekset -kurssi 31.5. ja 1.6. klo 17-20, Oulu
Ensimmäinen ilta teoriaa, toinen maasto-opetusta.

Hinta 79 e

Maailman ympäristöpäivän villiyrttiretki 5.6. klo 16–17.30, Tammela
Villiyrttikävelyllä haistellaan ja maistellaan villiyrttejä, puhutaan jokamiehenoikeuksista ja villiyrttien käyttämisestä.

Hinta 15 e

Villiinny villiyrteistä 29.5. klo 12–14  Hämeen luontokeskus

Neuvontaa, opastusta ja käyttövinkkejä sekä reilun puolen tunnin villiyrttiretki lähimaastoon.

Maksuton.

Villiyrttipäivä 12.6.  klo 11–15  Forssan Luonnonhistoriallinen museo

Monipuolista tietoutta ja luentoja villiyrteistä, niiden käytöstä ruoaksi tai kosmetiikassa.

Maksuton.

Villiyrttien keruuta 28.4., 8.5. ja 26.5. klo 17–19.30, Vuosaari sekä 3.5. ja 22.5. klo 17–19.30, Suomenoja

Retkillä opetellaan  mm. löytämään keruupaikkoja läheltä kotia, tunnistamaan kymmenkunta syötävää kasvia ja erottamaan ne myrkyllisistä.

Hinta 35 e

Villiyrttejä ja täysihoitoa 1.–2.6., Perheniemen evankelinen opisto, Iitti

13 tuntia ohjattua villiyrttien tunnistusta ja keruuta maastossa, ruuanlaittoa keruusaaliista ja tietoa yrttien muusta hyötykäytöstä.

Hinta 120 e, lisämaksusta ruokailu- ja/tai majoituspaketti

Villiyrttikurssit  28.5., 4.6. ja 18.6. klo 13–15 sekä 9.6. klo 17–19, Hailuoto

Maastokurssilla tutustutaan yleisimpiin villiyrtteihin ja opetellaan niiden keruuta ja käsittelyä.

Hinta 30 e

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pieni värikäs huopa uudistaa korituolin tai somistaa lemmikin korin.

Näitä tarvitset:

  • Villa- tai villasekoitelankoja, esim. 7 Veljestä
  • Sakset
  • Virkkuukoukku nro 3–3,5 mm
  • Paksu parsinneula
  1. VIRKKAA TURKOOSILLA 5 kjs ja yhdistä s:t renkaaksi 1 ps:lla. Virkkaa 3 kjs (=1.p) ja virkkaa kjsrenkaaseen 1 p, * 1 kjs, 2 p *, toista *–* yhteensä 5 kertaa, 1 kjs, 1 ps alun 3.kjs:aan.
  2. 2. KRS. SIIRRY ps:lla edellisen krs:n kjs:n kohdalle. Virkkaa sinisellä 3 kjs (=1.p) 1 p, 1 kjs, 2 p samaan kjs:aan, * 2 p, 1 kjs, 2 p seuraavaan kjs:aan*, toista *–* yhteensä 5 kertaa. Sulje krs 1 ps:lla 3.kjs:aan. 3.krs: Siirry 1 ps:lla, 1 kjs:n kohdalle, 3 kjs (=1.p), 6 p samaan kjs:aan, * 7 p seuraavaan kjs:aan*, toista * - * yhteensä 5 kertaa. Sulje krs 1 ps:lla 3.kjs:aan.
  3. 4. KRS. VIRKKAA PINKILLÄ *1 ks jokaiseen 7p:een, pistä koukku nyt 2.krs:n pylväsryhmien väliin ja virkkaa 1 löyhä ks *, jatka koko työn ympäri ja sulje krs 1ps:lla 1.ks:aan.
  4. 5. KRS. VAIHDA BEIGE lanka, virkkaa 3 kjs, 1 p seuraavaan s:aan, 1p seuraavaan s:aan, 1p–1kjs–1p seuraavaan s:aan, 1p jokaiseen 3 seuraavaan s:aan, jatka näin virkkaamalla 3p, 1p–1kjs–1ps , 3 p joka lehdykkään. Sulje krs 1 ps:lla alun 3.kjs:aan. Leikkaa talteen ja kerää hauska sarja!

Virkaten yhteen

Sommittele palat 9 ja 8 palan pystyriveiksi. Virkkaa palat yhteen työn oikealta puolelta harmaalla langalla kiintein silmumoin. Yhdistä rivit toisiin siksakmaisesti. Vuorotellen 9 ja 8 palan rivi.

Merja Keronen voitti vesipelkonsa ja opetteli uimaan yli viisikymppisenä. Nyt hän nauttii vesiliikunnasta ja viihtyy veden alla jopa paremmin kuin sen pinnalla.

Merja Keronen, 60, alkoi nähdä viidenkymmenen ikävuoden hujakoilla unia, kuinka hän liukuu pitkin veden pintaa ja nauttii vedessä olemisesta. Unet muistuttivat muistikuvia, joita hänelle oli jäänyt lapsuudesta: sukulaismies vei Merjaa polskuttelemaan ja vesi tuntui hyvältä. Oikeasti Merja ei osannut uida. Se kaihersi hänen mieltään.

– Tunsin, että on vihdoin aika löytää itsestäni se puoli, Merja sanoo.

Hän päätti selättää vesipelkonsa ja opetella uimaan. Merja kävi vuosien varrella hajanaisia kertoja ryhmäkursseilla ja yksityistunneilla ja oppi pysymään pinnalla. Kehittyminen kuitenkin tyssäsi, kun hänen aloittamansa kurssit keskeytyivät moneen kertaan, milloin miehen ulkomaankomennusten ja milloin oman hankalan allergian vuoksi.

Ajatus uimaan opettelemisesta ei kuitenkaan antanut rauhaa. Nyt Merjaon käynyt säännöllisesti ja sinnikkäästi uimassa ja allasjumpassa ja ottanut yksityistunteja uimaopettajaltaan Sebastian Dannbergilta. Yksi tunti maksaa 60 euroa, mutta Merja kokee saavansa rahoilleen täyden vastineen.

– Sebastian saa minut oppimaan. Hän ottaa minut yksilönä ja näkee vahvuuteni ja kehittämisen kohteet. Hän on rehellinen, aito ja kannustava. Jos syvän veden pelko meinaa saada yliotteen, hän tsemppaa: sinä osaat uida, sinulla on taito, Merja sanoo.

Sebastian opettaa Merjalle liukutekniikkaa.
Sebastian opettaa Merjalle liukutekniikkaa.

Arkuus alkoi lapsena

Lapsena Merja olisi kovasti halunnut uida.

– Minulla oli korvaongelma, jonka takia korviani piti suojella vedeltä ja tulehduksilta. Olin vanhempieni ainoa lapsi, ja äitini oli ylisuojelevainen, joten minua ei kannustettu uimaan, Merja kertoo.

Kesät hän vietti mummolassa muutaman kilometrin päässä lähimmästä rannasta. Mummo ja tädit eivät osanneet uida ja olivat vesipelkoisia. He kauhistelivat hukkumisuutisia ja kielsivät: "Ei soutamaan." "Ei uimaan." Setä sentään vei Merjaa joskus polskuttelemaan.

”Olin juuri oppinut liukumaan, kun pojankoltiainen painoi pääni veden alle.”

Kun Merjan korva oli 10-vuotiaana leikattu kuntoon, tyttö otti ohjat omiin käsiinsä ja meni vanhemmiltaan salaa uimakouluun Helsingin Uimastadionille. Kahden kerran jälkeen hän oli juuri oppinut liukumaan, kun 15-vuotias pojankoltiainen painoi hänen päänsä veden alle.

– Tunsin, etten saa happea, ja jouduin paniikkiin. Uimakouluni loppui siihen paikkaan ja pelko jäi päälle, Merja sanoo.

Hän lintsasi oppikoulussa lahjakkaasti uinneista ja vältteli parikymppisenä uimista mökkireissuilla. Milloin oli kurkku kipeänä, milloin muuta vaivaa niin, ettei voinut muuta kuin lirputella varpaita ja kahlata rantavedessä.

– Vasta nyt olen tajunnut, kuinka paljon häpesin uimataidottomuuttani, Merja toteaa.

Uimataidottomuudestaan huolimatta Merja on huolehtinut siitä, että hänen omat lapsensa oppivat uimaan.

Merja nauttii hierovista vesisuihkuista.
Merja nauttii hierovista vesisuihkuista.

Luotto omaan osaamiseen

Kaikki nämä vuodet Merja on tuntenut vetoa veteen. Jokin siinä vain viehättää häntä.

Vaikka Merja viihtyy vedessä, uimisen opetteleminen ei ole ollut helppoa. Merjan on ollut vaikea oppia luottamaan omaan osaamiseensa. Syvä vesi on pelottanut ja jännittänyt.

– Harjoittelussani on myös ollut paljon taukoja, mikä on hidastanut oppimistani, hän toteaa.

Vähitellen Merja on kuitenkin alkanut luottaa siihen, että pysyy pinnalla. Aiemmin hän ei uskaltanut uida selällään. Nyt hän nauttii siitä niin paljon, että humpsahtaa selkää uidessaan helposti flow-tilaan, jossa kaikki sujuu ja ajantaju katoaa.

”Tykkään liukua veden alla. Minussa on vähän vesipedon vikaa.”

Merja ei ollut koskaan hypännyt veteen, mutta uimaopettaja sai hänet voittamaan senkin pelon. He hyppäsivät yhdessä käsi kädessä altaan reunalta. Myöhemmin Merja uskaltautui hyppäämään viiden metrin syvyiseen hyppyaltaaseen. Hän on tyytyväinen, että onnistui ylittämään itsensä.

– Viihdyn erityisen hyvin veden alla. Se on helpottanut myös uimaan opettelemista. Tuntuu siltä, että sukellan melkein paremmin kuin uin. Tykkään liukua veden alla. Minussa on vähän vesipedon vikaa, hän sanoo.

Merja nauttii, kun näkee pohjaan ja on joka puolelta veden syleilyssä. Allasvesi tuntuu turvalliselta. Luonnonvesissä hän ei halua sukeltaa, vaikka niissä uikin. Ne ovat usein pimeitä ja synkkiä, kuten perheen mökkijärvikin Lohjalla.

– Minun pitää silti vielä työstää uimista myös pääni sisällä ja saada vahvempi luotto veteen. Tärkeintä on pystyä olemaan vedessä rennosti.

Luottamus uimaopettajaan on oppimisen edellytys. Yksityisopettajan johdolla Merja on voinut harjoitella vedessä liikkumista omaan tahtiinsa.
Luottamus uimaopettajaan on oppimisen edellytys. Yksityisopettajan johdolla Merja on voinut harjoitella vedessä liikkumista omaan tahtiinsa.

Uikkarit aina mukaan

Vielä Merja ei pysty uimaan niin pitkiä aikoja kerrallaan kuin haluaisi. Hän osaa uida selkää ja rintaa, ja vapaauinnin tekniikkaa hän harjoittelee. Tavoitteena on tulla kuntouimariksi, joka ui sulavasti ja hyvällä tekniikalla.

– Olen luonteeltani täydellisyyden tavoittelija, mutta olen joutunut opettelemaan siitä pois. Jos jokin ei suju, kokeilen suosiolla uudestaan seuraavalla kerralla.

”Nykyisin otan uikkarit mukaan kaikille matkoille.”

Merja on huomannut, että uinti tekee hyvää lihaksille. Käsilihakset ovat vahvistuneet uintitreenien myötä ja niska-hartialihakset vetreytyneet. Merja tekee vedessä myös vatsarutistuksia, punnerruksia ja joogaliikkeitä.

Uinti on hyvä laji myös vanhenemista ajatellen. Sitä pystyy harrastamaan, vaikka tulisi mitä vaivoja.

Mies kuskaa hallille

Aviomies on ollut Merjalle tärkeä tuki. Mies jaksaa kannustaa ja kuljettaa vaimoaan uimahallille.

– Mieheni tekee mutkan työmatkaansa, että ehdin tapaamaan aamukahdeksalta uimavalmentajani, Merja kiittelee.

Merja sanoo olevansa tyytyväinen edistykseensä. Olo on kuin voittajalla jokaisen uimahallikäynnin jälkeen. Mieli ja keho ovat rennon raukeat, ja yöllä hän nukkuu kuin ”pieni porsas”.

– Nykyisin otan uikkarit mukaan kaikille matkoille.

Merjan uimalasit on varustettu voimakkuuksilla.
Merjan uimalasit on varustettu voimakkuuksilla.

Haluatko sinäkin opetella uimaan? Näin se käy

  1. Ota yksityistunteja. Opettaja voi keskittyä sinuun, ja pääsette tekemään asioita rauhassa. Opettaja näkee, minkä verran asioita pystyt käsittelemään, ja osaa ohjata lempeästi eteenpäin.
  2. Aikuisten alkeisuintiryhmä tai tasollesi sopiva uintitekniikkakurssi on hyvä, jos osaat jo uida. Opetus on edullisempaa ja ryhmäpaine edistää oppimista. Ryhmään voi mennä kaverin kanssa.
  3. Opetusvideoita voi katsoa Youtubesta ja harjoitella niiden avulla tekniikkaa omin päin.

Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 6/2017.

  • Pulahdus mökkirannassa ei vastaa niitä taitoja, joita pohjoismaisessa uimataidon määritelmässä edellytetään. Uimataitoon vaaditaan ensin putoaminen syvään veteen niin, että pää käy veden alla. Kun on päässyt pinnalle, on uitava yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
  • Vajaat 70 prosenttia 15-64-vuotiaista osaa uida uimataitomääritelmän mukaisesti, nuoret paremmin kuin vanhat.
  • 55-64-vuotiaista vain puolella on uimataidon määritelmän mukaiset taidot. Samasta ikäryhmästä 10 prosenttia ei osaa uida lainkaan. Naisten uimataito on vanhemmissa ikäluokissa heikompi kuin miesten.

Lähde: Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry