Keskustan parhaita haavemajoja on Jadekukkien saari keisareilta kansalle siirtyneessä Beihain puistossa.
Keskustan parhaita haavemajoja on Jadekukkien saari keisareilta kansalle siirtyneessä Beihain puistossa.

Kiinan pääkaupunki on kiihkeä, kova ja kiireinen. Ja silti maan suurkaupungeista vanhanaikaisin. Sen pehmeä puoli yllättää iloisesti.

1. Taivaallisen rauhan aukio

Kaiken maailman kiinalaisia

Klik, sanoo kännykkäkamera. Kiinalainen kumartaa leveästi virnistäen ja katoaa väkijoukkoon. Kuva sinusta jää säteilemään ikuisesti setsuanilaisen maalaistalon piirongin päälle. Kehystettynä. Taustana on pala Taivaallisen rauhan aukiota ja Kielletyn kaupungin portti.

Kiinassa on 1,4 miljardia asukasta, ja lomillaan valtaosa heistä päätyy tänne. Jos valitat aukion ruuhkaa, olet väärässä paikassa väärällä asenteella. Taivaallisen rauhan aukio on maailman paras paikka tutustua tavallisiin kiinalaisiin valtakunnan joka kolkalta.

Täällä he ovat iloisimmillaan ja aivan yhtä turisteja kuin sinäkin. Markkinahumu ja lapsellisuus kuuluvat aukiolle – täällä ei hienostella. Pukeudu pikkurahalla vaikka keisariksi tai keisarinnaksi tai osta leija ja lennätä sitä.
Kun uuvut, pujahda Kielletyn kaupungin muurin taakse. Siellä onkimiehet katselevat aamusta iltaan vedessä kelluvia kohojaan, ja tyynen kanavan pintaan heijastuvat keisarien palatsit.

Tiananmen Guangchang, Dongcheng.

2. Kiinan muuri

Patikkaretki vartiotorneille

500-luvulla antilooppi muuttui torniksi, jossa asui lootuksenkukkahaltija. Nyt torni on Simatain Kiinan muuri -osuuden hienoin.

Taivaan portailla tuuli ujeltaa, kun katsomme korkealta huimia maisemia. Muuri kiemurtelee kaukaisuuteen jylhiä kukkuloita pitkin. Etäällä, 120 kilometrin päässä, häämöttävät Pekingin tornitalot.

Matka Simatain muuriosuudelle kestää yli kaksi tuntia, mutta se kannattaa tehdä. Osuus on ainoita alkuperäisenä säilyneitä. Alue oli pitkään suljettu, mutta avattiin uudelleen viime vuonna. Väkeä on paljon vähemmän kuin suosituissa mutta ruuhkien ja kaupankäynnin täyttämissä muurikohteissa lähempänä Pekingiä.

Päivän reissulle tarvitaan vuokra-auto kuljettajineen (noin 70 euroa), vettä ja hattu sekä kengät, jonka pohjat pitävät noin 1 500 vuoden aikana liukkaiksi astutuilla kivillä. Jyrkillä taipaleilla kiipeily on hidasta, mutta rinnehissi tarjoaa apua.
Älä kiirehdi. Kiinan muurilla on mittaa 21 200 kilometriä – perille et ehdi.

Simatai, Gubeikou. www.wtown.com

3. Hutongit

Metrolla menneisyyteen

Huguosi-kadulla on mittaa 600 metriä ja ikää 900 vuotta. Se on vilkkaimpia Pekingin ikivanhoista kaupunkikujista eli hutongeista. Sana hutong tulee mongoliasta ja tarkoittaa kaivoa. Hutongeja esitellään usein hiljaisina jäänteinä menneisyydestä vastakohtana modernille kaupunkielämälle. Monet niistä on purettu, toiset jähmettyneet ulkomuseoiksi.

Huguang-kadulla ymmärtää, millaisia ne olivat ennen: värikkään elämän keskuksia, jossa arki kihisi, maistui ja kuului. Vasaranpauketta verstaista, kattilankilinää kuppiloista.

Menneisyyteen vie vaivatta metrolinja 4. Hyppää kyydistä Pinganlin asemalle. Näistä kortteleista löytyvät myös eräät Pekingin parhaimmista perinteisistä pikaruokapaikoista. Suosittelen Huguosi Xiaochia. Täytetyt nuudelinyytit höyryävässä ryydikkäässä liemessä on neljän euron juhla-ateria kahdelle. Kokeile niiden päälle pienpanimo NBeer Pubin omia oluita.
Kurkista sivukujille. Siellä löytyy hiljainen ja muinainen Peking, jonka kenties haluat nähdä.

Huguosi, Xicheng.

4. Kesäpalatsi

Katse yli keisarien järven

Usva roikkuu 60 metriä korkean Pitkän iän kukkulan rinteillä mäntyjen siimeksessä. Kaukana ovat keisarien Kesäpalatsin puutarhoja, puistoja ja pylväskäytäviä ristiin rastiin vaeltavat matkailijaryhmät.
Alla siintää järvi, Kunming. Sen pintaa viistävät soutuveneet ja koristeelliset lohikäärmelaivat. Louhikkoisen rinteen puoliväliin jäävällä tasanteella harjoittelevat laulua lähes sata nuorta puoluepioneeria. Kukkulalle kiirii monitahtisen marssin säveliä.

Jos äänellä olisi väri, tämä olisi ehdottomasti kirkkaanpunainen.

Kesäpalatsin ihmeitä on, että pääsee unenomaiseen idylliin metrolla keskustan sykkeestä. Meno-paluulippu maksaa 1,50 euroa, matka kestää puoli tuntia.
Idyllin voi paikantaa itselleen lähes aina 300 hehtaarin järvi- ja puutarha-alueen joltain kolkalta, kunhan varaa aikaa ja ymmärtää, ettei ole ainoa rauhan etsijä.
Kesäpalatsi liitettiin Unescon maailmanperintölistalle 1998 kiinalaisen puutarhasuunnittelun mestariteoksena.

Xin Jian Gong Min Lu 19, Haidian. +86 10 6288 1144.

5. Jokilaivat

Teetä ja onnenkakkuja kahden kesken

Beihai-puiston pohjoisportin Lootus-tori. Voiko kahdenkeskiselle kohtaamispaikalle olla romanttisempaa nimeä?

Torilta lähtevät vanhojen huvialusten tyyliin rakennetut jokialukset sekä reittilinjoilleen että risteilylle auringonlaskun aikaan.
Harva matkailija tuntee Pekingin kanavat. Ne on taas avattu jokiliikenteelle huhti–lokakuuksi ja vievät jokeen nojaavien koristeellisten riippapajujen ja hiljaisten kukkuloiden keskelle Shichahaijärvelle. Kunyujokea voi lipua tunnissa kymmenen kilometrin matkan Kunmingjärvelle Kesäpalatsiin asti. Hyvällä onnella näkee laivalla häät. Lyhyt Changhejoen reitti oli tärkeä turistikohde jo Ming-dynastian aikaan 1300-luvulla.

Peking ei ole maailman tunteellisin kaupunki, mutta iltaristeilyn teehetkeä höystävät punaiset lyhdyt, keltapukuiset soutajat ja jousisoitto – tai vain liplatus ja airojen narina, jos niin haluaa. Tarjoilija asettelee pöydälle kannun ja onnenkakkuja kuin japanilaisessa teeseremoniassa. Sitten olette kahden.

tour-beijing.com/cruise. Hinta alkaen 45 euroa.
beijingholiday.com/beijing-river-boat-cruise.html

6. Wangfujingin ostoskatu

Prinsessojen paratiisi

Wangfujingin ostoskadulla entisellä prinssien ja prinsessojen asuinalueella on käyty kauppaa satoja vuosia. Nyt kävelykaduksi muutettu 800-metrinen väylä on mahtava todiste kiinalaisten huimasti kasvaneesta ostovoimasta.

Kun istahdat Oriental Plazalla Taipei Station -kahvilan riippukeinuun kädessäsi appelsiinisitruunajäätee, olet nähnyt jo gallerioita, putiikkeja, maanalaisen ostoskadun ja satavuotiaan hattukaupan.

Mutta myös perinteisiä kauppoja ja täkäläisiä arkimarketteja, sillä lähes miljoona kaupunkilaista shoppailee täällä päivittäin. Silkki- ja helmiostosten lisäksi Wangfujing on mainio paikka hankkia edullisemmin samat matkamuistot, joita lentokenttien muka verovapaat myymälät kauppaavat: jasmiiniteetä, mausteita, savulihaa tai pekinginankkaa tyhjiöpakattuna.

Läheisen ruokakujan skorpionit ja merihevoset tuovat eksotiikkaa, mutta kannattaa tilata pekinginankkaa jossakin Quanjude-ketjun ravintoloista. Quanjude alkoi jo vuonna 1864 ensimmäisenä valmistaa kansalle aiemmin vain keisarille varattua herkkua.

Wangfujing Dajie, Dongcheng.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.