Jos kaipaat kuvankauniita maisemia ja rauhallisia kävelyhetkiä, Ujung water palace on oikea paikka.
Jos kaipaat kuvankauniita maisemia ja rauhallisia kävelyhetkiä, Ujung water palace on oikea paikka.
Täydenkuun aikaan temppeleiden ja yksityistenkin pihojen patsaat puetaan juhla-asuun.
Täydenkuun aikaan temppeleiden ja yksityistenkin pihojen patsaat puetaan juhla-asuun.
Candidasan kalastajakylä on yksi Balin rauhallisimmista kohteista ja erityisesti australialaisturistien suosiossa.
Candidasan kalastajakylä on yksi Balin rauhallisimmista kohteista ja erityisesti australialaisturistien suosiossa.
Laguunit, palmut ja näyttävät auringonlaskut. Niitä riittää Balilla.
Laguunit, palmut ja näyttävät auringonlaskut. Niitä riittää Balilla.

Valkoisen hiekan rantoja, vihreitä sademetsiä eläimineen, ihania hemmotteluhoitoja sekä uusia makuja. Indonesian Balia ei kutsuta suotta paratiisisaareksi. Kokosimme sykähdyttävimmät kokemukset, joita ei kannata jättää Balilla väliin.

  • 1. Hoida itseäsi spassa

Balilaista kokovartalohierontaa. Intialaista päähierontaa. Japanilaista shiatsupainantaa. Hyvinvointibisnes on kovaa Balilla, mutta turistille se kelpaa.
Useimmissa hierontapaikoissa on ilmastoitu huone, jossa hoidetaan vain yhtä asiakasta kerrallaan. Rentouttavin hetki on painaa vartalo viileälle patjalle ja antautua kokonaisvaltaiselle hemmottelulle.

Pitkien päiväkävelyjen jälkeen on ihana makoilla spassa, jossa jalkahoito venyy päähän saakka ja samalla voi ottaa vaikka manikyyrin. Kylpylöitä ja kauneushoitoloita löytyy jokaisesta pienestäkin kylästä, ja hierojat työskentelevät myös rannoilla. Hintatietoinen neuvottelee loppusummasta ennen hoitoja; tunnin hieronnan saattaa saada jopa viidellä eurolla luksuspaikassakin.

Testaa tämä: Spa Bali, useita toimipisteitä Balilla

  • 2. Viehäty tropiikin eläimistä

Luonnoneläimiä on helppo bongata Balilla, apinoitakin. Ne tulevat moikkaamaan ravintolan ja jopa kaupan ovelle. Silloin ei kannata rapistella mukana olevaa vesipulloa tai muovikassia. Balin apinat ovat röyhkeitä ja ne ovat tottuneet viemään turistien tavaroita.

Mutta osaavat apinat olla suloisiakin. Erityisen hauskoja ne ovat Ubudin apinametsässä, jossa elää noin 600 yksilöä. Niiden elämää pääsee tarkkailemaan noin kahden euron lipulla.
Kosteassa viidakossa näkee pieniä vauva-apinoitakin, jotka suojelevat äidit kaappaavat usein syliinsä, jos turisti menee liian lähelle.

Isommat apinat jahtaavat toistensa aarteita, rapsuttavat päänahkojaan tai loikoilevat kuumuudesta väsyneenä puunoksilla. Välillä ne hyppivät turistien olkapäille – ja rohkeimmat kurkkivat reppuihin – banaanin toivossa. Siksipä suuret laukut ja muut mukana kuljetettavat tärkeät asiat on syytä jättää hotellille.

Taattua iltapäivähupia: The Sacred Monkey Forest Sanctuary, Ubud

  • 3. Nauti eksoottisia makuja

Muista sana warung, kun menet Balille. Se tarkoittaa tärkeää perheyritystä, ravintolaa. Balilla nämä pienet ruokapaikat tarkoittavat yleensä ruokaparatiisia, joiden listat ovat lyhyitä, mutta huolella valittuja ja todella herkullisia. Saaren muiden palveluiden tapaan hintataso kotiravintolassa on ällistyttävän halpa. Itärannikolla sijaitsevassa Warung Bonissa sain maailman parhaimman curryn ja riisin kolmella eurolla, sataykanaa kahdella eurolla ja vielä jälkiruokaherkun eurolla.

Balilainen ruoka ei ole kovin tulisesti maustettua ja currykin on lähtökohtaisesti mietoa. Kastikkeissa käytetään paljon kookosta, maapähkinää ja sitruunaruohoa. Sekä aamiaiseksi että illalliseksi sopii maistaa ainakin kerran paikallisten suosimaa Nasi gorengia, jonka pääraaka-aine on riisi.  Jokaisella ravintolalla on oma versionsa tästä ruokalajista: välillä sen kyljessä tulee paistettu kanamuna, mereneläviä tai lihaa. 

Jälkiruokakulttuuri pohjautuu pitkälle hedelmiin. Tuoreita vitamiinipommeja onkin aina tarjolla. Hedelmälautanen viilentää kivasti helteessä siinä missä raikas smoothiejuoma.

Ja haluatko maistaa jotain todella erikoista? Nauti paikallista Kopi Luwak -kahvia. Se on tehty villikissan "kakasta".

Ravintolatärppi: Warung Boni, Candidasa

  • 4. Rentoudu joogakeskuksessa

Kosteus näkyy iholla jo viiden minuutin istumisen jälkeen. Paitani on selästä märkä ja otsarajassa vaanii hikipisaroiden armeija. Vieressäni on 50 joogaajaa ja edessäni avautuvat aaltoilevat riisipellot, joiden läpi solisee pieniä vesilähteitä. Paikalliset viljelijät ja turistit kuljeskelevat edestakaisin pitkin näitä vihreitä rinteitä. Kun katson harjoitusten välillä ulos, näen myös perhosia, lintuja ja jopa apinan. En ole vielä koskaan aiemmin kokenut yhtä kaunista liikuntasalin maisemaa.

Yoga barn -keskus on yksi Balin tunnetuimpia turistirysiä, ja samalla monien mielestä paras paikka rentoutua. Lähellä menee Ubudin vilkas pääkatu, joka vilisee moottoripyöriä ja autoja. Mutta viidakon keskelle rakennetussa hyvinvointikompleksissa pikkukaupungin melu väistyy.

Ubud on kasvanut Julia Robertsin tähdittämän Eat, Pray, Love -hittielokuvan jälkeen Balin henkiseksi keskukseksi. Sisämaassa sijaitsevaan Ubudiin pääsee Balin lentokentältä tunnissa–kahdessa. Paikkakunnalla on kymmeniä joogakouluja, raakaruokakahviloita ja spa-kylpylöitä. Monet niistä ovat erittäin moderneja paikkoja, kun taas Yoga Barn edustaa perinteistä balilaista tyyliä.

Vaikka jooga ei olisikaan tuttu laji, kannattaa keskuksessa vierailla jo sen näkymien vuoksi. Paikka tarjoaa myös Balin parhaimmat kasvisruoat, ja terveydestä huolehtivat lukuisat eri hoitopisteet. Niissä voi käydä esimerkiksi hierottamassa selkäänsä tai ottamassa vyöhyketerapiaa pikkurahalla. Oma majatalokin löytyy riisipeltojen vierestä.

Erilaisia tunteja viikossa on yli sata, ja niitä on aamusta iltaan – eikä pelkästään joogaajille.  Useimmat harjoitukset sopivat kaikille, jopa kaltaiselleni maailman jäykimmälle ihmiselle.  Mutta luonnonvalo ja -lämpö vaikuttavat nopeasti: harjoitukset alkavat jo parissa päivässä tuntua nautinnolta ja joogakeskuksen rauha vetää helposti puoleensa sekä aamu- että iltatunneille. Perjantai-illan tanssijamit kuunvalossa ovat elämys, jonka lippujonoon on syytä tulla paikallisten tavoin tuntia aikaisemmin varmistaakseen paikkansa.

Täydellinen rentoutumispaikka: The Yoga Barn, Ubud

  • 5. Mene aamumarkkinoille

Markkinatunnelma balilaisilla toreilla on parhaimmillaan aamuyöstä ennen kuin aurinko nousee. Kuhina käy kovana, kun naiset tekevät ruokaostoksiaan. Värit, äänet ja tuoksut ovat voimakkaita; niiden vuoksi kannattaa edes yhtenä aamuna laittaa herätyskello soimaan ennen kukonlaulua ja suunnata aamutorille.

Ruoka on taatusti tuoretta ja sitä on tarjolla paljon pienissäkin kylissä. Myynnissä on paljon sellaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomessa myydä. Turistit tekevät löytöjä koru-, vaate- ja koriste-esineitä kauppaavien kojuilla. Suurimmaksi osaksi käsityöt ovat itsetehtyjä, mutta nykyisin myös tehdastuotantona valmistetut kitch-patsaat ja korut ovat löytäneet tiensä balilaisille markkinoille.

Ennen kaikkea aamutori on paikka, jossa pääsee seuraamaan paikallisten kanssakäyntiä ja osalliseksi siihen itsekin. Ystävällisellä hymyllä saattaa irrota maistiaisia, mutta kohtelias jättää pienen maksun tai ostaa hedelmän itselleen. Hintataso on erittäin edullinen; balilaisperhe tekee runsaat viikonloppuostoksensa torilta viidellä eurolla. 

Yhdeksän aikaan aamulla tungos helpottaa, mutta silloin myös valikoima supistuu. Monet kauppiaat kokoavat kamppeensa ja tulevat takaisin iltatorille.

Autenttinen torikokemus: Amlapura market, Karangasem

Vahva suositus myös näille Balin-nähtävyyksille

  • Ujung-vesipalatsi (kuvassa yllä)
  • Tegalalang-riisiterassit
  • Tenganan-alkuasukaskylä
  • White sand -ranta
  • Kintamani-vuoristo

6. Vieraile temppelissä

Miksi kadulla on pieniä koreja?

Canang sari. Offering. Tähän pieneen punottuun koriin törmää Balilla joka paikassa: portailla, aidan päädyssä, temppeleissä tietenkin ja ravintoloissa.

Ne ovat samalla sekä demoneiden karkoitukseen että hindujen kunnianosoitus elämälle, luonnolle, jumalille.

Joskus niiden päälle astuu vahingossa kadulla, mutta koskaan niiden päältä ei saisi tarkoituksella edes hypätä. Korien tekeminen kuuluu balilaisnaisten arkeen kuten leipominen ja siivoaminenkin. Mutta niitä saa nykyisin myös valmiina toreilta. Erityisesti täydenkuun aikaan niiden markkinat käyvät vilkkaana ja niiden tekijöitä näkyy monessa paikassa.

Tekoprosessi on mielenkiintoista katseltavaa: Jokaisella kukan värillä on symboloiva merkityksensä. Pohjamateriaalit on kerätty luonnosta ja niitä taivutetaan koriksi äärimmäisellä kunnioituksella. Harjaantuneimmat tekevät päivässä 150-200 canang saria.

Jokainen balilaistalous kuluttaa ainakin kolme kukkakoria päivässä. Niissä on yleensä myös kolikoita, makeisia, tupakkaa, jyviä...  Paikalliset rukoilevat kotialttareidensa edessä ja järjestävät siunauksen, kun taloon tulee esimerkiksi uusi auto tai moottoripyörä. Temppeleissä järjestetään usein koko kylän juhlia, jotka kestävät monta päivää ja ovat useimmiten avoinna turisteillekin.

Uhrilahjojen siemenet ja muut syötävät osuudet katoavat nopeasti lintujen suuhun Balilla.

Oletko sinä vieraillut Balilla? Mikä on suosikkikohteesi saarella?
Kerro se alla olevassa kommentointikentässä tai lähetä vinkkisi, mielellään kuvan kera sähköpostilla: annakaisa.vaaraniemi@sanoma.com

Lissu

Balin parhaat elämykset x 5

Ollaan juuri nyt joulun vietossa Balilla. Ihana paikka ja voi suositella erittäin paljon. Näkemistä ja kokemista kyllä riittää. Hyvänä apuna meidän loman suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut täällä toimiva suomalainen matkatoimisto nimeltä I love bali. http://www.ilovebali.fi/ Erinomaista palvelua ja edulliset hinnat. Majoitukset, retket, kuljetukset ja aktiviteetit kaikki kätevästi samasta paikasta. Alueena itse olen tykästynyt sanuriin, pääsee lapsiperheellinen myös rattaiden kanssa hyvin...
Lue kommentti
HeikkiK

Balin parhaat elämykset x 5

Kopi Luwak ei ole villikissaan kakkaa vaan sivettikissoille syötetään vain kahvin papuja, mangoja ja jotain muuta, en muista. Pavut tulevat sulamattomina läpi jotka kuivataan, puhdistetaan paahdetaan ja keitetään kahviksi. On hyvää. Käsittääkseni sivettikissat eivät ole kissoja ollenkaan. Turkki tuntui enemmän koiran turkille.
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.