Kreikan suurin saari kutsuu vuorille, pikkukyliin ja rotkojen rauhaan. Hyvällä onnella valloitat itsellesi päiväksi oman paratiisirannan.

Tie mutkittelee vuoren reunoilla kuin käärme. Sitä kapeampana, mitä korkeammalla. Jyrkänteen reunalla on vain pieni aita, joten suljen silmäni ja päätän luottaa matkakumppanini ajotaitoihin.

Huokaisen helpotuksesta, kun käännymme kylään. Tosin sielläkin auto lähes sipaisee kivitaloja, kun ajamme niiden ohi. Pitääköhän taloja paikkailla ja peltiä suoristaa usein?

Tarvitsen hengähdystauon ja mezedakia-lounaan tavernassa kastanjapuun alla. Tarjoilija kantaa pöytään dakos-leipiä, jotka on kruunattu runsaalla määrällä murustettua mizithra-vuohenjuustoa ja suorastaan uivat oliiviöljyssä. Lisäksi tulevat täytetyt viininlehtikääryleet ja kesäkurpitsan kukat sekä iso vadillinen tuoretta vihannessalaattia.

Katso huikeat kuvat: Kasvot Kreikan kriisin takana

Lopuksi saamme harvinaista herkkua – paahdettuja kastanjoita suoraan uunista – ja lasilliset rakia paikalliseen tapaan. Autokuskini ymmärtää katseistani olla koskematta viinirypäleistä tehtyyn pontikkaan.

Paikalliset juovat sitä aamusta alkaen, eikä se näytä vaikuttavan heidän ajotaitoonsa – tai ainakaan nopeuksiin – alentavasti. Toisaalta tien poskessa on vähän väliä liikenteen uhreista kertovia pyhimysten kuvia, joiden eteen tuodaan kukkia ja kynttilöitä. Minä haluan päästä ehjänä Elafonisin rannalle toiselle puolelle saarta.

Psili Ammoksen ranta Vain kylässä tarjoaa rauhaa ja karun komeita maisemia.

Rantojen eliittiä

Elafonissin rannalle ajaa Plataniaksesta parissa tunnissa. Parkkipaikalla huomaan, että kuuluisalla rannalla ei saa enää olla yksin, niin pitkälle sen maine on kiirinyt. Mutta vaikka autoja on vieri vieressä, ruuhkan tuntua ei ole. Ranta on niin iso.

Nappaan kioskista reppuun evääksi pinaattipiiraan ja kylmän juoman ja lähden kahlaamaan kohti vastapäätä olevaa saarta. Kirkas, turkoosinvärinen vesi ulottuu pohkeeseen ja sitten puolireiteen. Vedän mekkoani ylemmäksi.

Hiekkadyynien ympärille on viritetty köysi suojelualueen merkiksi, etteivät auringonpalvojat pilaisi dyynejä. Niiden katveessakin, sallitulla alueella, on hauskaa paistatella päivää.

Tuttavan tuttava, kirjailija-professori George Kamvyssellis on kutsunut meidät vieraakseen Sfinarin kylään Länsi-Kreetalle. Hän toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi ja esittelee talon ja pihapiirin.

Elämänmakuinen Ateena – opas kaupungin parhaisiin kohteisiin

Pääsemme töihin, poimimaan viinirypäleitä. Ne roikkuvat köynnöksissä muhkeina terttuina. En malta odottaa vaan heitän muutaman suuhuni. Mehukas marja suorastaan sulaa suussani.

Keräämme puutarhasta myös yrttejä juomaani – luksusta teenjuojalle. George sekoittaa kuppiini vielä kuivattua kamomillaa, meiramia ja kurjenpolvea, joka on minulle uusi laji. Uteliaisuus kannattaa: tee maistuu taivaalliselta, ja kivitalon terassilla on mukava istua iltaa.

Kaiken kauneuden keskellä on isännällämme ja muilla kreetalaisilla yksi suuri huoli, taloustilanne.

– Te Suomessa välitätte maastanne ja maksatte veroja. Siksi teillä on hyvinvointivaltio. Meidän pitäisi ottaa teistä oppia. Meidän täytyy oppia rakastamaan Kreikkaa enemmän.

Oli tilanne mikä hyvänsä, onneksi ruokaa riittää Kreetalla. Kaikilla tuntuu olevan omat kasvimaat, oliivipuut ja viinitarhat. Hyvä ruoka on tärkeää, ja huolet unohtuvat viimeistään silloin, kun rakipullo otetaan esiin. Kreetalla on suorastaan loukkaus jättää tarjoamatta sitä vieraalle.

Paluumatkalla unohdan pelätä pilkkopimeää tietä ja mietin kiitollisena matkaamme. Jos nämä ovat alkupalat, mikä mahtaa olla pääruoka?

Agios Nikolaoksen vaelluskerhon vetäjä Leonidas Klontzas vie mielellään retkille ja opastaa tavernaan.

Leprasairaiden saari

Pyhän Georgios Selinariksen luostarin sijainti Agios Nikolaoksen lähellä kannattaa katsoa kartalta, muuten ajaa helposti paikan ohi. Kaikki saaren luostarit ovat vierailun arvoisia, mutta tämä 1700-luvun rakennus puutarhoineen on aivan erityinen.

Nykyään moottoritie halkoo solia, mutta toista oli ennen. Tie oli hengenvaarallinen jyrkkine rotkoineen. Kreetalaiset kertovat, että jos bussin matkustajat pysähtyivät luostariin rukoilemaan ennen vaarallisinta osuutta, bussi saattoi päästä turvallisesti perille.

Toinen kuuluisa nähtävyys on Spinalongan saari, jolla asui vielä sata vuotta sitten 400 leprasairaan yhteisö. Se eli ulkomaailmasta suljettua elämää. Turkoosin veden keskellä jalokiven lailla kimaltavalle saarelle avautuu upea näköala Eloundan kylää vastapäätä Vrouhasin vuorelta.

Vuori on myös hyvä lähtöpaikka patikkaretkelle. Tosin vanhat roomalaiset tiet ovat paikoin niin kasvillisuuden peitossa, että harmittelen mekkoani. Vaikka aurinko lämmittääkin mukavasti, patikkareissulla kannattaa pukeutua pitkiin housuihin.

Retkeilykerhon puheenjohtaja Leonidas Klontzas hyppii kuin gaselli kiveltä toiselle. Huomaan, että vaeltaminen on täällä erilaista kuin Suomessa. Ohdakkeet pistelevät, ja korkeuserot ovat huimat.

Pyhän Georgios Selinariksen luostarissa on viehättävä puutarha.

Hunajaa tihkuvat herkut

Vaellamme Agios Ionnaksen majakalle, joka katsoo merelle kallion reunalla. Ruosteisia portaita ei kannata yrittää nousta, vaikkei kieltokylttejä olekaan. Maalaisjärki opastaa meidät majakan tornin sijaan tavernaan. Ei haittaa, vaikka vaatteet ovat pölyssä.

Ruoka ei ole koskaan maistunut näin hyvältä! Alkupaloja syödessäni unohdan tyystin, että pääruoka on vasta tekeillä keittiössä. Grillattu kala täyttää viimeisenkin sopukan vatsassani.

Seuralaiseni lipoo huuliaan, kun tuore grillattu mustekala on hävinnyt lautaselta. Vielä on pakko maistaa vielä hunajaa tihkuvaa, vuohenjuustolla täytettyä lettua, sfakianopitaa.

Leonidas kertoo, että kerran kuukaudessa retkeilykerho lähtee hänen johdollaan patikoimaan ennalta sovitusta paikasta. Mukaan saa tulla kuka vain, ja mikä olisikaan matkailijalle parempi tapa tutustua paikallisiin kuin päiväretki samanhenkisessä seurassa. Retki päätetään ateriaan ja raki-lasillisiin hyvässä tavernassa.

Vinkki! Riittääkö juokseva vesi vai vaaditko ilmastoinnin? Tämän hotellitähdet kertovat

Illallista vasta yhdeksän jälkeen

Agios Nikolaoksen iltahumu kannattaa kokea. Auringon viime säteet Mirabellonlahdella värjäävät meren punaiseksi.

Paikalliset pääsevät liikenteeseen vasta iltayhdeksän jälkeen. He kävelevät kadulla, istuvat kahviloissa ja illastavat tavernoissa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa syömistä keskellä yötä. Keskustan pieni järvi puuveneineen on tunnelmallinen yövalaistuksessa.

Syntymäpäiväseurue tulee syömään vasta yhdentoista aikaan. Ruuan päätteeksi heille tuodaan tähtisädetikuin koristeltu kakku. Koko ravintola laulaa onnittelulaulun yhteen ääneen. Tarjoilija leikkaa kakun ja jakaa palat synttäriseurueelle. Palat tuodaan viereiseenkin pöytään – meille!

– Näin meillä Kreetalla on tapana, joku huikkaa ja kohottaa lasia.

– Jamas!

Näin pääset perille

  • Kreetalle järjestetään valmismatkoja, viikko kolmen tähden hotellissa alkaen 360 euroa.
  • Meno–paluu lento Helsinki–Hania 185 e.

Vaellukset x 3

  1. Kreetan vaellusreittejä on paikoin vaikea löytää. Helpointa on ostaa opastettu retki paikalliselta matkanjärjestäjältä tai suomalaiselta matkatoimistolta. Vinkkejä saa myös matkailutoimistosta, joita on kaikissa Kreetan suurissa kaupungeissa.
  2. Agios Nikolaoksen alueen patikkaretkille on hyötyä Caris Gallosin ja Anne Bourasin kirjasta Circular Walks & Gorges in East Crete.
  3. Kreetan retkeilykerhon Leonidas Klontzasilta voi kysellä sunnuntaivaelluksia. satleo@agn.forthnet.gr

Patikoi täällä

  • Kato Zagros
  • Samarian rotko
  • Xerocampos

Ota mukaan

  • kartta
  • vesipullo, patikoidessa vettä kuluu noin litra tunnissa
  • hattu tai huivi
  • pitkät housut
  • tukevat vaelluskengät, sillä reitit ovat usein kivikkoisia

5 parasta vinkkiä

  • 1. Psili Ammoksen rannalla sijaitsee maanpäällinen paratiisi: turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, ei ristinsielua.
  • 2. Nauti kreikkalaisesta vieraanvaraisuudesta. Heittäydy juttusille paikallisten kanssa. He kertovat mielellään perheestään ja tietenkin maailman parhaasta saaresta – Kreetasta.
  • 3. Jätä kello kotiin. Kreetalaisilla ei ole koskaan kiire. Puoli tuntia sinne tänne ei merkitse mitään. Kuulumiset vaihdetaan vaikka keskellä ruuhkaista ajoreittiä.
  • 4. Syksyllä koko Kreeta on kuin suuri rakipanimo. Kysy paikallisilta, missä on lähimmät rakinvalmistustalkoot. Talkoot tarkoittavat juhlaa.
  • 5. Joulu-tammikuussa kannattaa kysellä, missä poimitaan oliiveja.Matkailija kutsutaan mielellään mukaan oliivisadonkorjuuseen. Siihen osallistuu koko suku.

Tuliaiseksi

  • oliiveja
  • keramiikkaa
  • vuohenjuustoa
  • timjami­hunajaa
  • mantelijuoma soumadaa, jonka sanotaan tekevän ihmeitä kolesterolille.

3 x syö hyvin kreetalla tavernassa

  • Karnagio 

    Perinteinen taverna Agios Nikolauksen kauniin Voulismeni-järven rannalla.
    Puh. +30 284 108 2071.
    www.aghiosnikolaos.eu/index.php/search/restaurants/item/karnagio

  • Vai Restaurant 

    Paikallisten suosima ravintola Vain rannalla, kreetalainen keittiö. Avoinna huhti–lokakuussa.
    Puh. +30 284 306 1129.
    www.vai-restaurant.gr

  • Napoleon 

    Ierapetran Kato Merassa sijaitsee kotiruokaa tarjoava sympaattinen kalaravintola.  Puh. +302842022410.
    Stratigou Samouil 26, Ierapetra.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 27.-29.7. tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com