Kreikan suurin saari kutsuu vuorille, pikkukyliin ja rotkojen rauhaan. Hyvällä onnella valloitat itsellesi päiväksi oman paratiisirannan.

Tie mutkittelee vuoren reunoilla kuin käärme. Sitä kapeampana, mitä korkeammalla. Jyrkänteen reunalla on vain pieni aita, joten suljen silmäni ja päätän luottaa matkakumppanini ajotaitoihin.

Huokaisen helpotuksesta, kun käännymme kylään. Tosin sielläkin auto lähes sipaisee kivitaloja, kun ajamme niiden ohi. Pitääköhän taloja paikkailla ja peltiä suoristaa usein?

Tarvitsen hengähdystauon ja mezedakia-lounaan tavernassa kastanjapuun alla. Tarjoilija kantaa pöytään dakos-leipiä, jotka on kruunattu runsaalla määrällä murustettua mizithra-vuohenjuustoa ja suorastaan uivat oliiviöljyssä. Lisäksi tulevat täytetyt viininlehtikääryleet ja kesäkurpitsan kukat sekä iso vadillinen tuoretta vihannessalaattia.

Katso huikeat kuvat: Kasvot Kreikan kriisin takana

Lopuksi saamme harvinaista herkkua – paahdettuja kastanjoita suoraan uunista – ja lasilliset rakia paikalliseen tapaan. Autokuskini ymmärtää katseistani olla koskematta viinirypäleistä tehtyyn pontikkaan.

Paikalliset juovat sitä aamusta alkaen, eikä se näytä vaikuttavan heidän ajotaitoonsa – tai ainakaan nopeuksiin – alentavasti. Toisaalta tien poskessa on vähän väliä liikenteen uhreista kertovia pyhimysten kuvia, joiden eteen tuodaan kukkia ja kynttilöitä. Minä haluan päästä ehjänä Elafonisin rannalle toiselle puolelle saarta.

Psili Ammoksen ranta Vain kylässä tarjoaa rauhaa ja karun komeita maisemia.

Rantojen eliittiä

Elafonissin rannalle ajaa Plataniaksesta parissa tunnissa. Parkkipaikalla huomaan, että kuuluisalla rannalla ei saa enää olla yksin, niin pitkälle sen maine on kiirinyt. Mutta vaikka autoja on vieri vieressä, ruuhkan tuntua ei ole. Ranta on niin iso.

Nappaan kioskista reppuun evääksi pinaattipiiraan ja kylmän juoman ja lähden kahlaamaan kohti vastapäätä olevaa saarta. Kirkas, turkoosinvärinen vesi ulottuu pohkeeseen ja sitten puolireiteen. Vedän mekkoani ylemmäksi.

Hiekkadyynien ympärille on viritetty köysi suojelualueen merkiksi, etteivät auringonpalvojat pilaisi dyynejä. Niiden katveessakin, sallitulla alueella, on hauskaa paistatella päivää.

Tuttavan tuttava, kirjailija-professori George Kamvyssellis on kutsunut meidät vieraakseen Sfinarin kylään Länsi-Kreetalle. Hän toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi ja esittelee talon ja pihapiirin.

Elämänmakuinen Ateena – opas kaupungin parhaisiin kohteisiin

Pääsemme töihin, poimimaan viinirypäleitä. Ne roikkuvat köynnöksissä muhkeina terttuina. En malta odottaa vaan heitän muutaman suuhuni. Mehukas marja suorastaan sulaa suussani.

Keräämme puutarhasta myös yrttejä juomaani – luksusta teenjuojalle. George sekoittaa kuppiini vielä kuivattua kamomillaa, meiramia ja kurjenpolvea, joka on minulle uusi laji. Uteliaisuus kannattaa: tee maistuu taivaalliselta, ja kivitalon terassilla on mukava istua iltaa.

Kaiken kauneuden keskellä on isännällämme ja muilla kreetalaisilla yksi suuri huoli, taloustilanne.

– Te Suomessa välitätte maastanne ja maksatte veroja. Siksi teillä on hyvinvointivaltio. Meidän pitäisi ottaa teistä oppia. Meidän täytyy oppia rakastamaan Kreikkaa enemmän.

Oli tilanne mikä hyvänsä, onneksi ruokaa riittää Kreetalla. Kaikilla tuntuu olevan omat kasvimaat, oliivipuut ja viinitarhat. Hyvä ruoka on tärkeää, ja huolet unohtuvat viimeistään silloin, kun rakipullo otetaan esiin. Kreetalla on suorastaan loukkaus jättää tarjoamatta sitä vieraalle.

Paluumatkalla unohdan pelätä pilkkopimeää tietä ja mietin kiitollisena matkaamme. Jos nämä ovat alkupalat, mikä mahtaa olla pääruoka?

Agios Nikolaoksen vaelluskerhon vetäjä Leonidas Klontzas vie mielellään retkille ja opastaa tavernaan.

Leprasairaiden saari

Pyhän Georgios Selinariksen luostarin sijainti Agios Nikolaoksen lähellä kannattaa katsoa kartalta, muuten ajaa helposti paikan ohi. Kaikki saaren luostarit ovat vierailun arvoisia, mutta tämä 1700-luvun rakennus puutarhoineen on aivan erityinen.

Nykyään moottoritie halkoo solia, mutta toista oli ennen. Tie oli hengenvaarallinen jyrkkine rotkoineen. Kreetalaiset kertovat, että jos bussin matkustajat pysähtyivät luostariin rukoilemaan ennen vaarallisinta osuutta, bussi saattoi päästä turvallisesti perille.

Toinen kuuluisa nähtävyys on Spinalongan saari, jolla asui vielä sata vuotta sitten 400 leprasairaan yhteisö. Se eli ulkomaailmasta suljettua elämää. Turkoosin veden keskellä jalokiven lailla kimaltavalle saarelle avautuu upea näköala Eloundan kylää vastapäätä Vrouhasin vuorelta.

Vuori on myös hyvä lähtöpaikka patikkaretkelle. Tosin vanhat roomalaiset tiet ovat paikoin niin kasvillisuuden peitossa, että harmittelen mekkoani. Vaikka aurinko lämmittääkin mukavasti, patikkareissulla kannattaa pukeutua pitkiin housuihin.

Retkeilykerhon puheenjohtaja Leonidas Klontzas hyppii kuin gaselli kiveltä toiselle. Huomaan, että vaeltaminen on täällä erilaista kuin Suomessa. Ohdakkeet pistelevät, ja korkeuserot ovat huimat.

Pyhän Georgios Selinariksen luostarissa on viehättävä puutarha.

Hunajaa tihkuvat herkut

Vaellamme Agios Ionnaksen majakalle, joka katsoo merelle kallion reunalla. Ruosteisia portaita ei kannata yrittää nousta, vaikkei kieltokylttejä olekaan. Maalaisjärki opastaa meidät majakan tornin sijaan tavernaan. Ei haittaa, vaikka vaatteet ovat pölyssä.

Ruoka ei ole koskaan maistunut näin hyvältä! Alkupaloja syödessäni unohdan tyystin, että pääruoka on vasta tekeillä keittiössä. Grillattu kala täyttää viimeisenkin sopukan vatsassani.

Seuralaiseni lipoo huuliaan, kun tuore grillattu mustekala on hävinnyt lautaselta. Vielä on pakko maistaa vielä hunajaa tihkuvaa, vuohenjuustolla täytettyä lettua, sfakianopitaa.

Leonidas kertoo, että kerran kuukaudessa retkeilykerho lähtee hänen johdollaan patikoimaan ennalta sovitusta paikasta. Mukaan saa tulla kuka vain, ja mikä olisikaan matkailijalle parempi tapa tutustua paikallisiin kuin päiväretki samanhenkisessä seurassa. Retki päätetään ateriaan ja raki-lasillisiin hyvässä tavernassa.

Vinkki! Riittääkö juokseva vesi vai vaaditko ilmastoinnin? Tämän hotellitähdet kertovat

Illallista vasta yhdeksän jälkeen

Agios Nikolaoksen iltahumu kannattaa kokea. Auringon viime säteet Mirabellonlahdella värjäävät meren punaiseksi.

Paikalliset pääsevät liikenteeseen vasta iltayhdeksän jälkeen. He kävelevät kadulla, istuvat kahviloissa ja illastavat tavernoissa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa syömistä keskellä yötä. Keskustan pieni järvi puuveneineen on tunnelmallinen yövalaistuksessa.

Syntymäpäiväseurue tulee syömään vasta yhdentoista aikaan. Ruuan päätteeksi heille tuodaan tähtisädetikuin koristeltu kakku. Koko ravintola laulaa onnittelulaulun yhteen ääneen. Tarjoilija leikkaa kakun ja jakaa palat synttäriseurueelle. Palat tuodaan viereiseenkin pöytään – meille!

– Näin meillä Kreetalla on tapana, joku huikkaa ja kohottaa lasia.

– Jamas!

Näin pääset perille

  • Kreetalle järjestetään valmismatkoja, viikko kolmen tähden hotellissa alkaen 360 euroa.
  • Meno–paluu lento Helsinki–Hania 185 e.

Vaellukset x 3

  1. Kreetan vaellusreittejä on paikoin vaikea löytää. Helpointa on ostaa opastettu retki paikalliselta matkanjärjestäjältä tai suomalaiselta matkatoimistolta. Vinkkejä saa myös matkailutoimistosta, joita on kaikissa Kreetan suurissa kaupungeissa.
  2. Agios Nikolaoksen alueen patikkaretkille on hyötyä Caris Gallosin ja Anne Bourasin kirjasta Circular Walks & Gorges in East Crete.
  3. Kreetan retkeilykerhon Leonidas Klontzasilta voi kysellä sunnuntaivaelluksia. satleo@agn.forthnet.gr

Patikoi täällä

  • Kato Zagros
  • Samarian rotko
  • Xerocampos

Ota mukaan

  • kartta
  • vesipullo, patikoidessa vettä kuluu noin litra tunnissa
  • hattu tai huivi
  • pitkät housut
  • tukevat vaelluskengät, sillä reitit ovat usein kivikkoisia

5 parasta vinkkiä

  • 1. Psili Ammoksen rannalla sijaitsee maanpäällinen paratiisi: turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, ei ristinsielua.
  • 2. Nauti kreikkalaisesta vieraanvaraisuudesta. Heittäydy juttusille paikallisten kanssa. He kertovat mielellään perheestään ja tietenkin maailman parhaasta saaresta – Kreetasta.
  • 3. Jätä kello kotiin. Kreetalaisilla ei ole koskaan kiire. Puoli tuntia sinne tänne ei merkitse mitään. Kuulumiset vaihdetaan vaikka keskellä ruuhkaista ajoreittiä.
  • 4. Syksyllä koko Kreeta on kuin suuri rakipanimo. Kysy paikallisilta, missä on lähimmät rakinvalmistustalkoot. Talkoot tarkoittavat juhlaa.
  • 5. Joulu-tammikuussa kannattaa kysellä, missä poimitaan oliiveja.Matkailija kutsutaan mielellään mukaan oliivisadonkorjuuseen. Siihen osallistuu koko suku.

Tuliaiseksi

  • oliiveja
  • keramiikkaa
  • vuohenjuustoa
  • timjami­hunajaa
  • mantelijuoma soumadaa, jonka sanotaan tekevän ihmeitä kolesterolille.

3 x syö hyvin kreetalla tavernassa

  • Karnagio 

    Perinteinen taverna Agios Nikolauksen kauniin Voulismeni-järven rannalla.
    Puh. +30 284 108 2071.
    www.aghiosnikolaos.eu/index.php/search/restaurants/item/karnagio

  • Vai Restaurant 

    Paikallisten suosima ravintola Vain rannalla, kreetalainen keittiö. Avoinna huhti–lokakuussa.
    Puh. +30 284 306 1129.
    www.vai-restaurant.gr

  • Napoleon 

    Ierapetran Kato Merassa sijaitsee kotiruokaa tarjoava sympaattinen kalaravintola.  Puh. +302842022410.
    Stratigou Samouil 26, Ierapetra.