Kun aamun ensimmäiset kanto­siipialukset ja lautat saapuvat ­Caprille, ­confusione eli hässäkkä on ­valmis. Kapealle laiturille virtaa satoja matkustajia.

Lahden vastapuolella Napolissa ja Sorrentossa seuraavat tulijat ovat jo lähteneet satamasta kohti Capria.

Kesäaikaan alukset sahaavat reittiään iltaan asti puolen ­tunnin välein. Lisäksi Marina Granden satamaan lipuu pienempiä vesibusseja Ischiasta ja Amalfin rannikolta.

Ihme, ettei kukaan molskahda veteen. Se on potkurien ­myllertämässä satamassakin niin huikaisevan kirkasta ja sinistä, ettei siihen Itämeri ikinä yllä.

Suihkuseurapiirit ­valitsivat Caprin kesäpaikakseen jo 2 000 vuotta sitten. Silloin Rooman ­keisari Augustus ihastui saareen niin, että hankki sen omakseen antamalla vaihdossa ­Ischian, joka on Capria suurempi. Augustuksen ottopoika, ­keisari Tiberius muutti Caprille ja johti sieltä koko valtakuntaa kuolemaansa asti.

Maxim Gorkin ja Vladimir Iljits Leninin mielestä täällä oli huomattavasti mukavampi suunnitella vallankumousta kuin Venäjällä.

Näyttelijä Grace Kelly pukeutui saarella aikansa huippumuotiin, caprihousuihin. Ja Capri oli ainoa oikea paikka Aristoteles Onassiksen ja ­Jacqueline Kennedyn kuherrus­kuukaudelle. Myös Sophia Loren ja Brigitte Bardot lomailivat saarella.

Nykyään Caprilla viihtyvät Harrison Ford, Julia Roberts ja Naomi Campbell, ja heidän vanavedessään heinä–elokuussa lähes puoli miljoonaa muuta turistia. Useimmat saapuvat päiväksi nähdäkseen maailman kauneimmaksi mainostetun paikan ja saarella lomailevia rikkaita ja kuuluisia.

Mutta rikkaita ja kuuluisia ei näe. He ovat paenneet huviloihinsa jyrkillä rinteillä. Niinpä vierailusta voivat jäädä ­mieleen vain tungos, kiire ja kalliit hinnat.

Jaakko Selin: Nämä ovat parhaimmat sinkkukohteet – mukana myös Capri

200 euroa lyhythihaisesta

Laivamatkustajat ovat jo pakkautuneet tiiviiksi muuriksi funicolarelle. Rinnejuna kiitää lähes pystysuoraa kalliorinnettä ylös kaupunkiin. Parin minuutin nousun jälkeen ­ryhmät täyttävät kaupungin pienen keskustorin.

Siellä kauhistellaan espresson, limoncellon ja appelsiini-granitan hintoja. Pyöritään ympyrää ja ihmetellään koralli­korujen ja merkkivaatteiden hintoja. Myyjiä se ei kiinnosta.

He tietävät, että 200 euron lyhythihaiselle miesten paidalle on omat ostajansa.

Jos tähän kehään jää, Caprista syntyy yhtä todellinen kuva kuin Helsingistä risteilymatkustajalle, joka pyörähtää pariksi tunniksi Kauppatorille.

Mutta tämä ei ole sinun kohtalosi. Kymmenen neliökilo­metrin saarelle mahtuu hienoja piilopaikkoja. Tule.

Pikkuvene alle satasella

Aluksi olemme kaukaa viisaita. Kävelemme laivalaiturilta kivistä ranta-aukiota sinne, missä sadat huviveneet keikkuvat altaassaan.

Vuokraamme veneen kuljettajineen kolmen tunnin uinti- ja maisema­kierrokselle saaren ympäri. Otamme tietenkin jahdin, jonka lakkapuiselle etukannelle mahtuu kolme ihmistä ja aurinkokatoksen alle kuusi. Kuka ­haluaa istua polvet sylissä, suolapärskeitä silmistä hieroen pienen moottoriveneen tuhdolla?

Jahti maksaa 130–150 euroa, pikkuvene vähän alle satasen. Kylmälaukun juomat sisältyvät hintaan, ja pyyhekin järjestyy. Tulihan uimapuku mukaan?
Sovimme reissun alkavan kolmen tunnin kuluttua. D’accordo, selvän teki.

Maailman olohuoneessa

Jono rinnejunan edessä on yhä pitkä. Niinpä istumme Caprille tyypilliseen, valkean pitkän avotaksin nahka­penkille ja hurautamme torin laidalle.

Kaikki 13 000 caprilaista kutsuvat toria Piazzettaksi. Viralliselta nimeltään se on Piazza Umberto. Suihkuseura­piireille se on salotto del mondo, maailman olohuone. Tämä on ainoita paikkoja, jossa ­julkisuuden henkilöt silloin tällöin näyttäytyvät.

Rohkeasti vain vapaaseen pöytään, muuten paikka menee muille! Otamme kuplivaa proseccoa tai spritzin aperolilla. 

Tärkeintä on rento tyylikkyys. Se ei vaadi Guccin paitaa, Louis Vuittonin laukkua eikä Cartierin kelloa, vain vaatteiden toisiinsa sopivia värejä ja istuvaa leikkausta.

Tarjoilijan nimi on on Davide tai Marco ja kohta kuulet, miten hänen mammansa laittaa totanit, pienet mustekala­pussit, pastan kanssa. Pastaksi valitsemme paccherit, koska niissä on samaa muotoa kuin mustekaloissa. Giusto, juuri niin.

Piazzettalla voi teatraalisesti esittää kaikki ne vuorosanat ja eleet, joita ei kotona kehtaa. Jos sen tekee luontevasti, niitä arvostetaan. Jokainen on oman näytelmänsä käsikirjoittaja, ohjaaja ja esittäjä. 

Ahdas tori kuuluu samaan sarjaan ilmiöitä kuin Mona Lisa tai Venetsia. Kun ne näkee, ihmettelee miten pieniä ne ovat. Saaren ensimmäisten kreikkalaissiirtokuntien akropolis sijaitsi tässä 400 vuotta ennen ajan­laskun alkua.

1930-luvulle piazzetta oli kala- ja vihannestori. Sitten Raffaele Vuotto keksi perustaa torimyyjille ja turisteille pienen baarin. Kun kahvi ja viini kävivät kaupaksi, muut seurasivat. Kurpitsat ja kultaotsa-ahvenet katosivat, tilalle tulivat kultakelloja ranteissaan roikottavat filmitähdet.

Rosmariinin ja villifenkolin keskellä

No niin. Lasi on tyhjä. Ei muuta kuin passeggiatalle, hidastetulle kävelylle jollekin torista irtoavalle pikku­kujalle. Via Camerellen luksus­liikkeissä voi vain miettiä, miksi ­laukun tai puseron hinta kohoaa kymmen­kertaiseksi, kun se
keikkuu puolen tunnin laivamatkan Napolista.

Kujilla huomaa myös, miten tarkkaan rajattuja polkuja matkailijat kulkevat. Muutama porrasaskelma ja mutka, ja olemme pyykkiä ripustavien caprilaisten parissa.

Pikkutavernoista, liha- ja kalakaupoista sekä hedelmä- ja vihanneskojuista painamme mieleen houkuttelevimmat. Niistä nimittäin ostamme
myöhemmin retkieväät.

Patikoimme Via Tiberiota vain 20 minuuttia, ja olemme jo kaukana Piazzettan hälinästä. Näissä kylämaisemissa kasvatetaan kaikki itse: persikat, viini, sitruunat, kurpitsat, munakoisot, tomaatit. Kypsät aprikoosit putoilevat aidan yli kivipoluille kuin meillä omenat syksyllä. Rosmariini ja villifenkoli rehottavat tuuheina pensaina.

Kukko kiekuu, aasi kiljuu. Korkeiden kiviaitojen välissä kapeana kiemurteleva Via Tiberio olikin ennen aasipolku niin kuin suurin osa sen sivuteistä. Kipuamme rauhallisesti: Monte Tiberio nousee noin 330 metriin.

Autolla ei pääse tänne. Vain sähkökäyttöiset tavarankuljetus­kärryt ja liikuntarajoitteisten kulkupelit saavat liikennöidä. Linnuille riittää laulupaikkoja rehevien pinjojen, palmujen ja sinisadeköynnösten siimeksessä.

Kivimuuri katkeaa tavan takaa komeaan kaariporttiin. Kurkistelu ei täällä ole tirkistelyä. Takorautasäleikön takaa alkavat pitkät kukkien ja köynnösten kattamat pylväskäytävät, joiden päässä siintää huvilan pääty.

Kaikki kauniit huvilat

Monet huvilat ovat yksityisiä, jotkut hotelleja. Salaperäinen ja oudon kaunis Villa Lysis on museoitu. Se tunnetaan myös Villa Ferseninä rakennuttajansa, 1900-luvun alussa eläneen omalaatuisen ja onnettoman ranskalaisen runoilijan ja aatelismiehen Jacques Fersenin mukaan.

Sinne vie polku hämärän, villikanien asuttaman tiheän metsän halki. Kulta­kirjailtuja marmoripylväitä, valkoista marmoria, vihreillä laatoilla katettuja terasseja ja huikaiseva maisema merelle. Saleissa ja portaikoissa saa vaeltaa
rauhassa.

Via Tiberio päättyy keisari Tiberiuksen palatsin, Villa Jovisin raunioille. Niiden kulmilla on sortunut majakka, josta vartiokaartin centurio vilkutti keisarin käskyt mantereelle. Valo­merkeistä ja niiden tulkinnasta riippuivat ylennykset, kuolemantuomiot, kurjuus ja kunnia.

Astelemme pienen mutta karun kauniin Astarita-puiston pinjojen alla tiheää neulasmattoa jyrkänteen reunalle. Kimmeltävällä Napolinlahdella kohoavat Ischian ja Procidan saaret, kauempana siintävät Sorrenton niemimaa, Salernonlahti ja Vesuviuksen tumma huippu.

Kipuaminen on vienyt kolme varttia. Alamäkeen matka sujuu joutuisammin. Pinjantuoksuinen tuuli puhaltelee hien niskasta. Kolibreilta näyttävät siivekkäät imevät villikukkia. Pilvet liukuvat kasvoille. Merellä voi nähdä valaan, delfiinejä tai sukellusveneen lipumassa Naton laivastotukikohtaan Napolissa.

Herkkujen saari

Lihakauppias kauhoo rasioihin ruokaa lasivitriinistä. Kylmää munakoisomuhennosta. Scarola-pinaatilla ja ricottajuustolla täytetty piirakka. Tuokkonen tuoreita metsämansikoita. Terttu makeita San Marzano -kirsikkatomaatteja. Pistaasipähkinöillä maustettuja taralli-suolakeksejä. Ja vielä torta capresea, saaren suklaakakkua.

Rinnejunaan ei ole ruuhkaa alaspäin. Turistit eivät ole vielä palaamassa lautoille. Napolissa töissä käyvät ­caprilaiset ovat lähteneet jo ajat sitten. Saamme rauhassa ihailla ­maisemia.

Kolmen tunnin veneajelu on sikermä aurinkoa, uiskentelua, historiaa ja kuka kukin on -luentoa. Kipparimme kiertää saaren ympäri ja esittelee rantojen ja kukkuloiden ­nähtävyydet. Hän taitaa caprilaisen mehevän juoruamisen taidon mutta tuntee hyvän maun rajat.

Kallioilla kasvaa enemmän loistohuviloita kuin puita. Ani harva niistä kuuluu caprilaisille. Ei edes tunnetun lehti­­­­mies-kirjailijan Curzio Malaparten Casa come me, itseni kaltainen talo. Terra­kotanpunainen soukka talo ­kaartuu jyrkkää kallionkielekettä mereen.

Malaparte kuvasi kirjoissaan toisen maailmansodan kauhuja. Suomi oli hänelle tärkeä. Hän oli jatkosodan aikana jopa pari vuotta Karjalan ja Lapin rintamilla. Sieltä hän kirjoitti värikkäitä ja taiteilijan vapaudella höystettyjä kuvauksia kuuluisimpaan kirjaansa Kaputt, joka julkaistiin 1946.

Suudelma onneen

Olemme Marina Piccolan pienvenesataman edustalla. ­Voimmeko ankkuroitua hetkeksi? Come no, ­miksikäs ei?

Pyöreiden pikkukivien kattamalla kodikkaalla rannalla caprilaisperheet ja matkailijat lojuvat sovussa, limittäin ja lomittain, tiiviisti kylki kyljessä. Italialaisella rannalla oma tila otetaan vajaan neliömetrin kaistaleelta. Yksityisyyttä kunnioitetaan silti tiukasti.

Samanlainen ranta on Bagno di ­Tiberio, Tiberiuksen ranta. Molemmilla on ravintolansa ja maksullinen alue, jolla voi vuokrata ­aurinko­tuolin ja -varjon. 

Kuuluisan Sinisen luolan edessä kelluu soutuveneiden jono. Sen hännille emme halua. Mennään vihreälle luolalle tai violetille ja valkoiselle. Kuljettajamme tuntee tietenkin tien saaren lähes pystysuorien kallioiden kauneimpiin luoliin ja ­syvänteisiin.

Vihreällä luolalla uimme hitaasti kiven, veden ja ­korallin väreistä nauttien. Välillä kellumme selällämme aurinkoa ahmien. Veneessä suihku pesee suolan iholta. Eväät maistuvat.

Enää puuttuvat vain Faraglionit. Kolmen meressä ­seisovan, yli sata metriä korkean kallion muodostelma on Caprin ­tunnus. Kun vene ajaa keskeltä niiden läpi, suudelkaa. Saatte ­pitkän onnen. Ja vaikkette saisikaan, se tuntuu mukavalta.

Vene kaartaa takaisin satamaan. Paluulautoissa on nyt tilaa, parin tunnin päästä ei. Kaikkea emme ehtineet, mutta juuri rajaamisen taito tekee päivästä onnistuneen. Seuraavaan kertaan jää Anacapri ja siellä Axel Munthen kuuluisa Huvila meren rannalla.

Maalaisserkun syleilyyn

Ja onhan heti aamulla vuorossa Procida, Napolinlahden saarista vähiten tunnettu, Caprin kiltti maalaisserkku. Se on halvempi, hiljaisempi, köyhempi ja pienempi. Mutta yhtä kaunis ja yhä hyvin aito kalastajasaari.

Antiikin kreikkalaistaruissa ­titaanit kävivät Prochytan edustalla taistelujaan. Roomalaiset rakensivat sinne kesähuviloitaan. Vandaalit ja gootit keskittyivät ryöstämään niitä. Siksi saarelaiset tapaa edelleen Terra Muratasta, muureilla suojatusta keskiaikaisesta kaupungista ja linnoituksesta. Värikkäät pienet talot roikkuvat sataman yllä, toisiinsa kiinni kasvaneina.

Procida on napolilaisten Suomenlinna. Perheet, jotka eivät viihdy turistien seassa, tulevat tänne kävelemään, piknikille, uimarannalle ja lounaalle.
Simpukka-annoksessa on vuorellinen höyryäviä sinisimpukoita. Miekkakala-annos on uhkea vadillinen carpaccion tapaan leikattuja tuoreita viipaleita, lisänä sitruunaa ja leipää. Ecco così. Mitä hienostelemaan. Maku ja tuoreus ovat tärkeintä.

Aterian päätteeksi ravintolan kalastaja-venemies-hovi­mestari ajaa meidät moottoriveneellään takaisin satamaan.

Ruokalevolle ainoa oikea paikka on hotelliksi ­muutetun ­vartiolinnan, La Vignan puutarha. Siellä on ­viljelty viiniä ­roomalaisajoilta asti. Uhkeassa, viehättävällä tavalla villiksi jätetyssä keitaassa kukkivat ruusut. Puiden siimekseen on sijoiteltu lepotuoleja.

Kuljemme polun ylle kaartuvan viiniköynnöksen alla näköalapenkeille. Törmä on jyrkkä. Lehtimajasta näkyy aavalla ­ulapalla taivaan- ja merensinen puolivälissä tuttu ­auringon­ottaja.

Ciao, bella! vilkutamme Caprille.

Osallistu ja keskustele: Garda - matkavinkkejä?

Lautalla lomalle 13–20 eurolla

Kantosiipialukset, autolautat ja vesibussit vievät Sorrentosta tai Napolista Caprille, Procidaan, Positanoon, Ischiaan, Amalfiin, Napoliin ja Pozzuoliin.
Sorrento on Napolia helpompi lähtö- ja vaihtosatama. Vesi­liikenne on säännöllistä ja tiheää.

Järjestettyä kierto­matkaa ei kannata ostaa, sillä reissu on helppo järjestää itse. ­Alus­tyypistä riippuen lippu ­maksaa 13–20 euroa.

Meno-paluulippua lautalle ei välttämättä kannata ostaa, sillä Positanoon tultuaan saattaakin tehdä mieli jatkaa Amalfiin ja palata sieltä suoraan Napoliin.

Suuret autolautat ovat ­halvimpia, mutta ne eivät ­liikennöi Napolin Molo Beverellon matkustajasatamasta vaan ­reilun kilometrin päästä Calata
di ­Massan syväsatamasta. Kilometri on pitkä matka helteessä.Napolissa on vaivatonta nousta circumvesuvianaan, ­kaikilla Napolin ja Sorrenton välisillä asemilla pysähtelevään paikallis­junaan.

Suosittuihin väliasemiin ­kuuluvat antiikin ulko­museot, Vesuviuksen tulivuoren­purkauksen hautaamat Pompeji ja Herculaneum.

Pysähtyä kannattaa myös metripizzan kotikylässä Vico Equensessa ja kamee­korujen keskuksessa Torre del Grecossa.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com