Kahvittelua, kylissä kiertelyä, tavernoissa istuskelua, maisemista juopumista. Sitä on elämä aurinkoisella Kyproksella.

Terassilla istuu nuoria ja vanhoja ­miehiä iltapäivän siesta­tunnelmissa. Osalla on edessään pikkuruinen kahvi­lasi, toisilla vettä ­väkevämpää zivaniaa. Tilaan limonadaa, ­virkistävää sitruunajuomaa.

– Minä tarjoan, huikkaa viereisen pöydän ikämies tarjoilijalle.

Hämmennyn, mutta kyproslainen ystäväni Andros ­rauhoittelee. Tarjoaminen on saaren tapa.

Olemme tarjoilijan kanssa paikan ainoat naiset. Entis­aikaan kahvilat oli tarkoitettu vain miehille.

– Naisilla oli omat ompeluseuransa. Kahvilassa ­puhuttiin miesten juttuja ja rentouduttiin. Nykyään nainenkin voi tulla kahvilaan. Tosin vanhemmat naiset, kuten oma äitini, eivät tule, Andros kertoo.

Yiannisin tavernassa Kathikasin kylässä Pafoksen lähellä saa hyvää ruokaa. Viininlehtikäärylät syntyvät käsityönä.

Tarjoilijatyttö kutsuu minut pieneen keittiöön ja näyttää, miten kyproslainen kahvi keitetään. Kun vesi on kiehunut, pientä kuparipannua seisotetaan hetki kuumassa tuhkassa. Eipä aikaakaan, kun kahvi jo kiehahtaa. Pannu ­nostetaan tuhkasta, kahvi sekoitetaan ja kiehautetaan uudelleen ­tuhkan päällä. Näin saadaan hyvä vaahto.

Kyproslaiset juovat vahvaa purukahvia. Se auttaa jaksamaan, ja sillä toivotetaan vieras tervetulleeksi. Kahvista ei kannata kieltäytyä kuin erittäin hyvästä syystä. Katsotaanpa, kuinka monta kahvikupillista saan viikon saldoksi.

Vasenta kaistaa

Istumme vuokra-autoon vasta, kun olemme tehneet mieli­kuvaharjoituksia vasemmanpuoleisesta liikenteestä ja opetelleet vaihtamaan vaihteet vasemmalla kädellä. Miten muistaa ajaa liikenneympyrään vasemmalta puolelta ja ­risteyksen jälkeen ryhmittyä vasemmalle kaistalle?

Pysähdymme ensi kertaa jo neljän kilometrin päässä Agia Napasta. Reippailija pääsisi Pantahou-rannalle kivettyä kävely- ja pyöräilytietä pitkin. Vesi kimmeltää turkoosina lahden poukamissa. Vedenrajan luolat ovat kuin taiteilijan luomuksia. Kalastajat ovat löytäneet omat soppensa kaarimaisesta luolasta. Kaloja kuivatetaan auringossa kalliolla.

Ihailemme näkymää ylhäältä. Lisää luonnonkaunista nähtävää on muutaman kilometrin päässä Cape Grecossa.

Moni ajaa tänne rantakirpulla ja testaa taitojaan hiekka pöllyten. Urheilullisimmat polkevat perille maastopyörällä.

Kuljemme muutaman kilometrin pituisen, kukkulan ympäri kiertävän luontopolun. Vastapäätä aukeaa näkymä Konnos-lahdelle, paikkakunnan parhaalle rannalle.

Kaksi munkkihyljettä pyörii vedessä kalastuspuuhissa. Jopa 300-kiloisiksi kasvavia välimerenmunkkihylkeitä elää täällä enää alle kymmenen yksilöä. Uhanalaiset eläimet viihtyvät alueen luolissa.

Piskuinen kappeli nököttää kallionkielekkeellä. Sen sanotaan suojelevan merellä liikkuvia. Messuja pidetään harvoin, mutta kirkko on avoinna kaikille. Suloisia pikkukirkkoja on Kypros täynnä.

Kappelin juurelta pääsee kallioportaita luolaan, joka on suosittu suolanhakupaikka. Luoliin kertyy talvella niin paljon suolaa, että siitä riittää monelle. Suolaa kerätään kaislakoriin, kuivataan pari viikkoa ja ripotellaan ruokiin.

Mamman reseptillä

Protaraksen päätien varressa herra Turskaksi ­kutsuttu Loukas myy herkullista brittiruokaa, fish & chipsiä. Paikka on lähes ainoa, joka palvelee siestan aikaan. Tämä ei silti ole pysähtymisen tärkein syy.

Moni kehuu, ettei ole missään saanut yhtä hyvää friteerattua kalaa ja ranskalaisia kuin täällä. ­Kohtelias, brittiaksentilla puhuva Loukas ­pyörittää äitinsä perustamaa ruokapaikkaa. Äiti hääräilee edelleen keittiössä tai missä tarvitaankin.

Tällaisia ovat useimmat Kyproksen ­ravintolat. Äitien reseptit toimivat sukupolvesta toiseen, ja hyvällä onnella kauhan varressa on itse mammakin. Eläkeikä sikseen.

Bileistään kuuluisan Agia Napan luostarin pihalla kasvaa suuri vuorivaahtera, jonka alla Nobel-­palkitun kirjailija-runoilija Giorgios Seferiksen ­sanotaan istuneen kirjoittamassa. Uudessa Thalassa-museossa saa reippaan annoksen saaren historiaa ja voi tutustua saaren lintuihin, kaloihin ja nisäkkäisiin, täytettyinä.

Kaupungintalolla törmään hymyilevään paris­kuntaan. Irlantilaiset Aishling ja Anthony ovat juuri saaneet toisensa ja kohottavat maljoja. He poseeraavat mielellään valokuvissa, ja toivotan heille onnea.

Häämatkailu on suosittua. Monet hotellit ovat erikoistuneet siviilivihkimisiin ja järjestävät kaiken valokuvaajasta kukka-asetelmiin. Kaksi­kerroksinen bussi, jonka hääväki on vuokrannut käyttöönsä, on tavallinen näky. Juhlinta kuuluu usein kauas.

Zooulan luo

Arsos on pieni vuoristokylä, jonne ajaa parissa ­tunnissa Agia Napasta. Välillä pysähdymme, kun vuohilauma ylittää tien. Vuohien vauhtia ­nopeuttaa innokas turisti, joka haluaisi valokuvata suloiset pikku­kilit ja otsaharjaansa heittelevän vuohipukin.

Vuoret viheriöivät läpi vuoden. Jos tänne ­sattuu keväällä, saa nauttia kukkaloistosta. Kirsikankukat, unikot ja vihreä tausta ovat kuin maalauksesta.

Arsokseen tullessamme aurinko on jo laskenut. Kyläaukio on hiljainen, mutta kahvilassa istuu vielä pari miestä. Yksi viittilöi meille neuvoakseen tietä.
Kujat ovat niin kapeita, että niillä mahtuu ­ajamaan vain yksi auto kerrallaan. Silloinkin saa varoa, ­etteivät sivupeilit mene rikki.

Saamme automme parkkiin laskemalla tarkoin edessä ja takana vapaana olevia senttejä.

Majoitumme entisöityyn kivitaloon, jonka piha-aukiota koristavat isot ruukut, köynnökset ja puut. Suuressa uunissa pihan keskellä paistuu leipiä. Ruoka on jo odottamassa, ja illastamme emäntämme Zooula Koukonin ja norjalaisen pariskunnan kanssa.

Herkuttelemme korianterilla maustetulla afelia-possupadalla, paistetuilla kapriksenoksilla, salaatilla ja halloumi-juustolla. Taas syön itseni ähkyyn. ­Keittiössä odottaa vielä pellillinen tuoretta baklavaa.

Zooula kertoo viettäneensä talossa lapsuutensa kesät isoäidin huomassa. Lapset kylvetettiin isoissa saviruukuissa. Pesuaine oli tuhka, joka liotti parkkiintuneen lian. Kolme vuotta sitten mummola muutettiin majoitusliikkeeksi.

Zooula saa puhelun. Huomenna hän palaa päiväksi kotiinsa Limassoliin järjestämään ystävänsä kanssa hyväntekeväisyystapahtumaa. Naiset keräävät ruokaa ja tekevät paketteja köyhtyneille perheille.

Talouskriisi ahdistaa monia, mutta moni kyproslainen myös auttaa saarensa vähäosaisia.

– Joillakin lapsilla ei ole mitään syötävää. En ­pystyisi enää nukkumaan, jollen auttaisi heitä.

Autan käyttämällä hyväksi suhteitani ja pyytämällä lahjoituksia yrityksiltä ja tehtailta. Moni osallistuu ilahduttavan avokätisesti, Zooula kiittelee.
insinööristä yrttimieheksi.

Pähkinäleivos maistuu makealta vuoriteen kera – niin paikalliset kutsuvat yrttiteetä. Teehen voidaan käyttää sekä tuoreita että kuivattuja yrttejä. Niitä ­kasvaa vuorilla riittämiin. Sen opimme, kun saamme oppaaksemme luontoapteekkari Christos Kayiaksen.

Nuori valaistusinsinööri päätti muutama vuosi ­sitten muuttaa äitinsä kotikylään viettämään ­rauhallista elämää ja perusti sinne teehuoneen.

Luontopolulla maistamme minttua, jota kasvaa purojen varsilla, ja keräämme terveellistä villi­parsaa. Christos kertoo yrttien vaikutuksista ja luonnon­lääkkeistä. Oppinsa nuori mies sai edesmenneeltä isoäidiltään.

– Jopa kylän vanhukset ­kyselevät minulta apua vaivoihinsa. Niin paljon yrtti­tuntemukseni on jo ­saanut mainetta, Christos ­nauraa.

Vakituisia asukkaita Arsoksessa on vain ­muutama. Jos sinne ei saada nuorta väkeä, kylä kuolee pois. Christos järjestää kaikenlaisia tapahtumia, siivoaa luontopolkua ja kerää ihmisiä tekemään asioita yhdessä.

– Olen onnellinen täällä. On mukavaa, kun ­matkailijoita käy ja he viihtyvät, mutta toivon, että ­paikan henki säilyy alkuperäisenä. En toivo tänne bussi­lasteittain väkeä joka päivä.

Villiruusua kylähullulle

Palatessamme Christosin teehuoneessa ei ole ketään, mutta ovet ovat avoinna. Arsoksessa ei ole tapana lukita ovia. Kaikki tuntevat toisensa, ja jos Christos on poissa, pitävät kyläläiset puotia silmällä.

Ovelle ilmestyy Achilleas, kylähullu, kuten Christos hänet hellästi esittelee. Pienikokoinen mies saa käteensä kupin villiruusuteetä. Yli 80-vuotiaille ryppyisille ­kasvoille ilmestyy hauska virne.

Hyvä maaperä, kuuma kesä ja leuto talvi ­tekevät Arsoksen alueesta otollisen viininviljelylle. ­Pafoksen liepeillä, Tsalapatiksen tilalla pääsemme ­maistelemaan Merja ja Andreas Chrysostomoun tuottamaa viiniä, rypäle on ­chardonnay.

Artesaaniksi Suomessa opiskellut Merja päätyi ­Kyprokselle tavattuaan Andreaksen. Viinin­valmistuksen lisäksi Merja huovuttaa ja tekee koruja betonista ja ­paperista.

Loman voisi viettää jo pelkästään kiertämällä ­saaren viinireittejä. Pafoksen alueella reittejä on yhteensä ­seitsemän: kuusi viinireittiä ja yksi commandaria-reitti.

Jälkiruokaviini commandaria on kyproslaisten ­ylpeydenaihe: rusinainen, täyteläinen juoma päättää joka aterian.

Nypläystä ja taontaa

Pitsinnyplääjistään ja hopeasepistään tunnettu Pano Lefkaran kylä Troodos-vuorten juurella sopii ­rauhoittumiseen.

Asumme entisöidyssä kivitalossa ­keskellä kylää. Sieltä on mukava tehdä kävelyretkiä ja ihastella pihojen kukkaloistoa, kaariportteja ja ikkunaluukkuja.
Kylän naiset tekevät yhä käsitöitä elannokseen. He istuvat kadulla ja antavat ohikulkijan mieluusti ­ihastella töitään.

Miehet jatkavat melkein poikkeuksetta ­esi-isiensä ammatissa hopeaa takoen. Kylän kaupoista voi ostaa vaikka pienen korun tai kokonaisen pöytä­hopeakirstun.

Kun herään sunnuntaiaamuna, aamuvirkku matkakumppanini on jo käynyt messussa lähellä sijaitsevassa kirkossa.

Aamiaista nautimme puutarhassa. Tarpeet siihen saamme lähikaupasta ja jääkaapista.

Kananmunista näkee, että ne tulevat läheltä. Kaikki ovat eri kokoisia ja höyhenhahtuvien koristamia. Vasta­puristettu appelsiinimehu ei voisi ­maistua ­makeammalta. Nappaan pihalta tuoksuvan ­rosmariinioksan kotiin viemiseksi.

On aika laskea viikon saldo. Neljäkymmentä­seitsemän kuppia vahvaa ­kyproslaista kahvia.

Artikkeli on ilmestynyt Matkaoppaan numerossa 7/2014.

Katso myös muut Matkaopas-lehden minioppaat

AGIA NAPA
Thalassa-museo  Vanhan mallin mukaan tehty purjelaiva ja täytetyt kilpikonnat kiinnostavat myös lapsia. Liput 4 €. Krio Nero Avenue 14, Agia Napa.
Siviilivihkiminen  Kunnantalolla noin 300 €. Moni hotelli myy hää­paketteja. marrrymecyprus.com
Paikallisbussi  Cape Grecoon, 2 €.
Polkupyörä  Viikoksi 50 €, päiväksi 8 €.

ARSOS
Hotelli Arsorama  2 hh alkaen 100 €. ­Kostenas Street 2–4, St. Philip ­Central Square, Arsos. Puh. +357 2581 7000. www.arsorama.com.cy

Arsos Tea Shop  Puh. +357 9657 9281. arsosteashop.webs.com
Lisätietoa  www.arsos.org

PAFOS
Viinitarha  Tsalapatis Winery, ­Christo­doulou Street 2 N. Polemi, Pafos.
Puh. +357 7000 6664.  wineriescyprus.com/tsalapatis-winery

PANO LEFKARA
Ample Places  Yksityisen perheen pitämä majapaikka vanhassa kivi­talossa. Toisessa on kaksi makuuhuonetta, ­toisessa galleriamainen tila. Alkaen
24 € yö/henkilö. Puh. +357 9961 3771. www.ampleplaces.com

Lisätietoa  www.lefkara.org.cy

 

SYÖ TÄÄLLÄ

  • Mr. Cod Fish & chips -ravintola  Iso fish & chips-annos 7,50 €, iso salaatti 3,60 €. Protaraksen pääkadun varrella lähellä Agia Napaa.
  • Tasties Cafe  Kaunein näkemäni kahvila. Hauskat britti-omistajat ovat kunnostaneet 1815 ­rakennetun kivi­talon. Portaissa on kirjapinoja, ­nurkassa piano, jonka ääreen isäntä hyppää keittiöstä soittamaan jazzia. Tai hän ottaa esiin saksofonin ja viihdyttää vieraita tummin soinnuin. Ruoka on huolella tehtyä ja hyvää, annokset 6–10 €. Timious Stavtou Street 38, Pano Lefkara.
  • Hondros  Kyproslaisia perinne­herkkuja kohtuuhintaan. Pafoslainen perheravintola vanhassa kivitalossa. Apostolos Pavlos Avenue 96, Pafos.
  • Ariadne  Herttainen Ariadne-emäntä kokkaa ja tarjoilee perheenjäsenten ja sukulaisten avustamana. Tämän veroista liha-mezzeä saa hakea, joten tänne tullaan kaukaakin syömään. Old road, Vasa.
  • Pelican  Ravintolan vene hakee kalat ja äyriäiset suoraan merestä. Paikan maskottipelikaanit nappaavat mielellään osinkonsa saaliista. Apostolos Pavlos Avenue 102, Pafoksen satama.
Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Kypros tarjoilee herkkupaloja rannoilla ja vuorilla

Kypros oli ensimmäisiä matkakohteitani ja siksi sillä on erityinen paikka sydämessäni. Olimme siellä tammikuussa jolloin ilmat olivat passelit kiertää saarta, kuumuus ei ollut haittana. Varsinkin Pafokessa Afroditen Syntymäpaikka Petra tou Romiou teki vaikutuksen. Päivä oli aurinkoinen ja meri sininen, tuuli toi vaahtoa rantaan kallioiden eteen, oli helppoa kuvitella Afroditen nousevan vaahdosta. Minua olisi kiinnostanut myös Turkin puoleinen Kypros mutta silloin sinne ei ollut vielä...
Lue kommentti

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

Saariston Rengastie: Hyvä tietää

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com

Moni kokenut matkailija pitää juuri tällaisesta kaupungista, jossa välitön tunnelma tarttuu. Tutki kauppahallit, appelsiinipuutarhat ja jalkapallostadionit.

1. Taiteilijan talo 

Sitruspuut tuoksuvat, oksilla appelsiinit riippuvat raskaina. Suihkulähde livertää kilpaa pikkulintujen kanssa espanjalaisen impressionistin Joaquín Sorollan (1863–1923) entisen kodin puutarhassa.

Paikka on hämmentävä keidas harmaalla toimistoalueella, lapset leikkivät pihassa mielellään. Talo on valmistunut vuonna 1911, ja se on jätetty sellaiseksi kuin se oli taiteilijan kuollessa. Lähes yhdeksän metriä korkeassa ateljeessa pääsee nauttimaan maalauksista kaikessa rauhassa. Teokset tulvivat valoa.

Joaquín Sorolla oli Espanjan tunnetuimpia maalareita. Hän oli kotoisin merellisestä Valenciasta. Ehkäpä siksi hänen töihinsä ovat erityisen tunnelmallisesti tallentuneet kesähetket ja lasten vesileikit.

Museoitu koti on täynnä taidetta.
Museoitu koti on täynnä taidetta.

Vuonna 1899 Sorolla maalasi kuuluisan työn poliota sairastavista lapsista kylpemässä alasti hiekkarannalla munkin valvonnassa.

Madrid tunnetaan taiteestaan. Lähekkäin sijaitsevat Pradon, Reina-Sofian ja Thyssen-Bornemiszan museot ovat maailmankuuluja. Kultaisen kolmion taidepalatseihin verrattuna Sorolla-museo on ihanan intiimi kokemus.

  • Sorolla-museo, General Martínez Campos 37.
    Metro: Iglesia tai Rubén Darío.

2. Ihmettele kuin Liisa Ihmemaassa 

Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.
Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.

Jos sinua on aina harmittanut, ettet ole päässyt Hullun Hatuntekijän teekutsuille, tule tänne.

Kahvilan nimi tarkoittaa salaista puutarhaa. Siellä vierailu on kuin astuisi kirjailija Lewis Carrollin Liisan Ihmemaahan. Katossa killuu pieniä kuumailmapalloja, ja vessaan vievien portaiden kaiteet ovat kuin herkulliset Polka-karamellipötköt.

Kahvilaan kannattaa tulla vasta illan tummuttua, jotta voi ihastella kaikkia yksityiskohtia kynttilöiden ja nurinkuristen lamppujen valossa.

Kaakaolistalla on 20 makua, kuten After Eight -suklaajuoma, kaakao Pieni suklaapuoti -elokuvan tyyliin ja argentiinalainen kaakao.

"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.
"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.

Paikka on oikeastaan paljon muutakin kuin kahvila. Sisustus on ihana sekamelska ja listalta löytyy myös ruokaa, viinejä ja drinkkejä. Jos tilaa pullon kuohuvaa, se saatetaan tarjoilla saappaan sisällä. Pirtelön kanssa voi kiepsahtaa katosta riippuvaan puutarhakeinuun.

Samalla kadulla on muitakin kiinnostavia herkuttelupaikkoja.

3. Nauti ihanista, edullisista tapaksista 

Madridilainen rakastaa kauppahalleja eli mercadoja. Niihin mennään viettämään iltaa perheen ja ystävien kanssa. Tärkeintä hyvän seuran lisäksi ovat pikkusuolaiset alkupalat, tapakset.

Kauppahallit ovat loistava paikka tutustua kaupungin nautiskelevaan ja iloiseen elämäntyyliin. Suomalaisista kauppahalleista ne eroavat paljon.

Tunnetuin on ydinkeskustassa sijaitseva majesteettinen Mercado de San Miguel, jossa on eniten turisteja.

Trendikkäässä Chuecan kaupunginosassa sijaitsevan Mercado de San Antónin koko toinen kerros on omistettu tapastiskeille. Suositeltavinta on nauttia kesäilloista kattoterassilla, jossa on baari.

San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.
San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.

Todellista paikallistunnelmaa etsivän kannattaa vierailla Lavapiésin kaupunginosan Mercado de San Fernandossa, joka on alueen asukkaiden olohuone viikonloppuisin.

Hyvällä tuurilla siellä voi sunnuntai-iltapäivisin päästä seuraamaan riehakasta swing-tanssia, sillä hallissa järjestetään myös tanssiopetusta ja swing-kemuja.

Tunnelma kauppahallissa on lapsiystävällinen, ja pikkuiset ovat tuttu näky myös tanssilattialla.

  • Mercado de San Miguel, Plaza de San Miguel.
    Metro: Opéra.
  • Mercado de San Antón,  Augusto Figueroa 24.
    Metro: Chueca.
  • Mercado de San Fernando,  Embajadores 41.
    Metro: Embajadores.

4. Sovita pikolinokset ja espadrillot 

Espanja on kenkäfanin taivas. Jalkineteollisuudella on siellä pitkät perinteet, ja espanjalaiset pitävät usein jalkineensa hyvin siisteinä. Kotonakaan ei olla sukkasillaan.

Madridista löytyy huomattavan paljon kenkäkauppoja, joissa myydään pääosin Espanjassa valmistettuja kenkiä.

Tarjonta vaihtelee klassisista espadrillo-kangassandaaleista (espanjaksi alpargata) tossuihin ja laadukkaisiin nahkakenkiin.

Mukavia espadrilloja hakevan kannattaa käydä Plaza Mayorin lähellä sijaitsevissa liikkeissä Casa Hernanzissa ja Lobossa. Niissä myydään myös hauskoja lasten flamencokenkiä.

Kenkiä rakastavan ykköskatu on ydinkeskustan ostosalueen Calle Augusto Figueroa, jolla hyviä jalkinekauppoja odottaa vieri vieressä. Jos täältä ei löydy sopivia kenkiä, ei mistään.

Myös Pikolinos-merkin liikkeet kannattaa tarkistaa, vaikka supertyylikkäät kävelykengät maksavat yleensä yli sata euroa. Laadusta on järkevää maksaa.

  • Casa Hernanz, Toledo 18.
    Metro: La Latina
  • Calzados Lobo, Toledo 30.
    Metro: La Latina
  • Pikolinos, Calle Fuencarral.
    Metro: Gran Vía

5. Pompota kuin kunkku 

Madridilaiset suhtautuvat jalkapalloiluun vakavasti, onhan kaupungilla kaksi maailmanluokan joukkuetta: Real Madrid ja Atlético Madrid.

Madridin baareissa on hyvä tunnelma aina, kun joukkueet ovat kentällä. Espanjan pääsarjan lisäksi etenkin Mestareiden liiga -ottelut saavat kansan liikkeelle.

Real Madridin real viittaa kuninkaalliseen. Joukkueen kotikentällä, Santiago Bernabéun stadionilla, järjestetään opastettuja kierroksia. Jopa pelaajien pukukoppiin pääsee haistelemaan Cristiano Ronaldon ja kumppaneiden tuoksua. Liput otteluihin maksavat 30–700 euroa. Halvin paikka sijaitsee piippuhyllyllä.

Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.
Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.

Harva tietää, että Madridissa pelaa kolmaskin usein Espanjan pääsarjassa kilpaileva joukkue: Rayo Vallecano. Vallecasin nuhjuisen työläiskaupunginosan oma jengi on alueen asukkaiden lemmikki, ja pienen kotistadionin otteluissa on hurmoksellinen tunnelma.

6. Nauti lasten ja eläinrakkaiden kanssa 

Madridissa lapset kulkevat aikuisten menossa mukana useammin kuin Helsingissä tai Oulussa. Lasten läsnäolo on osa kaupungin viehätystä.

Piknik keskustan upeassa Retiron puistossa on hauskaa ajanvietettä kaikenikäisille. Puistossa on erikseen leikkipaikkoja, ja eväskorin saa täyteen kaupungin lukuisissa leipomoissa, konditorioissa ja ruokakauppojen runsailla juusto- sekä kinkkuhyllyillä.

Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.
Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.

Faunia-eläinpuistoon on luotu erilaisia ekosysteemejä, kuten viidakko ja napapiirit, joissa voi tutustua alueiden lajistoon. Monia eläimiä pääsee koskettamaan. Puistossa seikkailee esimerkiksi apinoita ja pingviinejä.

Hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva huvipuisto tarjoaa laitteita hurjapäille. Houkuttimena on Warnerin piirroselokuvista tuttuja teemanähtävyyksiä, kuten Supermies-talo.

  • Retiron puisto, Plaza de la Independencia 7.
    Metro: Retiro.
  • Faunia-puisto, Avenida de las Comunidades 28.
    Metro: Valdebernardo. faunia.es.
  • Huvipuistoon pääsee bussilla keskustasta. parquewarner.com

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.