Kahvittelua, kylissä kiertelyä, tavernoissa istuskelua, maisemista juopumista. Sitä on elämä aurinkoisella Kyproksella.

Terassilla istuu nuoria ja vanhoja ­miehiä iltapäivän siesta­tunnelmissa. Osalla on edessään pikkuruinen kahvi­lasi, toisilla vettä ­väkevämpää zivaniaa. Tilaan limonadaa, ­virkistävää sitruunajuomaa.

– Minä tarjoan, huikkaa viereisen pöydän ikämies tarjoilijalle.

Hämmennyn, mutta kyproslainen ystäväni Andros ­rauhoittelee. Tarjoaminen on saaren tapa.

Olemme tarjoilijan kanssa paikan ainoat naiset. Entis­aikaan kahvilat oli tarkoitettu vain miehille.

– Naisilla oli omat ompeluseuransa. Kahvilassa ­puhuttiin miesten juttuja ja rentouduttiin. Nykyään nainenkin voi tulla kahvilaan. Tosin vanhemmat naiset, kuten oma äitini, eivät tule, Andros kertoo.

Yiannisin tavernassa Kathikasin kylässä Pafoksen lähellä saa hyvää ruokaa. Viininlehtikäärylät syntyvät käsityönä.

Tarjoilijatyttö kutsuu minut pieneen keittiöön ja näyttää, miten kyproslainen kahvi keitetään. Kun vesi on kiehunut, pientä kuparipannua seisotetaan hetki kuumassa tuhkassa. Eipä aikaakaan, kun kahvi jo kiehahtaa. Pannu ­nostetaan tuhkasta, kahvi sekoitetaan ja kiehautetaan uudelleen ­tuhkan päällä. Näin saadaan hyvä vaahto.

Kyproslaiset juovat vahvaa purukahvia. Se auttaa jaksamaan, ja sillä toivotetaan vieras tervetulleeksi. Kahvista ei kannata kieltäytyä kuin erittäin hyvästä syystä. Katsotaanpa, kuinka monta kahvikupillista saan viikon saldoksi.

Vasenta kaistaa

Istumme vuokra-autoon vasta, kun olemme tehneet mieli­kuvaharjoituksia vasemmanpuoleisesta liikenteestä ja opetelleet vaihtamaan vaihteet vasemmalla kädellä. Miten muistaa ajaa liikenneympyrään vasemmalta puolelta ja ­risteyksen jälkeen ryhmittyä vasemmalle kaistalle?

Pysähdymme ensi kertaa jo neljän kilometrin päässä Agia Napasta. Reippailija pääsisi Pantahou-rannalle kivettyä kävely- ja pyöräilytietä pitkin. Vesi kimmeltää turkoosina lahden poukamissa. Vedenrajan luolat ovat kuin taiteilijan luomuksia. Kalastajat ovat löytäneet omat soppensa kaarimaisesta luolasta. Kaloja kuivatetaan auringossa kalliolla.

Ihailemme näkymää ylhäältä. Lisää luonnonkaunista nähtävää on muutaman kilometrin päässä Cape Grecossa.

Moni ajaa tänne rantakirpulla ja testaa taitojaan hiekka pöllyten. Urheilullisimmat polkevat perille maastopyörällä.

Kuljemme muutaman kilometrin pituisen, kukkulan ympäri kiertävän luontopolun. Vastapäätä aukeaa näkymä Konnos-lahdelle, paikkakunnan parhaalle rannalle.

Kaksi munkkihyljettä pyörii vedessä kalastuspuuhissa. Jopa 300-kiloisiksi kasvavia välimerenmunkkihylkeitä elää täällä enää alle kymmenen yksilöä. Uhanalaiset eläimet viihtyvät alueen luolissa.

Piskuinen kappeli nököttää kallionkielekkeellä. Sen sanotaan suojelevan merellä liikkuvia. Messuja pidetään harvoin, mutta kirkko on avoinna kaikille. Suloisia pikkukirkkoja on Kypros täynnä.

Kappelin juurelta pääsee kallioportaita luolaan, joka on suosittu suolanhakupaikka. Luoliin kertyy talvella niin paljon suolaa, että siitä riittää monelle. Suolaa kerätään kaislakoriin, kuivataan pari viikkoa ja ripotellaan ruokiin.

Mamman reseptillä

Protaraksen päätien varressa herra Turskaksi ­kutsuttu Loukas myy herkullista brittiruokaa, fish & chipsiä. Paikka on lähes ainoa, joka palvelee siestan aikaan. Tämä ei silti ole pysähtymisen tärkein syy.

Moni kehuu, ettei ole missään saanut yhtä hyvää friteerattua kalaa ja ranskalaisia kuin täällä. ­Kohtelias, brittiaksentilla puhuva Loukas ­pyörittää äitinsä perustamaa ruokapaikkaa. Äiti hääräilee edelleen keittiössä tai missä tarvitaankin.

Tällaisia ovat useimmat Kyproksen ­ravintolat. Äitien reseptit toimivat sukupolvesta toiseen, ja hyvällä onnella kauhan varressa on itse mammakin. Eläkeikä sikseen.

Bileistään kuuluisan Agia Napan luostarin pihalla kasvaa suuri vuorivaahtera, jonka alla Nobel-­palkitun kirjailija-runoilija Giorgios Seferiksen ­sanotaan istuneen kirjoittamassa. Uudessa Thalassa-museossa saa reippaan annoksen saaren historiaa ja voi tutustua saaren lintuihin, kaloihin ja nisäkkäisiin, täytettyinä.

Kaupungintalolla törmään hymyilevään paris­kuntaan. Irlantilaiset Aishling ja Anthony ovat juuri saaneet toisensa ja kohottavat maljoja. He poseeraavat mielellään valokuvissa, ja toivotan heille onnea.

Häämatkailu on suosittua. Monet hotellit ovat erikoistuneet siviilivihkimisiin ja järjestävät kaiken valokuvaajasta kukka-asetelmiin. Kaksi­kerroksinen bussi, jonka hääväki on vuokrannut käyttöönsä, on tavallinen näky. Juhlinta kuuluu usein kauas.

Zooulan luo

Arsos on pieni vuoristokylä, jonne ajaa parissa ­tunnissa Agia Napasta. Välillä pysähdymme, kun vuohilauma ylittää tien. Vuohien vauhtia ­nopeuttaa innokas turisti, joka haluaisi valokuvata suloiset pikku­kilit ja otsaharjaansa heittelevän vuohipukin.

Vuoret viheriöivät läpi vuoden. Jos tänne ­sattuu keväällä, saa nauttia kukkaloistosta. Kirsikankukat, unikot ja vihreä tausta ovat kuin maalauksesta.

Arsokseen tullessamme aurinko on jo laskenut. Kyläaukio on hiljainen, mutta kahvilassa istuu vielä pari miestä. Yksi viittilöi meille neuvoakseen tietä.
Kujat ovat niin kapeita, että niillä mahtuu ­ajamaan vain yksi auto kerrallaan. Silloinkin saa varoa, ­etteivät sivupeilit mene rikki.

Saamme automme parkkiin laskemalla tarkoin edessä ja takana vapaana olevia senttejä.

Majoitumme entisöityyn kivitaloon, jonka piha-aukiota koristavat isot ruukut, köynnökset ja puut. Suuressa uunissa pihan keskellä paistuu leipiä. Ruoka on jo odottamassa, ja illastamme emäntämme Zooula Koukonin ja norjalaisen pariskunnan kanssa.

Herkuttelemme korianterilla maustetulla afelia-possupadalla, paistetuilla kapriksenoksilla, salaatilla ja halloumi-juustolla. Taas syön itseni ähkyyn. ­Keittiössä odottaa vielä pellillinen tuoretta baklavaa.

Zooula kertoo viettäneensä talossa lapsuutensa kesät isoäidin huomassa. Lapset kylvetettiin isoissa saviruukuissa. Pesuaine oli tuhka, joka liotti parkkiintuneen lian. Kolme vuotta sitten mummola muutettiin majoitusliikkeeksi.

Zooula saa puhelun. Huomenna hän palaa päiväksi kotiinsa Limassoliin järjestämään ystävänsä kanssa hyväntekeväisyystapahtumaa. Naiset keräävät ruokaa ja tekevät paketteja köyhtyneille perheille.

Talouskriisi ahdistaa monia, mutta moni kyproslainen myös auttaa saarensa vähäosaisia.

– Joillakin lapsilla ei ole mitään syötävää. En ­pystyisi enää nukkumaan, jollen auttaisi heitä.

Autan käyttämällä hyväksi suhteitani ja pyytämällä lahjoituksia yrityksiltä ja tehtailta. Moni osallistuu ilahduttavan avokätisesti, Zooula kiittelee.
insinööristä yrttimieheksi.

Pähkinäleivos maistuu makealta vuoriteen kera – niin paikalliset kutsuvat yrttiteetä. Teehen voidaan käyttää sekä tuoreita että kuivattuja yrttejä. Niitä ­kasvaa vuorilla riittämiin. Sen opimme, kun saamme oppaaksemme luontoapteekkari Christos Kayiaksen.

Nuori valaistusinsinööri päätti muutama vuosi ­sitten muuttaa äitinsä kotikylään viettämään ­rauhallista elämää ja perusti sinne teehuoneen.

Luontopolulla maistamme minttua, jota kasvaa purojen varsilla, ja keräämme terveellistä villi­parsaa. Christos kertoo yrttien vaikutuksista ja luonnon­lääkkeistä. Oppinsa nuori mies sai edesmenneeltä isoäidiltään.

– Jopa kylän vanhukset ­kyselevät minulta apua vaivoihinsa. Niin paljon yrtti­tuntemukseni on jo ­saanut mainetta, Christos ­nauraa.

Vakituisia asukkaita Arsoksessa on vain ­muutama. Jos sinne ei saada nuorta väkeä, kylä kuolee pois. Christos järjestää kaikenlaisia tapahtumia, siivoaa luontopolkua ja kerää ihmisiä tekemään asioita yhdessä.

– Olen onnellinen täällä. On mukavaa, kun ­matkailijoita käy ja he viihtyvät, mutta toivon, että ­paikan henki säilyy alkuperäisenä. En toivo tänne bussi­lasteittain väkeä joka päivä.

Villiruusua kylähullulle

Palatessamme Christosin teehuoneessa ei ole ketään, mutta ovet ovat avoinna. Arsoksessa ei ole tapana lukita ovia. Kaikki tuntevat toisensa, ja jos Christos on poissa, pitävät kyläläiset puotia silmällä.

Ovelle ilmestyy Achilleas, kylähullu, kuten Christos hänet hellästi esittelee. Pienikokoinen mies saa käteensä kupin villiruusuteetä. Yli 80-vuotiaille ryppyisille ­kasvoille ilmestyy hauska virne.

Hyvä maaperä, kuuma kesä ja leuto talvi ­tekevät Arsoksen alueesta otollisen viininviljelylle. ­Pafoksen liepeillä, Tsalapatiksen tilalla pääsemme ­maistelemaan Merja ja Andreas Chrysostomoun tuottamaa viiniä, rypäle on ­chardonnay.

Artesaaniksi Suomessa opiskellut Merja päätyi ­Kyprokselle tavattuaan Andreaksen. Viinin­valmistuksen lisäksi Merja huovuttaa ja tekee koruja betonista ja ­paperista.

Loman voisi viettää jo pelkästään kiertämällä ­saaren viinireittejä. Pafoksen alueella reittejä on yhteensä ­seitsemän: kuusi viinireittiä ja yksi commandaria-reitti.

Jälkiruokaviini commandaria on kyproslaisten ­ylpeydenaihe: rusinainen, täyteläinen juoma päättää joka aterian.

Nypläystä ja taontaa

Pitsinnyplääjistään ja hopeasepistään tunnettu Pano Lefkaran kylä Troodos-vuorten juurella sopii ­rauhoittumiseen.

Asumme entisöidyssä kivitalossa ­keskellä kylää. Sieltä on mukava tehdä kävelyretkiä ja ihastella pihojen kukkaloistoa, kaariportteja ja ikkunaluukkuja.
Kylän naiset tekevät yhä käsitöitä elannokseen. He istuvat kadulla ja antavat ohikulkijan mieluusti ­ihastella töitään.

Miehet jatkavat melkein poikkeuksetta ­esi-isiensä ammatissa hopeaa takoen. Kylän kaupoista voi ostaa vaikka pienen korun tai kokonaisen pöytä­hopeakirstun.

Kun herään sunnuntaiaamuna, aamuvirkku matkakumppanini on jo käynyt messussa lähellä sijaitsevassa kirkossa.

Aamiaista nautimme puutarhassa. Tarpeet siihen saamme lähikaupasta ja jääkaapista.

Kananmunista näkee, että ne tulevat läheltä. Kaikki ovat eri kokoisia ja höyhenhahtuvien koristamia. Vasta­puristettu appelsiinimehu ei voisi ­maistua ­makeammalta. Nappaan pihalta tuoksuvan ­rosmariinioksan kotiin viemiseksi.

On aika laskea viikon saldo. Neljäkymmentä­seitsemän kuppia vahvaa ­kyproslaista kahvia.

Artikkeli on ilmestynyt Matkaoppaan numerossa 7/2014.

Katso myös muut Matkaopas-lehden minioppaat

AGIA NAPA
Thalassa-museo  Vanhan mallin mukaan tehty purjelaiva ja täytetyt kilpikonnat kiinnostavat myös lapsia. Liput 4 €. Krio Nero Avenue 14, Agia Napa.
Siviilivihkiminen  Kunnantalolla noin 300 €. Moni hotelli myy hää­paketteja. marrrymecyprus.com
Paikallisbussi  Cape Grecoon, 2 €.
Polkupyörä  Viikoksi 50 €, päiväksi 8 €.

ARSOS
Hotelli Arsorama  2 hh alkaen 100 €. ­Kostenas Street 2–4, St. Philip ­Central Square, Arsos. Puh. +357 2581 7000. www.arsorama.com.cy

Arsos Tea Shop  Puh. +357 9657 9281. arsosteashop.webs.com
Lisätietoa  www.arsos.org

PAFOS
Viinitarha  Tsalapatis Winery, ­Christo­doulou Street 2 N. Polemi, Pafos.
Puh. +357 7000 6664.  wineriescyprus.com/tsalapatis-winery

PANO LEFKARA
Ample Places  Yksityisen perheen pitämä majapaikka vanhassa kivi­talossa. Toisessa on kaksi makuuhuonetta, ­toisessa galleriamainen tila. Alkaen
24 € yö/henkilö. Puh. +357 9961 3771. www.ampleplaces.com

Lisätietoa  www.lefkara.org.cy

 

SYÖ TÄÄLLÄ

  • Mr. Cod Fish & chips -ravintola  Iso fish & chips-annos 7,50 €, iso salaatti 3,60 €. Protaraksen pääkadun varrella lähellä Agia Napaa.
  • Tasties Cafe  Kaunein näkemäni kahvila. Hauskat britti-omistajat ovat kunnostaneet 1815 ­rakennetun kivi­talon. Portaissa on kirjapinoja, ­nurkassa piano, jonka ääreen isäntä hyppää keittiöstä soittamaan jazzia. Tai hän ottaa esiin saksofonin ja viihdyttää vieraita tummin soinnuin. Ruoka on huolella tehtyä ja hyvää, annokset 6–10 €. Timious Stavtou Street 38, Pano Lefkara.
  • Hondros  Kyproslaisia perinne­herkkuja kohtuuhintaan. Pafoslainen perheravintola vanhassa kivitalossa. Apostolos Pavlos Avenue 96, Pafos.
  • Ariadne  Herttainen Ariadne-emäntä kokkaa ja tarjoilee perheenjäsenten ja sukulaisten avustamana. Tämän veroista liha-mezzeä saa hakea, joten tänne tullaan kaukaakin syömään. Old road, Vasa.
  • Pelican  Ravintolan vene hakee kalat ja äyriäiset suoraan merestä. Paikan maskottipelikaanit nappaavat mielellään osinkonsa saaliista. Apostolos Pavlos Avenue 102, Pafoksen satama.
Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Kypros tarjoilee herkkupaloja rannoilla ja vuorilla

Kypros oli ensimmäisiä matkakohteitani ja siksi sillä on erityinen paikka sydämessäni. Olimme siellä tammikuussa jolloin ilmat olivat passelit kiertää saarta, kuumuus ei ollut haittana. Varsinkin Pafokessa Afroditen Syntymäpaikka Petra tou Romiou teki vaikutuksen. Päivä oli aurinkoinen ja meri sininen, tuuli toi vaahtoa rantaan kallioiden eteen, oli helppoa kuvitella Afroditen nousevan vaahdosta. Minua olisi kiinnostanut myös Turkin puoleinen Kypros mutta silloin sinne ei ollut vielä...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.