Kaksi isää, kaksi poikaa, pitkä viikonloppu Pariisissa. Mitä siitäkin seuraa?

Vakava ryhmä istuu lentoaseman kahvilassa. Keski-ikäiset Mika ja Mikko sekä heidän kympin rajapyykin ylittäneet poikansa ovat valmiita Pariisin-matkalle. Mutta onko Pariisi valmis meille?

Ainakin lennonjohto empii. Kone saa uuden lähtöajan Ranskan päässä olevan lakkouhan takia.

– Isä, eihän siellä taas ammuta ihmisiä? Olavi huolestuu. Mitä tuohon sanoisi? Ei kai.

– Isä, miksi ranskalaiset aina lakkoilevat? Kalle kysyy. Poika muistelee Barcelonan-matkaa, jolloin välilasku Pariisiin tiesi neljän tunnin ylimääräistä odotusta lennonjohdon pistelakon takia.

– Ranskalaiset osaavat puolustaa oikeuksiaan. Jo Ranskan suuri vallankumous…

– Ranskalaiset ovat tyhmiä, Kalle keskeyttää.

Au Passagen ateria ei miellytä kaikkia.
Au Passagen ateria ei miellytä kaikkia.

Mitähän reissusta tulee? Sovimme, että isät päättävät, missä syödään, ja pojat, mitä tehdään. Ja Disneylandiin ei vonkaa kukaan.

Aamuaurinko, leikkiviä lapsia! Näköala Square du Templen puistoon on peripariisilainen. Olemme vuokranneet Airbnb:n kautta tilavan asunnon kerrostalon viidennestä kerroksesta.

Aamiaiseksi tilaamme kaikille croissantit. Enää ranskalaiset eivät tunnukaan tyhmiltä.

Eiffel kutsuu. 300-metrinen terästorni tekee vaikutuksen jo kaukaa Mars-kentän päästä. Lippujono on pitkä. Mikko huomaa tilaisuutensa tulleen:

– Tylsä jonotus vai herkkulounas mestarikokki Christian Constantin Les Cocottes -bistrossa?

Ranskalainen keittiö on parhaimmillaan bistroissa. Kun osoite on oikea, hyvää saa halvalla. Saamme viimeisen vapaan pöydän. Odotellessaan Olavi ja Kalle sekoittavat mausteita vesilasiin.

– Tulilientä! pojat hihittävät. Melkein hävettää.

Alkupalana on tuoretta rapua ja salaattia hauskassa lasipurkissa. Isät hyrisevät onnesta, pojat närpivät outoa luomusta. Paistettu meribassi maistuu kaikille. Eiffel siirretään huomiseen.

Asunnon vuokraaminen on hyvä ratkaisu porukalle. Esimerkiksi Airbnb:n kautta keskimääräinen hinta Pariisissa on 80 euroa yötä kohden. Asuntoja vuokraavat yksityiset henkilöt.
Asunnon vuokraaminen on hyvä ratkaisu porukalle. Esimerkiksi Airbnb:n kautta keskimääräinen hinta Pariisissa on 80 euroa yötä kohden. Asuntoja vuokraavat yksityiset henkilöt.

Illalla Isät rötköttävät sohvalla juustojen parissa. Pojat purkavat kauppakierroksen saalista sängylle. Le Bon Marchén lelu­osasto saa kiitosta, vaikka Warhammer-hahmoja ei löytynyt. Kodinhärpäkkeitä pursuava värikäs Pylones jää mieleen.

– Asiaa! Avaruuspuputeroitin! Aurinkokennon voimin vilkuttava kuningatar Elisabet!

Pojat liimautuvat television eteen. Ranskassa dubataan. John Wayne puhuu ranskaa. Outoa.

Isät lähtevät ”pienelle iltakävelylle”. Kulmakahvilan terassi on sopiva paikka inspiroitua kahvin ja pastiksen ääressä pariisilaisesta boheemielämästä.

Maalari maalaa Pompidou-keskuksen pihalla.
Maalari maalaa Pompidou-keskuksen pihalla.

Hissi natisee mutta nousee Eiffelin huipulle. Pariisia näköjään riittää silmänkantamattomiin. Torni on maineensa veroinen, paitsi sen matkamuistomyymälä. Siellä huippua ovat vain hinnat.

Riemukaaren päälle kavutakseen on löydettävä lippukioski maan alla risteilevistä tunneleista.

– Ei me haluta ylös, bongaillaan vaan, säästetään rahaa, Kalle ilmoittaa.

Napoleon määräsi 1806 Riemukaaren rakennettavaksi mahtavan armeijansa kunniaksi. Kului vain muutama vuosi, eikä miehellä ollut enää armeijaa saati valtakuntaa. Riemukaari silti rakennettiin. Lähellä palaa ikuinen tuli. Ryhmä veteraaneja lippuineen ja seppeleineen sattuu paikalle kanssamme. Tuntuu kuin olisimme kuokkimassa.

Olavi tutkii kaupunkia Eiffel-tornista.
Olavi tutkii kaupunkia Eiffel-tornista.

Invalidikirkon kullattu kupoli näkyy kauas. Aikuisten pääsyliput ostetaan automaatista. Lapset pääsevät ilmaiseksi, mutta liput haetaan 500 metrin päästä. Eläköön byrokratia!

Kirkko muokattiin 1840 pönkittämään Napoleonin muistoa. Kirkon keskellä on suuri sarkofagi, ”keisarillinen tammipönttö”, pojat arvioivat. Vähän arvokkuutta, hei!

Ehdotukset vilkaista Louvren lasipyramidia ja Notre Damea tyrmätään.

– Ei kai me töissä olla. Crêpes-aika, Olavi tuumii.

Ohuita lättyjä suitsutettiin jo ennen matkaa. Päälle makeaa tai suolaista täytettä. Sattumanvaraisesti valitussa Bar du Marchéssa on hyvä crêpes-lista. Poikien mansikka-kermavaahtotäyte ei petä, ja Crêpes Suzetten liekitystä on hauska seurata.

Jälkikasvun gastronominen koulutus jatkuu. Au Passage Marais’n boheemibistro on tv-kokkitähti Anthony Bourdainin ylistämä. Pojat tilaavat rohkeasti vaniljalla maustettua palsternakkakeittoa.

– Anthony on viisas mies, Kalle ylistää.

Kuluu tunti. Kuluu vartti. Pääruokaa ei näy. Keittiöstä kuuluu kokin kiroilua. Näemme ikkunasta kokin pyöräilevän horisonttiin. Sitten pahoitteleva omistajarouva tuo kullekin mehevää lampaanpaistia, keitetyn purjon ja pari vesikrassin oksaa. Annos hämmentää, alahuulet väpättävät. Vasta suklaamousse pehmentää pettymystä.

– Ensi kerralla Anthony mukaan. Paitsi me ei olla silloin mukana, Kalle summaa.

Isät koluavat tuliaisia Mariage Frères -teekaupasta ja Pariisin vanhimmalta ruokatorilta Marché des Enfants Rougelta. Pojat innostuvat tekniikkamuseosta. Maailman ensimmäiset autot, lentokoneet, kirjoituskoneet ja tietokoneet ovat sukupolvien kuilun ylittävä kokemus.

Jäljellä on poikaseikkailujen helmi, Les Catacombes. Syvälle maan uumeniin kaivettiin 1700-luvulla luolasto, joihin siirrettiin yli kuuden miljoonan ihmisen luut Pariisin vanhoilta hautausmailta. Pitkä vaellus maanalaisissa kapeissa käytävissä päätyy salin ovelle. ”Pysähdy! Tämä on kuolleiden valtakunta”, muistuttaa kyltti oven yllä. Kuolleiden valtakunnassa pääkallot muodostavat kauniita kuvioita luupinojen sekaan ja käytävillä on oikeat katunimet. Jotkut luut kuuluvat Ranskan vallankumousjohtajille Robespierrelle ja Marat’lle. Kukaan ei tiedä mitkä. Saleja on kymmenittäin. Kuolema irvistää kellastuneista pääkalloista.

– Tämä meistä jää, Mika liikuttuu.

Hiljainen ryhmä palaa maan pinnalle.

– Lähellä on mainio marokkolainen bistro….

– Bistrolakko! nuoriso julistaa.

Isät istuvat kahdestaan Chez Omarissa. Kuskus ja merguez-lammasmakkarat maistuvat.

– Nuoret, ne ei vaan ymmärrä…

Hyvä tietää!

Herkuttelemaan

  • Hippopotamus
    ”Ranskan Rosso” tarjoaa kohtuuhintaan hyvät pihvit ja burgerit. Esimerkiksi Rue du Berger 29, Les Halles.
  • Bofinger
    Pariisilaisempaa brasserieta saa hakea. Lista etanoista chateaubriandiin. Rue de la Bastille 5-7.
  • Cafe de la Paix
    150-vuotias kahvila on pramea ja kallis. Huikeita kakkuja ja leivoksia. Boulevard de Capucines 12.
  • Les Cocottes
    Rue Saint-Dominique 135.
  • Bar du Marché
    Rue Vieille du Temple 53.
  • Au Passage
    Bis Passage Saint-Sébastien 1.
  • Chez Omar
    Rue de Bretagne 47.

Ostoksille

  • Le Bon Marché
    Pariisin vanhin tavaratalo. Hienoa historian havinaa, hyvä leluosasto.
    Rue de Sèvres 24.
  • Pylones
    Kaikkea outoa ja värikästä kotiin ja koululaiselle.
    Esim. Rue de Rivoli 99.
  • Album
    arjakuvia, hahmoja, julisteita, t-paitoja ja elokuvia.
    Boulevard Saint-Germain 84.
  • Marché des Enfants Rouges
    Ruokaa.
    Rue du Bretagne 39.
  • Mariage Frères
    Teekauppa.
    Rue du Bourg-Thibourg 30.

Tutustu

  • Les Catacombes
    Vaeltelu ”kuolleiden valtakunnassa” syvällä maan alla on hämmentävä kokemus.
    Avenue Colonel Henri Rol-Tanguy 1.
  • Musée des Arts et Métiers
    Tekniikkamuseo on täynnä tutkittavaa höyrykoneista läppäreihin.
    Rue Réamur 60.
  • Parc de Villette
    Tieteestä irtoaa paljon hupia Cité de Sciences -tiedekeskuksessa. Pienille lapsille sopii tiedepuuhamaa Cité des Enfants.
    Avenue Coronti-Canou 30.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.