Ranska on pyöräilymaa ja Loiren laakso sen suosituimpia pyöräilykohteita. Pyöräilylomalla voi nauttia upeasta luonnosta, linnoista ja vanhoista viinikylistä.

Viiniköynnösten keskeltä pyörätie nousee kukkulalle. Alhaalla näkyy Loirejoki ja kauempana jälleen yksi linna. Laskettelen loivaa alamäkeä joelle, rantaniityllä lentelee oudon näköisiä sudenkorentoja. Joen keskellä hiekkasärkillä kahlaa mustahaikaroita – Loiren laaksossa pesivät kaikki yhdeksän eurooppalaista haikaralajia.

Saavun Montlouis-sur-Loireen. Kylässä on pari ravintolaa ja kahvilaa, mutta ostan kaupasta retkieväät. Viinikauppoja on useita, kun ollaan keskellä kuuluisia viinialueita. Lasillinen Sancerrea maistuisi, mutta säästän sen iltaan.

Joenrannassa on taukopaikkoja. Levitän eväät pöydälle lähelle kirkkaan keltaisia lumpeita. Ranskan pisin joki Loire on yksi harvoja Länsi-Euroopan vapaana virtaavia isoja jokia. Sen yllä kulkee tärkeä lintujen muuttoreitti.

Lue myös: Uskallatko pyöräillä Pietarissa?

Atlantilta Mustallemerelle

Loiren laakso on Ranskan suosituimpia pyöräilyalueita, ja pyörämatkailijoiden palveluita on viime vuosina kehitetty ponnekkaasti.

Pääreitti on Loire à Vélo, 800-kilometrinen väylä Atlantilta Keski-Ranskaan. Sen rakentaminen maksoi yli 50 miljoonaa euroa. Pätkä on osa Euroopan halkovaa EuroVelo 6 -reittiä Atlantilta Mustallemerelle.

Loire à Vélon reitit ovat hyvin opastettuja, valtaosa on pyöräteitä. Osa matkasta kulkee maalaisteillä, joilla on vain vähän autoliikennettä. Välillä mennään joenrantaan, välillä metsään, läpi viinitarhojen ja vanhojen valokuvauksellisten pikkukylien.

Loiren laakson pyöräilymaasto on ihanteellinen: vaihteleva muttei liian vaikea.

Pyörävuokraamoja on lähes joka kylässä, ja pyörän voi tilata vaikka hotellin ovelle. Jos haluaa ajaa kylästä kylään ja yöpyä eri paikoissa, matkalaukut kuljetetaan tulevaan majapaikkaan. Jos polkeminen väsyttää, laaksossa voi hypätä pyörän  kanssa ­paikallisjunaan, jossa pyörä kulkee mukana ilmaiseksi.

Tärkeää: Pyöräilijä – näin ehkäiset selkäkivut!

Linnat tutuiksi

Piknikin jälkeen jatkan rantaa myötäilevää pyörätietä pitkin Amboiseen. Uneliaan Montlouisin jälkeen se on kuin Manhattan, täynnä kuhinaa ja turisteja. Päähoukutin on keski­aikainen linna, Château d’Amboise aivan Loiren rannalla. Se rakennettiin linnoitukseksi, sitten siinä asuivat kuninkaat.

Eräs heistä kutsui linnaan taiteilijoita. Kuuluisin oli Leonardo da Vinci, joka eli ja työskenteli viimeiset vuotensa linnan naapurissa, Clos Lucén kartanossa. 1519 kuollut da Vinci on haudattu Amboisen linnan kappeliin.

Nykyisin Clos Lucé on kiehtova museo, jossa esitellään da Vincin keksintöjä. Useita pääsee itse kokeilemaan.

Viiniä saunajuomaksi

Loiren laaksossa on valtava määrä linnoja, joista runsaat sata on auki yleisölle. Varsinkin renessanssin aikaan niitä rakensivat kuninkaat, ja aateliset seurasivat perässä pysyäkseen lähellä valtaapitäviä.

Rautatiesillalla luulen eksyneeni, kunnes näen parin pyöräilijän ajavan minua kohti. Sillan reunassa kulkee erittäin kapea pyörä­väylä. Ohittamaan ei mahdu, joten odotan vuoroani ja toivon, ettei vastaantulijoita tule lisää. Siltoja Loiren yli kulkee harvakseltaan, ja joen puolen vaihtaminen vaatii etukäteissuunnittelua.

Palaan majapaikkaani Vouvrayn pieneen viinikylään. Lasken pyöräilleeni kolmisenkymmentä kilometriä. Terassin uima-altaalta voi kuunnella läheisen kirkontornin kellojen kalketta ja ihailla maisemia kylään ja laaksoon. Lisäksi on mukava mennä luolaan rakennettuun saunaan. Saunaoluen sijaan otan kylmän lasillisen Sancerren valkoviiniä.

Sauna on harvinaisuus Loiren laaksossa, paitsi La Rochelieren majatalossa, koska sen omistaa suomalainen Tulkin pariskunta.

Pyöräilyssä kulutetut kalorit saa takaisin laakson ravintoloissa. Muutaman kilometrin säteellä Vouvraysta on useita Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Päädyn kuitenkin muutaman sadan metrin päässa sijaitsevaan, oman kylän Le Grand Vatel-ravintolaan, josta vuokrasin polkupyöränkin. Isäntäpari kokkaa hyvää ranskalaista ruokaa.

Kolmen ruokalajin ja juustojen jälkeen sopii suunnitella seuraavan päivän reittiä.

Pyöräilijä – muista tämä yksinkertainen väistämissääntö

Hyvä tietää kohteesta

Näin pääset perille

  • Halvimmillaan edestakainen lento Helsingistä Pariisiin maksaa noin 100 e.
  • Loiren laaksoon ajaa ­Pariisista noin 2,5 tuntia.
  • Nopea TGV-juna kulkee Pariisista Toursiin reilussa tunnissa, lippu noin 50 e. Intercity-junat pysähtyvät myös pikkukaupungeissa, liput ovat halvempia ja matka kestää noin kaksi tuntia.

Majoitus

Pyörä päiväksi 15 e

  • Hyvä sivusto pyöräloman suunnitteluun on
    www.loire-a-velo.fr. Sieltä löytyvät majoitukset, ­
    reitit, pyörävuokraamot ja tietoa matkatavaroiden ­kuljetuspalveluista.
  • Reitin voi suunnitella niin, että polkee joka päivä uuteen majapaikkaan ja tavarat ­viedään edellä. Sivustolta voi varata myös valmiin paketin, johon kuuluvat pyörä, majoitus ja matkatavaroiden kuljetus.
  • Pyörävuokraamoita on paljon. Myös hotellit ja jopa ravintolat vuokraavat polkupyöriä. Huoltopalvelu pelaa, jos sitä tarvitaan.
  • Pyörän päivävuokra on noin 15 e, pidemmissä vuokrauksissa alle 10 e. Lasten­istuin 3 e, perässä vedettävä matka­tavarakärry 7 e. Pienestä lisämaksusta pyörän voi palauttaa eri kaupunkiin kuin mistä sen vuokrasi.
  • Parasta aikaa pyörälomalle ovat kevät, alkukesä ja syksy.

SOS

  • Tallenna pyörävuokraamon ja majapaikkasi yhteys­tiedot kännykkääsi. Saat apua, jos vaikka rengas puhkeaa. Suunnittele päiväreitti etu­käteen, älä yliarvioi voimiasi.
  • Kannattaa ottaa kaiken ­kattava matkavakuutus ja pyytää Kelasta matkalle mukaan eurooppalainen sairaanhoitokortti. Terveydenhuolto on Ranskassa korkeatasoista.
    www.kela.fi/eu-ja-eta-maat-seka-sveitsi_ranska

Älä ui

  • Uiminen Loirejoessa on ­sallittua ja turvallista vain erikseen merkityillä rannoilla.

Tankojuopoille sakot

  • Viini­maistiaisista kannattaa palata pyörää taluttaen. Ranskassa polkupyöräilijän promilleraja on 0,5. Päihtyneenä ajamisesta voi rapsahtaa 135 euron sakko. Espanjassa ja Italiassa pyöräilijän promilleraja on sama 0,5 ja sakko 500 euroa. Itävallassa promille­raja on 0,8 ja sakko jopa 800 euroa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.