Newyorkilaisen Breslinin gourmet-hampurilainen valmistetaan lampaanlihasta.
Newyorkilaisen Breslinin gourmet-hampurilainen valmistetaan lampaanlihasta.

Hampurilaisen kotimaa paistaa burgereita kuin liukuhihnalla. Hampurilainen voi kuitenkin olla suuri kulinaarinen elämys. Kuka tekee parhaan akselilla New York – Kalifornia?

1. DB bistro ja Breslin,
New York

Gourmetburger syntyi 2000-luvun alussa. Daniel Boulud keksi tarjota burgerin, jonka pihvi jauhettiin fileestä ja sisään piilotettiin ankanmaksaa. Kun maistoin sitä ensi kertaa, 29 dollarin hinta tuntui ryöstöltä, vaikka sämpylä olikin maustettu tryffelillä.
Nyt sama summa pitää maksaa paljon ankeammista viritelmistä, mutta DB Bistro on edelleen Manhattanin mahtitekijä, jossa klassikkoburgeri irtoaa nykyisin 35 taalalla, 32 eurolla.
Sen kanssa kaupungin parhaan gourmeepurilaisen tittelistä kisaa Breslin Ace-hotellin kyljessä. Siellä purilaispihvi taputellaan jauhetusta lampaasta. Mediumiksi paistettu mehevä biffi, viipale fetaa, kuminalla maustettua majoneesia, kolmesti friteeratut ranskalaiset.

  • DB Bistro, 55 West 44th Street, New York. www.dbbistro.com
  • Breslin, 16 West 29th Street, New York. thebreslin.com

Breslin on britti­keittiö­mestari April Bloomfieldin menestynyt keittiö New Yorkissa.

2. Gourdough’s, Peached tortilla
Austin

Teksasissa väitetään pokkana, että ensimmäisen purilaisen paistoi Fletcher Davis Athensissa 1880. Höpö höpö. Jauhelihapihvin ja sämpylän keksi naittaa kansasilainen White Castle -ravintola 1921.
Teksas ja sen pääkaupunki Austin on silti pikaruuan onnela: liki 2 000 ruokakärryä, maailman parasta bbq-lihaa, upeaa meksikolaista ruokaa, artisaanioluita ja ikimuistoisia hampurilaisia.
Gourdough’s tekee taidetta donitseilla, ja meneehän se sämpylänä siinä missä makea, voita pursuileva briossikin. Paikan Double D’s huutaa sydänkohtausta: donitsiin on tungettu pekonia, paistettuja munia, homejuustoa, buffalo-kastiketta, chilimajoneesia ja tietenkin pihvi. Tuokaa kottikärryt!
Kun aamupala jää väliin, maistan parkkipaikalla Peached Tortillan liikkuvan keittiön Japajam burgeria. Möhköpihvi, tomaattihilloa, japanilaista bbq-kastiketta, jalapeño-kermajuustoa, paistettuja munia ja tempura-friteerattuja sipulirenkaita. Maku on kaukana all american classicista. Nuolen paperitkin.

  • Gourdough’s, 209 West 5th Street, Austin. gourdoughs.com
  • Peached Tortilla, 5520 Burnet Road Suite 100, Austin. www.thepeachedtortilla.com

Pidä silmät auki parkkipaikalla. Peached Tortilla myy liikkuvasta keittiöstä herkullista aamupalaa, Japajam-nimisiä hampurilaisia.

 

Shake shack, Umami
Las Vegas

Ravintoloitsija Danny Meyer avasi hiljattain Las Vegasin ensimmäisen Shake Shack -hampurilais­ravintolan. Manhattanin pienestä kioskista 63 ravintolan ketjuksi kasvanut Shake Shack on pieni peluri, mutta brändi on vahva.
Ketjun purilaisia ylistävät kaikki, minä en. Artisaani-estetiikalla myytävä liukuhihnatuote on vain hieman mäkkäriä tai burgerkingiä maukkaampi.
Toinen uusi tulokas on Los Angelesista ponnistava Umami Burger. SLS-hotellikasinossa toimiva Umami on tyypillinen uuden ajan hampurilaisravintola: trendikäs ja superystävällinen. Myös whisky sour ja muut juomat onnistuvat.
Nimikkopurilainen pursuaa umamia: rapeaksi paistettu parmesaanikiekko, siitakesieniä ja karamellisoitua sipulia. Sääli vain, että pihvi on pyynnöstä huolimatta ylikypsä.

  • Shake Shack, 3790 S Las Vegas Blvd, Las Vegas. shakeshack.com
  • Umami Burger, 852 S Broadway, Las Vegas. umamiburger.com

Umami Burger edustaa uuden ajan hampurilaispaikkaa.

Marlowe
San Francisco

Kalifornia on burgereiden luvattu maa. Eniten ylistetään nyt San Franciscon uutta tulokasta Marlowea. Ranskalaisbistroa matkivan ravintolan nimikkoburger luottaa klassisiin aineksiin. Karamellisoitua sipulia, cheddaria, pekonia, piparjuuri-aiolia ja medium-pihvi.
En silti jaksa innostua. Onko mittani täysi? Vai onko vika paikan ykkösiin tälläytyneissä bisnesasiakkaissa?

  • Marlowe, 500 Brannan Street, San Francisco. marlowesf.com

San Franciscon Marlowe matkii ranskalaisbistroa.

Voittaja löytyi Los Angelesin kauppahallista ja maksoi 5 dollaria, noin 4,50 euroa.

Belcamp Meat
Los Angeles

Koko retken kiistaton voittaja löytyy kauppahalli Grand Central Marketista, paikan nimi on Belcampo Meat. Se edustaa kaikkea hyvää ja omahyväistä, jota mäkkäreiden kaltaiset jätit eivät osaa. Karjankasvattaja-lihakauppa-tukku-jalostaja-ravintola tekee kaiken itse. Ajatuksena on eettisyys, luomu ja slow food.
Vaatimattoman viiden taalan pikaburgerin sämpylä on ohut, McDonald’s-tyylinen. Pehmeän, maukkaan sämpylän leikkaus­pinnat on sipaistu voilla. Pihvi maistuu kunnolla lihalta, ja lisukkeena on siivu tomaattia, sipulia, salaattia ja ravintolan omatekoista juustoa. Yksinkertainen on parasta.

  • Belcampo Meat Co., Grand Central Market, 317 S Broadway, Los Angeles. belcampomeatco.com

Kaikki hampurilaisesta

  1. Hampurilaiset ovat USA:ssa 66 miljardin euron bisnes.
  2. McDonalds’ myy 75 hampurilaista sekunnissa vuoden jokaisena päivänä.
  3. Maailman kallein hampurilainen, 4 500 e, tehdään hanhenmaksasta ja tryffeleistä. Hinta sisältää viinipullon. Ravintola Fleur, Las Vegas.
  4. Prosessoinnin takia yhdessä hampurilaispihvissä voi olla jopa tuhannen naudan lihaa.
  5. Hampurilaisravintoloita on Yhdysvalloissa yli 50 000, noin 8 % kaikista ravintoloista. Eniten Kaliforniassa, Teksasissa ja Floridassa.

Iso M

  • Hampurilainen yleistyi halpana ja helppona pikaruokana 1920-luvulla Amerikan keski- ja pohjoisosissa, mutta brändiksi se leivottiin vasta vuonna 1948 Kaliforniassa.
  • Silloin McDonald’sin veljekset Richard ja ­Maurice muokkasivat San Bernardinossa sijaitsevan ravintolansa pikaruokapaikaksi. Heidän liikekumppaninsa Ray Kroc haistoi hyvän katteen ja nopean palvelun franchise-konseptin.
  • Nykyisin mäkkäreitä on 120 maassa, ja talouslehti Economist on kehittänyt jopa Big Mac -indeksin. Yrityksen lippulaivan hinta kuvaa hyvin eri maiden hintatasoa ja ostovoimaa.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.