Mielenterveysongelmista kärsineen läheisensä menettäneet jäävät surunsa kanssa unohduksiin, sanoo tamperelainen Pirkko Haikola.
"Mielenterveyspotilaiden omaisilla on usein elettynä pitkä ja raskas matka psyykkisesti sairastuneen läheisensä rinnalla. Sairastuneen menehtyessä yhtäkkiä tai odotetusti, se muutta jo toistamiseen kertaheitolla omaisten elämän.
Tällaiset omaisensa tai läheisensä menettäneet ovat jääneet unohduksiin. Niille omaisille, joilla on sairastunut läheinen, on tarjolla vertaistukea, mutta se ei toimi tilanteen erilaisuuden vuoksi kovin hyvin entisille mielenterveysomaisille.
Elämän on jatkuttava. Vertaistuki on verraton voimavara näissäkin tilanteissa, kun sairastunutta omaista ei enää ole. Läheisensä menettäneiden mielenterveysomaisten vertaisryhmässä tulee kokemus, että ei ole tilanteessaan yksin.
Vaihdettaessa kokemuksia ja ajatuksia vertaissuhteissa on lohduttavaa havaita, että taakse jääneet sairauden mukanaan tuomat kokemukset ja menetyksen jälkeiset tunteet ovat monille yhteisiä. Vertaisryhmissä on mahdollista saada saman kokeneiden ymmärrys ja tuki.
Tampereen seurakuntayhtymä ja Myötätuuli ovat aloittamassa vertaistukiryhmätoimintaa entisille mielenterveysomaisille. Tavoitteena on hyvän olon, elämänilon ja voimavarojen lisääminen. Vertaisryhmässä on luottamuksellisen keskustelun lisäksi myös toimintaa, joilla voi etsiä omia voimavarojaan."
Pirkko Haikola
Tampere
Mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 6.9.2014. Julkaisemme sen etlehti.fi:ssä kirjoittajan luvalla.
Mistä toivoisit apua vastaavassa tilanteessa? Onko seurakunta hyvä avun tarjoaja? Osallistu keskusteluun.
