Tuore tutkimus kertoo, että vanhemmat auttavat enemmän lapsiaan kuin lapset vanhempiaan.

Suurten ikäluokkien edustajista lähes puolet on auttanut omia lapsiaan taloudellisesti. Omia vanhempiaan heistä on tukenut taloudellisesti vain reilut neljä prosenttia.

Tulos selviää Hans Hämäläisen tuoreesta tutkimuksesta, joka on osa Väestöliiton Sukupolvien väliset suhteet Suomessa -tutkimushanketta.

Hämäläisen mukaan taustalla vaikuttaa evoluutiopsykologia: yksilöt ovat taipuvaisia panostamaan enemmän lapsiinsa kuin vanhempiinsa. Kyseessä ei siis välttämättä ole tietoinen toiminta.

Haluatko tulla onnelliseksi? Auttaminen auttaa.

Tutkimusta varten  Hämäläinen keräsi mittavan aineiston yli kahdelta tuhannelta suurten ikäluokkien edustajalta. Tulokset ovat selviä: lapset saavat apua paljon enemmän kuin vanhemmat.

Lasten auttaminen on osittain yhteydessä avun tarpeisiin, mutta ei kokonaan.

Avun antamiseen vaikuttavat esimerkiksi lasten ikä, lastenlasten määrä ja lasten taloudellinen tilanne. Lapsille annettu tuki on yhteydessä avun mahdollisuuksiin – hyvin toimeentulevat antavat todennäköisemmin rahallista apua.

Omia vanhempiaan suuret ikäluokat eivät siis juurikaan auta taloudellisesti. Apua saavat todennäköisimmin vain pienituloisiksi arvioidut vanhemmat.

Vanhempia autetaan tarpeen mukaan

Jos rahallinen tuki omille vanhemmille onkin vähäistä, muuta apua kyllä tarjotaan. Hoiva-apua omille vanhemmilleen antaa joka toinen suurten ikäluokkien edustaja, käytännön apua jopa 70 prosenttia.

Vanhemmille tarjotaan apua todennäköisimmin silloin, kun he ovat huonokuntoisia ja asuvat omassa kodissa. Käytännön asiat vaikuttavat paljon avun tarjoamiseen. Jos asuinetäisyys on pieni, annetaan hoivaa ja käytännön apua enemmän.

Vanhempien auttamisessa on pääsääntöisesti kyse tarpeisiin reagoimisesta – apua tarjotaan silloin, kun sitä tarvitaan. Arkinen auttaminen kohtuullisissa määrin katsotaan mielekkääksi, mutta vahva sitoutuminen jatkuvaan auttamiseen koetaan kuitenkin usein epämieluisaksi.

 

Lastenlapset saavat tarjoamaan apua

Hoiva-apua omille lapsilleen antaa yli 80 prosenttia suurten ikäluokkien edustajista. Käytännön apuakin reilusti yli puolet. Erityisesti lastenlasten hoitaminen saa suuret ikäluokat liikkeelle. Eräs tutkimukseen vastannut kiteyttää monen ajatukset:

– Säälittää monta kertaa, kun tyttären lapset ovat kipeinä. Toivoisin, että olisinpa jo eläkkeellä, niin voisin mennä hoitamaan.

Lue myös: Millainen mummo sinä olet?

Todennäköisemmin käytännön apua ja lastenhoitoapua antavat parisuhteessa olevat, korkeammin koulutetut henkilöt. Eläkkeellä oleminen luonnollisesti helpottaa ja lisää avun antamista.

Kun vanhempia autetaan tarpeen mukaan, lapsille apua tarjotaan aktiivisesti. Apua annetaan omien mahdollisuuksien mukaan ja myös ilman, että lapsilla on varsinaista tarvetta avulle.

Monet vanhemmat järjestelevät arkeaan ja töitään siten, että apua voidaan antaa lapsille enemmän. Se näkyy erityisesti lastenlasten hoitoon liittyvässä avussa, joka koetaan palkitsevaksi.

Hämäläinen summaa tutkimuksensa tulokset: vanhempia autetaan sen verran kuin tarvitsee, lapsia tuetaan paremminkin niin paljon kuin pystytään.

Tee testi: Miten paljon mummoa sinussa on?