ET-lehti tutki, mikä on tolkun anatomia. Kysyimme eri ikäisiltä kansalaisilta ympäri Suomea,missä heidän mielestään on tolkkua? Ja missä ei ole? Lue ja kerro, oletko samaa mieltä.

Tolkun ihmiset!

Tätä fraasia on viime aikoina puuskahdeltu kodeissa, toreilla ja otsikoissa kiihtyvään tahtiin.

Mutta mikä on tolkkua? Entäpä tolkutonta?

ET-lehti teetti vuonna 2012 kyselyn, jossa haastateltiin 700 eri-ikäistä suomalaista.

Silloin selvisi, että erityisesti ruuhkavuosia elävien naisten mielestä tolkku liittyy elämän yleiseen mielekkyyteen, arjen oikeisiin mittasuhteisiin. Nuoret korostivat selkeyttä ja reilua meininkiä. Iäkkäimmät suosivat jopa hiukan nostalgisia ilmauksia vastuullisuus, säädyllisyys ja solidaarisuus.

Tämä ei ollut yllätys. Näistä kaikista tolkku on tehty.

Moraalin miinakenttä

Yllätyksiäkin löytyi. Alkaen siitä, että tolkkua helpompi meidän on nähdä ympärillämme tolkuttomuutta. Kaikkein yllättävintä on se, että eri sukupolvet ovat niin yksimielisiä: tolkullisten asioiden kärkeen listattiin samanlaisia, suurta suvaitsevaisuutta henkiviä asioita.

Mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Että hyvikset voittavat pahikset. Että kaikki yrittävät pysytellä moraalisella mukavuusalueella.

Tosielämässä vallitsee kuitenkin arvojen ja tekojen ristiriita. Olemmeko me oikeasti noin avarakatseisia? Vai kuuluuko meidän (poliittisten jytkyjen jälkeen) vastata, ettei mustia ja homoja saa mollata ja että kaikille pitää maksaa samasta työstä sama palkka. Suuri enemmistö sallisi myös eutanasian, vaikka päätös on kuolevan itsensä, hänen omaisensa tai hoitavan lääkärin näkökulmasta hyvin erilainen.

Elämänkaaren vaikutus vastauksiin on selkeä. Esimerkiksi pitkät perhevapaat kyseenalaistaa vain vanhin, päälle seitsemänkymppisten ryhmä. Tiukka asenne johtuu varmasti siitäkin, että heidän nuoruudessaan kovin moni arkinen asia oli nykymittapuun mukaan tolkkua vailla, suojattomista työoloista, lasten kurituksesta ja olemattomista äitiyslomista alkaen.

50–60-vuotiaiden mielestä alkoholin nauttiminen päivittäin on OK.

Kateus & kontrolli

Tolkkututkimus on myös kirpeä todiste ikäpolvien välisestä kateudesta: Miksi muiden pitää saada etuja ja helpotuksia – enhän minäkään ole saanut.

Tolkuttomaksi vanhinta väestönosaa ei silti syytä kukaan, vaikka ylisuurista (lesken)eläkkeistä on aika ajoin – ja aiheesta – maristukin. Suomen kannalta olisi tietysti toivottavaa, että yhä vauraammat eläkeläiset käyttäisivät jatkossakin ostovoimaansa enemmän isänmaamme kuin jonkun aurinkorannikon lomakylän pyörittämiseen.

Toki olemme kuulleet myös aikuisista lapsista, joilla on otsaa kummastella vanhempiensa normaaleja elinkustannuksia. Sitä, että ”tilille kertyy niin vähän” tulevaa perintöä.

Aika tolkutonta.

Kansalaispalkkaa vastustavat eniten päälle 60-vuotiaat.

Ahneimmiksi leimatut

Nyrkkisääntö näyttää olevan, että kohtuuttomuudesta syytetään aina itseä nuorempaa sukupolvea. Ylivoimaisesti tolkuttomimmaksi joukoksi tutkimuksessa leimataan niin sanottu y-sukupolvi, nykyisistä esiteineistä kolmekymppisiin, jotka ovat syntyneet hyviin oloihin ja tottuneet samaan ”kaiken”. Ja tottahan se on, että monella pitää jo opiskeluboksissa olla taulutelkkari ja tuliterä sohva.

Toisaalta, nämä ahneiksi parjatut nuoret ovat juuri niitä, jotka me, tämän päivän vanhemmat ja isovanhemmat olemme kasvattaneet ja povellamme hellineet. Rehellisyyden nimissä on korostettava sitäkin, että lasten kasvuoloissa on karut erot myös Suomessa. Nuorten loputon sponsorointi ei todellakaan koske kaikkia.

Itä-Suomessa pidetään yllä onnellisuuden kulisseja.

Ja kyllä ne kaikkein ahneimmat öykkärit ovat hyvin kypsää porukkaa. Monessa liemessä keitettyjä vallankäyttäjiä ja pelureita, jotka eivät ole matkan varrella mitään oppineet!

Juuri se saa sappemme kiehumaan.

Katse peiliin

Tutkimuksen maalaama suuri kuva on siis varsin siisti. Mutta raaputetaan hieman tuota avarakatseisen keskivertokansalaisen pintaa.

Törmäämme ainakin neljään erilaiseen joukkoon, jotka eivät ole rajoiltaan selkeitä, mutta saattavat (jopa peiliin katsoessa!) tuntua kiusallisen tutuilta:

  • Ryhmä A.

Raha ratkaisee. Melko miehistä sakkia, jonka mielestä kukin pärjätköön omillaan. Heidän mielestään on tolkullista ostaa itselle jotakin kallista, vaikka muut samassa taloudessa joutuisivat tinkimään tarpeistaan. Heitä eivät hatuta avainhenkilöille syydetyt bonukset tai palkankorotukset pärstäkertoimen mukaan. Ja omat rahat ovat omia, niitä ei tarvitse hyväntekeväisyyteen kylvää. Mutta julkisuutta sopii kyllä tavoitella melkein keinolla millä hyvänsä.
Samapalkkaisuus ja tummaihoinen pomo sen sijaan eivät vetele. Eutanasian laillistaminen ja pitkät perhevapaatkaan eivät innosta.
Mutta mistä kummasta näiden miesten huomattava homokammoisuus oikein kumpuaa?

Enemmistö suurituloisista ei koe hyväntekeväisyyteen panostamista tolkullisena.

  • Ryhmä B.

Suuri sydän. Naisvoittoinen ja edellisen porukan melko täydellinen vastakohta muutenkin. Mustapintainen esimies, omaa perhettä hoitava homoseksuaali tai venäläiset mökkinaapurit eivät nostata verenpainetta. Nämä humanistit eivät myöskään moiti muiden poliittisia näkemyksiä tai kanna huolta islamin vaikutuksista länsimaiseen kulttuuriin.
Nuorten idealistien ohella joukossa korostuu vakavarainen, hyvin koulutettu väki, joilla on henkisesti ja taloudellisesti varaa maailmoja syleilevään käytökseen, jopa korulauseisiin. He eivät myöskään moralisoi muiden ihmisten rahan käyttöä.
Ajankohtaiseen kysymykseen kansalaispalkasta kaikkien vastaajien enemmistö suhtaudutaan kuitenkin vieroksuen. Hämmennystä lisää luonnollisesti se, ettemme vielä tiedä, mitä hanke käytännössä tarkoittaa ja millaisen byrokraattisen ketjureaktion se aiheuttaa.
Vähiten kansalaispalkkaa kannattaa 60–69-vuotiaiden ryhmä.

  • Ryhmä C.

Yhteiskunnan tuella. Tässä joukossa kansalaispalkka koetaan luonnollisesti hyvin haluttavaksi. Ongelmaa ei nähdä myöskään subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa, eli lapselle kuuluu kunnallinen hoitopaikka, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Tolkuttomaksi ei koeta sitäkään, että elää sosiaaliturvan varassa, vaikka on työkykyinen.
Nuoret korostuvat tässä ryhmässä, mutta opintotukea nauttiva opiskelija tuskin on siivellä eläjä monenkaan mielestä. Onhan nuorten aikuisten joukossa myös aikamme orjia, jotka harjoittelijan tittelillä paiskivat täyttä päivää palkatta. Elääkseen he anelevat työmarkkinatukea. Järjestelyyn suostutaan työvoimatoimistoissa pitkin hampain, jotta saadaan nuorten jalka edes jollakin tavalla työelämään. Mutta onko näiden palkatonta työtä teettävien yritysten moraalissa tolkkua?
Ei liene yllätys, että suurin ero tolkkukäsityksessä on yrittäjien ja työttömien välillä.
Eniten yhteiskunnan tuella eläviä karsastavat miehet. No, naisethan pitkiä perhevapaita yleensä kansoittavatkin. Eri syistä. Kotihoidon tuella halutaan pitkittää irtiottoa työelämästä. Mutta myös häivyttää sitä faktaa, että vakituisia tai mielekkäitä töitä ei ole tarjolla.

Sosiaalinen media koukuttaa herkimmin sinkut ja päälle 70-vuotiaat.

  • Ryhmä D.

Itsekeskeiset nautiskelijat
Tämä herkullinen porukka on juuri se, jonka kanssa voi päivittää vanhat kunnon kuolemansynnit. Löytyy turhamaisuutta ja himoa, ahneutta ja ylensyöntiä. Näiden hedonistien mielestä on mahtavaa hurauttaa aurinkolomalle useamamman kerran vuodessa ja ostaa merkkilaukku vaikka velaksi. Tolkulliseksi koetaan myös jatkuva sosiaalisessa mediassa roikkuminen. Alkoholin päivittäinen käyttökään ei ole synti eikä mikään. Eikä se, että ottaa noutopöydästä täyden kuorman, vaikka ei olisi nälkäkään. Kodin asekaappiinkaan ei kaivata alkolukkoa.
Alkoholin päivittäiseen nauttimiseen suhtautuvat suopeimmin 50–59-vuotiaat. Tissuttelijoita löytyy keskimääräistä enemmän myös hyvätuloisista ja korkeasti koulutetuista.
Tästä joukosta löytynee myös henkisiä heinäsirkkoja, jotka lomien jälkeen ruuhkauttavat velkaneuvojien vastaanotot. Sieltä täältä napsitut kulutusluotot ja pikavipit ovat tapissaan. Tutkimuksemme mukaan kaikenlaista velkarahalla pelaamista tosin paheksutaan syvästi. Tästä huolimatta peliriippuvaisten määrä kasvaa huimaa vauhtia, myös eläkeläisten keskuudessa.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kuule Oy:n ja Tripod Researchin kanssa vuonna 2012.
Vastaajia oli 700. Heidän ikänsä (18–75), koulutuksensa, ansiotasonsa ja asuinpaikkansa on painotettu maamme väestöä vastaavaksi.
Tutkimus toteutettiin internetpaneelina, jossa vastaajat ottivat kantaa erilaisiin arvoja ja asenteita valottaviin väittämiin.

Tässä on tolkkua TOP 5

  1. Sama palkka samasta työstä
  2. Esimiehen rodulla ei ole väliä
  3. Eutanasia, eli oikeus valita kuolinhetkensä vakavasti sairaana
  4. *Homoseksuaali perheeni terveydenhoitajana
  5. *Vuosia kestävät perhevapaat

Ihan tolkutonta TOP 5

  1. Pelaaminen kolikkoautomaatissa lainarahalla
  2. Kalliin design-laukun ostaminen velaksi
  3. Palkankorotuksen antaminen pärstäkertoimen mukaan
  4. Suuret bonuspalkat tuloksesta riippumatta
  5. Julkisuuden tavoittelu julkisuuden itsensä takia

Millaisia ajatuksia tämä juttu herättää Sinussa?
Anna palaa ja jatka keskustelua alla olevassa kommentointikentässä

Miesten ja naisten näkemyserot

Oma tolkku lähin

Maantieteellisiä eroja tolkkukäsityksessä näkyy hyvin vähän. Vain Itä-Suomessa ”sinnitellään” selvästi muuta maata enemmän. Kärsitään mieluummin puutetta kuin haetaan apua. Myös perhe-elämän kulissien ylläpitoon riittää ymmärrystä, vaikka todellisuus olisi kaikkea muuta. Erityisesti tämä koskee keskiluokkaa, vaikka sosioekonomisia eroja tutkimus ei juuri paljastakaan.

Miesten ja naisten näkemyserot näkyvät selkeimmin terveyspuolella. Miesten mielestä palvelut ovat kohtalaisella tolalla. Johtuisiko siitäkin, että mies lähetetään saman ikäistä naista helpommin esimerkiksi sydäntutkimuksiin, koska naisen oireet ovat usein ”epätyypillisiä”.

Naiset näkevät vanhusten huollossa enemmän korjattavaa. Ja he tavoittelevat myös itse hanakammin terveempää elämää, ainakin ajatuksen tasolla. Päivittäinen kova kuntoilu nähdään tolkullisena touhuna. Samoin ankarat tupakoinnin rajoitukset.

Ymmärrettävästi naisten vastauksissa korostuu myös huoli palkkaeroista – ja kiukku epäoikeudenmukaisesti jaetuista korotuksista.

Luonnollisesti vastauksiin vaikuttaa myös perhetilanne. Pienten lasten vanhempien mielestä tolkullisuus liittyy erityisesti perhevapaisiin ja päivähoito-oikeuteen. Sinkuilla ja yli 70-vuotiailla taas korostuu sosiaalisen median merkitys. Mummot ja papat ovatkin tunnetusti kovia skypettämään.

Vanhimmalla ikäryhmällä näyttää tutkimuksemme mukaan olevan myös eniten kanttia. Ainakaan he eivät arastele nuorempien tavoin kutsua omasta näkemyksestään poikkeavien mielipiteitä typeriksi.

Onkos siinä tolkkua?

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein