ET-lehti tutki, mikä on tolkun anatomia. Kysyimme eri ikäisiltä kansalaisilta ympäri Suomea,missä heidän mielestään on tolkkua? Ja missä ei ole? Lue ja kerro, oletko samaa mieltä.
Tolkun ihmiset!
Tätä fraasia on viime aikoina puuskahdeltu kodeissa, toreilla ja otsikoissa kiihtyvään tahtiin.
Mutta mikä on tolkkua? Entäpä tolkutonta?
ET-lehti teetti vuonna 2012 kyselyn, jossa haastateltiin 700 eri-ikäistä suomalaista.
Silloin selvisi, että erityisesti ruuhkavuosia elävien naisten mielestä tolkku liittyy elämän yleiseen mielekkyyteen, arjen oikeisiin mittasuhteisiin. Nuoret korostivat selkeyttä ja reilua meininkiä. Iäkkäimmät suosivat jopa hiukan nostalgisia ilmauksia vastuullisuus, säädyllisyys ja solidaarisuus.
Tämä ei ollut yllätys. Näistä kaikista tolkku on tehty.
Moraalin miinakenttä
Yllätyksiäkin löytyi. Alkaen siitä, että tolkkua helpompi meidän on nähdä ympärillämme tolkuttomuutta. Kaikkein yllättävintä on se, että eri sukupolvet ovat niin yksimielisiä: tolkullisten asioiden kärkeen listattiin samanlaisia, suurta suvaitsevaisuutta henkiviä asioita.
Mitä se kertoo yhteiskunnastamme? Että hyvikset voittavat pahikset. Että kaikki yrittävät pysytellä moraalisella mukavuusalueella.
Tosielämässä vallitsee kuitenkin arvojen ja tekojen ristiriita. Olemmeko me oikeasti noin avarakatseisia? Vai kuuluuko meidän (poliittisten jytkyjen jälkeen) vastata, ettei mustia ja homoja saa mollata ja että kaikille pitää maksaa samasta työstä sama palkka. Suuri enemmistö sallisi myös eutanasian, vaikka päätös on kuolevan itsensä, hänen omaisensa tai hoitavan lääkärin näkökulmasta hyvin erilainen.
Elämänkaaren vaikutus vastauksiin on selkeä. Esimerkiksi pitkät perhevapaat kyseenalaistaa vain vanhin, päälle seitsemänkymppisten ryhmä. Tiukka asenne johtuu varmasti siitäkin, että heidän nuoruudessaan kovin moni arkinen asia oli nykymittapuun mukaan tolkkua vailla, suojattomista työoloista, lasten kurituksesta ja olemattomista äitiyslomista alkaen.
50–60-vuotiaiden mielestä alkoholin nauttiminen päivittäin on OK.
Kateus & kontrolli
Tolkkututkimus on myös kirpeä todiste ikäpolvien välisestä kateudesta: Miksi muiden pitää saada etuja ja helpotuksia – enhän minäkään ole saanut.
Tolkuttomaksi vanhinta väestönosaa ei silti syytä kukaan, vaikka ylisuurista (lesken)eläkkeistä on aika ajoin – ja aiheesta – maristukin. Suomen kannalta olisi tietysti toivottavaa, että yhä vauraammat eläkeläiset käyttäisivät jatkossakin ostovoimaansa enemmän isänmaamme kuin jonkun aurinkorannikon lomakylän pyörittämiseen.
Toki olemme kuulleet myös aikuisista lapsista, joilla on otsaa kummastella vanhempiensa normaaleja elinkustannuksia. Sitä, että ”tilille kertyy niin vähän” tulevaa perintöä.
Aika tolkutonta.
Kansalaispalkkaa vastustavat eniten päälle 60-vuotiaat.
Ahneimmiksi leimatut
Nyrkkisääntö näyttää olevan, että kohtuuttomuudesta syytetään aina itseä nuorempaa sukupolvea. Ylivoimaisesti tolkuttomimmaksi joukoksi tutkimuksessa leimataan niin sanottu y-sukupolvi, nykyisistä esiteineistä kolmekymppisiin, jotka ovat syntyneet hyviin oloihin ja tottuneet samaan ”kaiken”. Ja tottahan se on, että monella pitää jo opiskeluboksissa olla taulutelkkari ja tuliterä sohva.
Toisaalta, nämä ahneiksi parjatut nuoret ovat juuri niitä, jotka me, tämän päivän vanhemmat ja isovanhemmat olemme kasvattaneet ja povellamme hellineet. Rehellisyyden nimissä on korostettava sitäkin, että lasten kasvuoloissa on karut erot myös Suomessa. Nuorten loputon sponsorointi ei todellakaan koske kaikkia.
Itä-Suomessa pidetään yllä onnellisuuden kulisseja.
Ja kyllä ne kaikkein ahneimmat öykkärit ovat hyvin kypsää porukkaa. Monessa liemessä keitettyjä vallankäyttäjiä ja pelureita, jotka eivät ole matkan varrella mitään oppineet!
Juuri se saa sappemme kiehumaan.
Katse peiliin
Tutkimuksen maalaama suuri kuva on siis varsin siisti. Mutta raaputetaan hieman tuota avarakatseisen keskivertokansalaisen pintaa.
Törmäämme ainakin neljään erilaiseen joukkoon, jotka eivät ole rajoiltaan selkeitä, mutta saattavat (jopa peiliin katsoessa!) tuntua kiusallisen tutuilta:
-
Ryhmä A.
Raha ratkaisee. Melko miehistä sakkia, jonka mielestä kukin pärjätköön omillaan. Heidän mielestään on tolkullista ostaa itselle jotakin kallista, vaikka muut samassa taloudessa joutuisivat tinkimään tarpeistaan. Heitä eivät hatuta avainhenkilöille syydetyt bonukset tai palkankorotukset pärstäkertoimen mukaan. Ja omat rahat ovat omia, niitä ei tarvitse hyväntekeväisyyteen kylvää. Mutta julkisuutta sopii kyllä tavoitella melkein keinolla millä hyvänsä.
Samapalkkaisuus ja tummaihoinen pomo sen sijaan eivät vetele. Eutanasian laillistaminen ja pitkät perhevapaatkaan eivät innosta.
Mutta mistä kummasta näiden miesten huomattava homokammoisuus oikein kumpuaa?
Enemmistö suurituloisista ei koe hyväntekeväisyyteen panostamista tolkullisena.
-
Ryhmä B.
Suuri sydän. Naisvoittoinen ja edellisen porukan melko täydellinen vastakohta muutenkin. Mustapintainen esimies, omaa perhettä hoitava homoseksuaali tai venäläiset mökkinaapurit eivät nostata verenpainetta. Nämä humanistit eivät myöskään moiti muiden poliittisia näkemyksiä tai kanna huolta islamin vaikutuksista länsimaiseen kulttuuriin.
Nuorten idealistien ohella joukossa korostuu vakavarainen, hyvin koulutettu väki, joilla on henkisesti ja taloudellisesti varaa maailmoja syleilevään käytökseen, jopa korulauseisiin. He eivät myöskään moralisoi muiden ihmisten rahan käyttöä.
Ajankohtaiseen kysymykseen kansalaispalkasta kaikkien vastaajien enemmistö suhtaudutaan kuitenkin vieroksuen. Hämmennystä lisää luonnollisesti se, ettemme vielä tiedä, mitä hanke käytännössä tarkoittaa ja millaisen byrokraattisen ketjureaktion se aiheuttaa.
Vähiten kansalaispalkkaa kannattaa 60–69-vuotiaiden ryhmä.
-
Ryhmä C.
Yhteiskunnan tuella. Tässä joukossa kansalaispalkka koetaan luonnollisesti hyvin haluttavaksi. Ongelmaa ei nähdä myöskään subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa, eli lapselle kuuluu kunnallinen hoitopaikka, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Tolkuttomaksi ei koeta sitäkään, että elää sosiaaliturvan varassa, vaikka on työkykyinen.
Nuoret korostuvat tässä ryhmässä, mutta opintotukea nauttiva opiskelija tuskin on siivellä eläjä monenkaan mielestä. Onhan nuorten aikuisten joukossa myös aikamme orjia, jotka harjoittelijan tittelillä paiskivat täyttä päivää palkatta. Elääkseen he anelevat työmarkkinatukea. Järjestelyyn suostutaan työvoimatoimistoissa pitkin hampain, jotta saadaan nuorten jalka edes jollakin tavalla työelämään. Mutta onko näiden palkatonta työtä teettävien yritysten moraalissa tolkkua?
Ei liene yllätys, että suurin ero tolkkukäsityksessä on yrittäjien ja työttömien välillä.
Eniten yhteiskunnan tuella eläviä karsastavat miehet. No, naisethan pitkiä perhevapaita yleensä kansoittavatkin. Eri syistä. Kotihoidon tuella halutaan pitkittää irtiottoa työelämästä. Mutta myös häivyttää sitä faktaa, että vakituisia tai mielekkäitä töitä ei ole tarjolla.
Sosiaalinen media koukuttaa herkimmin sinkut ja päälle 70-vuotiaat.
-
Ryhmä D.
Itsekeskeiset nautiskelijat
Tämä herkullinen porukka on juuri se, jonka kanssa voi päivittää vanhat kunnon kuolemansynnit. Löytyy turhamaisuutta ja himoa, ahneutta ja ylensyöntiä. Näiden hedonistien mielestä on mahtavaa hurauttaa aurinkolomalle useamamman kerran vuodessa ja ostaa merkkilaukku vaikka velaksi. Tolkulliseksi koetaan myös jatkuva sosiaalisessa mediassa roikkuminen. Alkoholin päivittäinen käyttökään ei ole synti eikä mikään. Eikä se, että ottaa noutopöydästä täyden kuorman, vaikka ei olisi nälkäkään. Kodin asekaappiinkaan ei kaivata alkolukkoa.
Alkoholin päivittäiseen nauttimiseen suhtautuvat suopeimmin 50–59-vuotiaat. Tissuttelijoita löytyy keskimääräistä enemmän myös hyvätuloisista ja korkeasti koulutetuista.
Tästä joukosta löytynee myös henkisiä heinäsirkkoja, jotka lomien jälkeen ruuhkauttavat velkaneuvojien vastaanotot. Sieltä täältä napsitut kulutusluotot ja pikavipit ovat tapissaan. Tutkimuksemme mukaan kaikenlaista velkarahalla pelaamista tosin paheksutaan syvästi. Tästä huolimatta peliriippuvaisten määrä kasvaa huimaa vauhtia, myös eläkeläisten keskuudessa.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Kuule Oy:n ja Tripod Researchin kanssa vuonna 2012.
Vastaajia oli 700. Heidän ikänsä (18–75), koulutuksensa, ansiotasonsa ja asuinpaikkansa on painotettu maamme väestöä vastaavaksi.
Tutkimus toteutettiin internetpaneelina, jossa vastaajat ottivat kantaa erilaisiin arvoja ja asenteita valottaviin väittämiin.
Tässä on tolkkua TOP 5
- Sama palkka samasta työstä
- Esimiehen rodulla ei ole väliä
- Eutanasia, eli oikeus valita kuolinhetkensä vakavasti sairaana
- *Homoseksuaali perheeni terveydenhoitajana
- *Vuosia kestävät perhevapaat
Ihan tolkutonta TOP 5
- Pelaaminen kolikkoautomaatissa lainarahalla
- Kalliin design-laukun ostaminen velaksi
- Palkankorotuksen antaminen pärstäkertoimen mukaan
- Suuret bonuspalkat tuloksesta riippumatta
- Julkisuuden tavoittelu julkisuuden itsensä takia
Millaisia ajatuksia tämä juttu herättää Sinussa?
Anna palaa ja jatka keskustelua alla olevassa kommentointikentässä
Miesten ja naisten näkemyserot
Oma tolkku lähin
Maantieteellisiä eroja tolkkukäsityksessä näkyy hyvin vähän. Vain Itä-Suomessa ”sinnitellään” selvästi muuta maata enemmän. Kärsitään mieluummin puutetta kuin haetaan apua. Myös perhe-elämän kulissien ylläpitoon riittää ymmärrystä, vaikka todellisuus olisi kaikkea muuta. Erityisesti tämä koskee keskiluokkaa, vaikka sosioekonomisia eroja tutkimus ei juuri paljastakaan.
Miesten ja naisten näkemyserot näkyvät selkeimmin terveyspuolella. Miesten mielestä palvelut ovat kohtalaisella tolalla. Johtuisiko siitäkin, että mies lähetetään saman ikäistä naista helpommin esimerkiksi sydäntutkimuksiin, koska naisen oireet ovat usein ”epätyypillisiä”.
Naiset näkevät vanhusten huollossa enemmän korjattavaa. Ja he tavoittelevat myös itse hanakammin terveempää elämää, ainakin ajatuksen tasolla. Päivittäinen kova kuntoilu nähdään tolkullisena touhuna. Samoin ankarat tupakoinnin rajoitukset.
Ymmärrettävästi naisten vastauksissa korostuu myös huoli palkkaeroista – ja kiukku epäoikeudenmukaisesti jaetuista korotuksista.
Luonnollisesti vastauksiin vaikuttaa myös perhetilanne. Pienten lasten vanhempien mielestä tolkullisuus liittyy erityisesti perhevapaisiin ja päivähoito-oikeuteen. Sinkuilla ja yli 70-vuotiailla taas korostuu sosiaalisen median merkitys. Mummot ja papat ovatkin tunnetusti kovia skypettämään.
Vanhimmalla ikäryhmällä näyttää tutkimuksemme mukaan olevan myös eniten kanttia. Ainakaan he eivät arastele nuorempien tavoin kutsua omasta näkemyksestään poikkeavien mielipiteitä typeriksi.
Onkos siinä tolkkua?
