Varhaisimmat tiedot huutokaupoista ovat ajalta 500 ennen ajanlaskun alkua, joten ei ole ihme, että maailmalla löytyy erilaisia huutokauppavariaatioita. Voisiko niitä tuoda Suomeenkin, kysyy arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaa.

"Suomessa on totuttu pitkälti siihen, että huutokaupoissa voittaja on se, joka tarjoaa tavarasta eniten. Aiemmin muunlainen tapa oli jopa kielletty. On kuitenkin useita erilaisia huutokauppatapoja, jotka voisivat olla jännittävä lisä Suomessakin.

Tavallisin on nimenomaan tuo nostohuudoin tapahtuva niin sanottuja englantilainen huutokauppa, jossa korkeimman tarjouksen tehnyt voittaa.  Ulkomailla on varsinkin hyödykemarkkinoilla - joissa myydään bulkkitavaraa – käytössä myös laskeva eli hollantilainen huutokauppa. Siinä meklari asettaa jonkun arviohihnan ja lähtee siitä alaspäin, kunnes joku hyväksyy hinnan huutamalla tai nostamalla kätensä pystyyn.

Tämä on varsin jännittävä huutokauppatapa, ja Suomessa sellainen on joskus näkynyt käytössä uuden elektroniikan huutokaupoissa vaikkapa jonkun kaupan tarjouspäivillä.  Ostaja siis pyrkii odottamaan hinnan alenemista mahdollisimman pitkään ennen huutoaan, koska tavaran hinta laskee koko ajan. Tasatahtiin kasvaa myös riski siitä, että jonkin muun hermo pettää ensin ja huutaa esineen itselleen, jolloin muut hinnan edelleen alenemista odottamaan jääneet saavat vain nuolla näppejään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nimitys on peräisin Hollannista, jossa tätä huutokauppatapaa on käytetty kukkien tukkumyynnissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös: Huutokauppakeisari paljastaa – tämä tavara myy

Toiseksi tullut voittaa

Niin kutsutussa japanilaisessa huutokaupassa puolestaan meklari nostaa hintaa tasaisesti, ja osallistujat ilmaisevat olevansa mukana esimerkiksi pitämällä kättään ylhäällä. Kun hinta nousee osallistujan mielestä liian korkeaksi, hän laskee kätensä luovuttamisen merkiksi. Osallistuja ei voi liittyä takaisin kilpailuun siitä kerran luovuttuaan. Kilpailun voittaa lopulta se, joka laskee kätensä viimeisenä.

Esimerkiksi postimerkkihuutokaupoissa käytetään joskus niin kutsuttua Vickrey-menetelmää – toisen hinnan huutokauppaa – jossa tarjouskilpailun voittaja maksaa hyödykkeestä toiseksi tulleen tarjouksen hinnan.

Kun näihin vielä lisätään erilaiset nostorajat, minimihinnat, lähtöhinnat ja myyntipalkkiot, huutokauppojen kirjo on melkoinen. Kun sellaiseen osallistuu, on ensin hyvä perehtyä kunkin huutokaupan sääntöihin – varsinkin jos osallistuu ulkomaisiin huutokauppoihin.

Tärkeää! Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Varastohuutokaupan Bond-yllätys

Yhdysvalloissa ovat yhtenä erikoisena huutokauppailmiönä varastohuutokaupat, joissa sen enempää myyjä kuin ostajakaan eivät tiedä, minkälaisesta tavarasta kauppaa käyvät.

Ihmiset ja yritykset varastoivat tavaroitaan eri syistä kontti- ja muihin varastoihin, ja monet unohtavat tavarat sinne. Jotkut omistajat ovat kuolleet eivätkä perilliset ole tienneet varaston olemassaolosta.

Kun vuokran maksu on lopetettu kolmen kuukauden ajalta, varaston omistaja voi laittaa sen sisällön myyntiin. Kun lupa on saatu ja huutokaupan voittaja selvinnyt, lukko murretaan, ja ostaja pääsee sisälle penkomaan tavaroitaan. Tyypillinen kontillisen hinta on 500–1 500 euroa. Usein ostos osoittautuu huonoksi, mutta joskus varastosta paljastuu hämmästyttäviäkin esineitä.

Yksi tunnetuimpia oli James Bondin Lotus Esprit – ”sukellusveneauto”, joka esiintyi Bond-elokuvassa ”007 rakastettuni”. Kuvausten jälkeen auto oli varastoituna New Yorkissa, ja varastointikustannukset oli maksettu etukäteen 10 vuodeksi.

"Joskus varastosta paljastuu hämmästyttäviäkin esineitä."

Auton varasto-olemassaolo unohdettiin. Niinpä se myytiin vuokra-ajan päätyttyä huutokaupassa pimeästi, eli huutokauppayleisö sen enempää kuin myyjäkään eivät tienneet, mitä pressujen alta löytyisi.

Yllätys oli melkoinen, kun sieltä paljastui Bondin kuuluisa auto. Se oli todellinen jättipotti, sillä autosta saatiin myöhemmin 730 000 euroa.

Toinen kuuluisa tapaus oli San Josessa huutokaupattu varasto, josta paljastui puolen miljoonan dollarin arvoinen kulta- ja hopeakätkö. Arvometalli oli sekä kolikoina että harkkoina, ja tarvittiin peräti kolme miestä kantamaan sitä. Korkeimman tarjouksen tehnyt oli maksanut varastosta 1 100 dollaria."

Yksi elokuvahistorian kuuluisimmista autoista on tämä James Bond -elokuvassa esiintynyt sukellusveneauto, joka oli unohtunut varastoon 10 vuodeksi ja myytiin sitten varastohuutokaupassa ilman että sen enempää ostaja kuin myyjäkään tiesivät, mitä varastossa oli.. Se myytiin syksyllä 2013 maailman suurimpiin autohuutokauppojen järjestäjiin kuuluvan amerikkalaisen RM  Auctionsin autohuutokaupassa Lontoossa  730 000 eurolla.

Pentti Avomaa on ET-lehdestäkin tuttu keräilyn asiantuntija. Voit lähettää hänelle kysymyksiä keräilyyn ja antiikkiin liittyvistä esineistä täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla