Työssä pitäisi jaksaa pidempään. Mutta miksi me emme jaksa? Kevan Pauli Forman mielestä työnantajillta pitäisi löytyä enemmän joustoa ja työntekijöiltä oman työn johtajuutta sekä huokoistamista.

Eläkeuudistuksesta on sovittu ja työssä pitäisi olla pidempään. Näin ei kuitenkaan vielä ole käynyt.

– Työssä pysyminen ei pidenny, jos työelämän laatua ei kehitetä, toteaa Kevan työelämäpalveluiden johtaja Pauli Forma.

Miksi sitten töissä ei pysytä niin pitkään kuin lainsäätäjät haluaisivat?

Asiaan vaikuttaa monta tekijää, mutta Kevan tutkimusten mukaan myös työnantajien asenne työurien pidentämiseen on kiristynyt.

– Samasta asiasta kertoo se, että kuntapuolella, jota itse tunnen, niin sanottu luonnollinen poistuma on viime vuosina ollut suurin yksittäinen säästökeino, kun eläköityvien tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä, Forma toteaa.  

Testaa, saisitko töitä!

Miksi vuodet vähentävät työn iloa?

Eläkkeelle on siis välillä suorastaan houkuteltu, toisin kuin lainsäätäjät toivoisivat. On työiälle ja sen pitenemättömyyteen silti muitakin syitä.

Pauli Forman mielestä viime aikaisissa työelämätutkimuksissa on tullut esiin huolestuttavia piirteitä. 

– Näyttää siltä, että työilo vähenee ihmisillä vuosien karttuessa.

Forman mielestä niin sanottuun ikäjohtamiseen pitäisikin kiinnittää yhä tarkemmin huomiota.

– Iäkkäämmillä myös osaamiseen liittyvät haasteet saattavat olla merkittäviä työssä jatkamista pohtiessa. Vaikka kokemusta ja tietoa on, koko ajan muun muassa digitalisaatio ja työn tehostuminen tuntuisivat asettavan yhä uudenlaisia paineita.

Tästä syystä työnantajan ja esimiesten olisi Pauli Forman mielestä korkea aika miettiä joustoa – niin käytännön työssä kuin asenteissa. 

– Työelämän vaatimukset muuttuvat ja kovenevat. Mutta paljon on kyse myös asenteista. Eri-ikäisten osaamista on kehitettävä ja vahvuudet otettava huomioon, jotta työelämässä mukana oleminen ei olisi vain jonkinlaista kiihtyvässä kyydissä pysyttelemistä.

Mitä voimme itse tehdä?

Entä voisiko työurien pituuteen vaikuttaa joillain muilla säädöksillä ja laeilla, kuin vain numeraalilla eläkeiällä?

Pauli Forman mielestä voimakas työelämää koskeva säätely saattaa aiheuttaa pulmia. Työurat, toimenkuvat ja olosuhteet kun ovat niin moninaisia.

– Nykyään puhutaan aika paljon itsensä johtamisesta. Se kuulostaa hyvin yksinkertaistetulta, mutta siinä on paljon ihan hyvää. Esimerkiksi ajatus vastuullisuudesta, että työntekijä ottaisi nykyistä enemmän vastuuta omasta työstään – ja myös hyvinvoinnistaan, Forma toteaa.

Tämä uudenlainen itsenäisyys vaatii Forman mielestä työnantajaltakin uutta, vähemmän hierarkkista johtamistapaa, jossa työtä täytyy pystyä muokkaamaan  yksilöllisempään suuntaan.

– Mitä enemmän työ olisi työntekijänsä näköistä, sitä idearikkaammin ja sitoutuneemmin sitä tehdään myös eri ikävaiheissa, Forma pohtii. 

Huokoisempi loppusuora

Mutta siis takaisin nykytodellisuuteen. Työurat kun eivät kuitenkaan pidenny niin nopeasti kuin ehkä lainsäätäjien puolelta toivottaisiin.

– Meillä tulee edelleen olemaan hyvin eri pituisia työuria, Forma toteaa.

Hän kuitenkin muistuttaa jokaista työntekijää myös pitämään huolta oman tulevan eläkkeen seuraamisesta.

– Lyhyeksi jäänyt työura näkyy aina eläkkeelle jäävän kukkarossa, siksi myös pidemmän työuran merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Ehjä työura on siis tavoite, mutta Forma myöntää pyörittelevänsä mielessään myös ajatusta uran loppupään pienistä hengähdystauoista. Työelämän huokoistamisesta, niin kuin hän irtiottoja kutsuu.  

– Olen ajatellut, että tulevaisuudessa työntekijät haluavat todennäköisesti entistä enemmän pitää erilaisia vapaita työstä vaikkapa kuusikymppisenä. Sellainen voisi tuoda mukavasti energiaa myös työhön. Eikä silloin tuleva eläkkeelle lähtö ehkä olisi niin suuri asia, kun irtiottoa olisi jo vähän harjoitellut.

Työnantajan näkökulmasta on Forman mielestä tärkeää huomata, että moninaisuus työelämässä lisääntyy. Työssä on entistä enemmän eri ikäisiä työntekijöitä ja työntekijöitä erilaisella työkyvyllä. Myös se tuo paineita henkilöstösuunnittelulle, jos työntekijät alkavat huokoistaa työuransa loppupäätä runsailla vapailla.

– Myös sellaiset näkyvät aina tietysti työntekijän kukkarossa. Mutta jos talous pienet irtiotot sallii, niin ne voisivat piristää kummasti.

Siis vaikkapa jonkinlainen isovanhempivapaa? Kuulostaa ihan mukavalta.

Vierailija

Läheneekö eläkeikä? Muista huokoistaa, neuvoo Keva

Tässä jutussa puhutaan työnilon vähentymisestä iän myötä. Ihmekös tuo on kun vanhetessa tulee kaikenlaista "kremppaa" ja sairautta. Ei sitä vaan jaksa enää samalla lailla kuin nuorena. Sairaana ja iäkkäänä, vaikka olisi lääkityskin, ei työhön lähteminen aamulla tuota minkäänlaista iloa. Moni odottaa eläkeikää ja ponnistelee työelämässä jaksamisen äärirajoilla. Eiköhän nämä lainsäätäjät ole nuorempaa ikäpolvea, joilla ei vielä ole omakohtaista kokemusta siitä mitä on käydä töissä vanhana ja...
Lue kommentti

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.