Työssä pitäisi jaksaa pidempään. Mutta miksi me emme jaksa? Kevan Pauli Forman mielestä työnantajillta pitäisi löytyä enemmän joustoa ja työntekijöiltä oman työn johtajuutta sekä huokoistamista.

Eläkeuudistuksesta on sovittu ja työssä pitäisi olla pidempään. Näin ei kuitenkaan vielä ole käynyt.

– Työssä pysyminen ei pidenny, jos työelämän laatua ei kehitetä, toteaa Kevan työelämäpalveluiden johtaja Pauli Forma.

Miksi sitten töissä ei pysytä niin pitkään kuin lainsäätäjät haluaisivat?

Asiaan vaikuttaa monta tekijää, mutta Kevan tutkimusten mukaan myös työnantajien asenne työurien pidentämiseen on kiristynyt.

– Samasta asiasta kertoo se, että kuntapuolella, jota itse tunnen, niin sanottu luonnollinen poistuma on viime vuosina ollut suurin yksittäinen säästökeino, kun eläköityvien tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä, Forma toteaa.  

Testaa, saisitko töitä!

Miksi vuodet vähentävät työn iloa?

Eläkkeelle on siis välillä suorastaan houkuteltu, toisin kuin lainsäätäjät toivoisivat. On työiälle ja sen pitenemättömyyteen silti muitakin syitä.

Pauli Forman mielestä viime aikaisissa työelämätutkimuksissa on tullut esiin huolestuttavia piirteitä. 

– Näyttää siltä, että työilo vähenee ihmisillä vuosien karttuessa.

Forman mielestä niin sanottuun ikäjohtamiseen pitäisikin kiinnittää yhä tarkemmin huomiota.

– Iäkkäämmillä myös osaamiseen liittyvät haasteet saattavat olla merkittäviä työssä jatkamista pohtiessa. Vaikka kokemusta ja tietoa on, koko ajan muun muassa digitalisaatio ja työn tehostuminen tuntuisivat asettavan yhä uudenlaisia paineita.

Tästä syystä työnantajan ja esimiesten olisi Pauli Forman mielestä korkea aika miettiä joustoa – niin käytännön työssä kuin asenteissa. 

– Työelämän vaatimukset muuttuvat ja kovenevat. Mutta paljon on kyse myös asenteista. Eri-ikäisten osaamista on kehitettävä ja vahvuudet otettava huomioon, jotta työelämässä mukana oleminen ei olisi vain jonkinlaista kiihtyvässä kyydissä pysyttelemistä.

Mitä voimme itse tehdä?

Entä voisiko työurien pituuteen vaikuttaa joillain muilla säädöksillä ja laeilla, kuin vain numeraalilla eläkeiällä?

Pauli Forman mielestä voimakas työelämää koskeva säätely saattaa aiheuttaa pulmia. Työurat, toimenkuvat ja olosuhteet kun ovat niin moninaisia.

– Nykyään puhutaan aika paljon itsensä johtamisesta. Se kuulostaa hyvin yksinkertaistetulta, mutta siinä on paljon ihan hyvää. Esimerkiksi ajatus vastuullisuudesta, että työntekijä ottaisi nykyistä enemmän vastuuta omasta työstään – ja myös hyvinvoinnistaan, Forma toteaa.

Tämä uudenlainen itsenäisyys vaatii Forman mielestä työnantajaltakin uutta, vähemmän hierarkkista johtamistapaa, jossa työtä täytyy pystyä muokkaamaan  yksilöllisempään suuntaan.

– Mitä enemmän työ olisi työntekijänsä näköistä, sitä idearikkaammin ja sitoutuneemmin sitä tehdään myös eri ikävaiheissa, Forma pohtii. 

Huokoisempi loppusuora

Mutta siis takaisin nykytodellisuuteen. Työurat kun eivät kuitenkaan pidenny niin nopeasti kuin ehkä lainsäätäjien puolelta toivottaisiin.

– Meillä tulee edelleen olemaan hyvin eri pituisia työuria, Forma toteaa.

Hän kuitenkin muistuttaa jokaista työntekijää myös pitämään huolta oman tulevan eläkkeen seuraamisesta.

– Lyhyeksi jäänyt työura näkyy aina eläkkeelle jäävän kukkarossa, siksi myös pidemmän työuran merkitystä ei voi liiaksi korostaa.

Ehjä työura on siis tavoite, mutta Forma myöntää pyörittelevänsä mielessään myös ajatusta uran loppupään pienistä hengähdystauoista. Työelämän huokoistamisesta, niin kuin hän irtiottoja kutsuu.  

– Olen ajatellut, että tulevaisuudessa työntekijät haluavat todennäköisesti entistä enemmän pitää erilaisia vapaita työstä vaikkapa kuusikymppisenä. Sellainen voisi tuoda mukavasti energiaa myös työhön. Eikä silloin tuleva eläkkeelle lähtö ehkä olisi niin suuri asia, kun irtiottoa olisi jo vähän harjoitellut.

Työnantajan näkökulmasta on Forman mielestä tärkeää huomata, että moninaisuus työelämässä lisääntyy. Työssä on entistä enemmän eri ikäisiä työntekijöitä ja työntekijöitä erilaisella työkyvyllä. Myös se tuo paineita henkilöstösuunnittelulle, jos työntekijät alkavat huokoistaa työuransa loppupäätä runsailla vapailla.

– Myös sellaiset näkyvät aina tietysti työntekijän kukkarossa. Mutta jos talous pienet irtiotot sallii, niin ne voisivat piristää kummasti.

Siis vaikkapa jonkinlainen isovanhempivapaa? Kuulostaa ihan mukavalta.

Läheneekö eläkeikä? Muista huokoistaa, neuvoo Keva

Tässä jutussa puhutaan työnilon vähentymisestä iän myötä. Ihmekös tuo on kun vanhetessa tulee kaikenlaista "kremppaa" ja sairautta. Ei sitä vaan jaksa enää samalla lailla kuin nuorena. Sairaana ja iäkkäänä, vaikka olisi lääkityskin, ei työhön lähteminen aamulla tuota minkäänlaista iloa. Moni odottaa eläkeikää ja ponnistelee työelämässä jaksamisen äärirajoilla. Eiköhän nämä lainsäätäjät ole nuorempaa ikäpolvea, joilla ei vielä ole omakohtaista kokemusta siitä mitä on käydä töissä vanhana ja...
Lue kommentti